Lahjoitettu 1926

Alexander Lauréus: Marcellusteatterin raunioissa, 1820. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Ateneumin ystävien kokoelma. Kuva: Kansallisgalleria / Jouko Könönen

Alexander Lauréus: Marcellusteatterin raunioissa, 1820. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Ateneumin ystävien kokoelma. Kuva: Kansallisgalleria / Jouko Könönen

Vuonna 1926 päätettiin hankkia aikaisemmasta tavasta poiketen suomalaisen taiteilijan, Alexander Lauréuksen maalaus ”Sisäkuva Marcellus-teatterin raunioiden holveista” vuodelta 1820. Teos oli aikaisemmin kuulunut vapaaherratar Liljencrantz-Bonden kokoelmaan Tukholmassa. – Turkulaisen papin poikana vuonna 1783 syntynyt Lauréus lähti apurahan turvin opiskelemaan Tukholman taideakatemiaan eikä käynyt kotimaassaan sen jälkeen kuin kerran. Tukholmasta hän siirtyi Pariisiin ja sieltä edelleen Roomaan, missä kuoli kuumetautiin 39-vuotiaana vuonna 1823. Hän oli aikaisemmin tullut tunnetuksi tummasävyisenä romantikkona, joka suosi maalauksissaan erilaisia valoja, varsinkin tulenvaloefektejä, mutta Roomassa häntä alkoi kiinnostaa päivänvalo. Ehkä ajatus oli jo kauan kytenyt hänen mielessään, sillä E.J. Vehmas arvelee Lauréus-artikkelissaan vuonna 1959, että Rembrandtin maalaus ”Claudius Civiliksen salaliitto” Tukholman taideakatemiassa, tämän kuuluisan maalauksen värin ja valon ihmeellinen elämä, olisi jäänyt taiteilijan mieleen opiskeluajoilta. Lauréuksen teoksesta Vehmas kirjoittaa näin: ”Ruskeasävyinen väri on kuin valon läpäisemää sulaa ainetta, joka valon ja varjon vaihteluna täyttää tilan ja sytyttää yksityiskohdat rikkaaseen valoon. Varsinkin etualan kortinpelaajia ympäröivässä valojen ja varjojen leikissä on rembrandtmaista täsmällisyyttä ja hienoutta”. – Tuohon aikaan, 1820-luvun alussa vanhan arkkitehtuurin raunioita käytettiin uudenlaisiin tarkoituksiin, mm. asumiseen tai niihin sijoitettiin kapakoita tai viinikellareita. Toisaalta Rooma oli suosittu taiteilijoiden matkakohde ja he viettivät usein aikaansa kaduilla ja kapakoissa sekä kiinnostuivat vanhoista raunioista ja niiden keskellä elävistä ihmisistä. – Tämä on myös vanhaan hollantilaiseen taiteeseen verrattava laatukuvamaalaus ja tiedetään, että Lauréuksella oli Tukholmassa mahdollisuus tutkia sekä museossa että Carl Fredrik von Bredan yksityiskokoelmassa 1600-luvun hollantilaisia laatukuvamaalauksia. – Puoli vuotta Alexander Lauréuksen kuoleman jälkeen järjestettiin Tukholmassa professori Byströmin ateljeessa hänen muistonäyttelynsä ja siellä oli mukana myös tämä maalaus.