Impressionismi on 1860-luvulla Ranskassa syntynyt taidesuuntaus, jossa määrääväksi tekijäksi tulivat nopeat havainnot ja hetkelliset vaikutelmat, impressiot. Uuden tyylin myötä taiteeseen tulvahtivat myös kirkkaat värit, ulkoilma ja valo. Taustalla vaikutti vapaa-ajan lisääntyminen, jonka ansiosta porvaristo alkoi viettää viikonloppuja puistoissa ja rannoilla.
”Impressionistinen ulkoilmamaalaus muutti taiteilijoiden työskentelytavan ja mullisti koko ajatuksen siitä, mikä on maalaus”, toteaa Anna-Maria von Bonsdorff, toinen Väriä & valoa – impressionismin perintö -näyttelyn kuraattoreista. ”Että voi olla vain värillisiä täpliä kankaalla. Tai että värit ikään kuin viipaloidaan suoraan prismasta, ja ne voivat olla mitä vain: vaaleanpunaisia puita tai sinisiä ihmisiä. Tämän jälkeen taide ei ollut enää entisensä. Voisi jopa sanoa, että koko modernia taidetta ei olisi ilman impressionismia.”
Koska uudella tavalla maalaavia taiteilijoita ei aluksi hyväksytty Pariisin salonkinäyttelyihin, he alkoivat järjestää omia myyntinäyttelyitään, ensimmäistä kertaa taiteen historiassa.
Taiteen keräilijät, etenkin amerikkalaiset ja venäläiset uusvarakkaat, mielistyivät värikkäisiin maalauksiin, jotka toivat eloa heidän suuriin kartanoihinsa. Taidekauppa teki ilmiöstä myös kansainvälisen, kun kauppiaat ryhtyivät kierrättämään näyttelyitään maasta toiseen. Näin esimerkiksi Claude Monet’sta tuli lyhyessä ajassa yksi maailman tunnetuimmista taiteilijoista.
Paletti uusiksi
Värioppi, simultaanikontrastit ja havaintopsykologia – monet tieteen kysymykset kehittyivät käsi kädessä taiteen kanssa”, von Bonsdorff sanoo, ”ja monet taiteilijat olivat erittäin kiinnostuneita tieteistä”.
Etenkin ranskalaisen Georges Seurat’n kiinnostus väriteorioihin johti impressionismia teknisesti rajatumpaan uusimpressionismiin. Sen piirissä kehittyi pointillistinen maalaustekniikka eli divisionismi (suomeksi myös pistemaalaus). Sitä edustivat Seurat’n ohella muun muassa Paul Signac sekä Belgiasta Suomeen muuttanut Alfred William Finch.
1904 Ateneum järjesti näyttelyn, joka esitteli suomalaiselle taideyleisölle ranskalaisia ja belgialaisia impressionisteja ja uusimpressionisteja. Samoihin aikoihin Pariisissa kohahduttivat villipedoiksikin kutsutut fauvistit, joiden hurjat värit ja rajut siveltimenvedot olivat sen ajan maailmassa jotain ennen kuulumatonta.
Anna-Maria von Bonsdorffin mukaan nämä synnyttivät Suomen taidepiireissä ison keskustelun sekä merkittävän innostuksen väritaiteeseen: ”Melkein kaikki sen ajan suomalaistaiteilijat uudistivat palettinsa ainakin hetkellisesti kirkkaammaksi.”
120 vuotta myöhemmin nimensä mukaisesti väriä ja valoa tulviva näyttely avataan lokakuussa, kun päivät alkavat lyhentyä.
Teoksista kaksi kolmasosaa kuuluu museon omiin kokoelmiin, ja kolmasosa saadaan lainaan esimerkiksi Pariisin Musée d’Orsaysta. Näyttelyssä on töitä mm. Monet’lta, Edgar Degas’lta, Camille Pissarrolta, Auguste Renoirilta – mutta myös suomalaisilta, etenkin uusimpressionisteilta.
Kuraattorit Anna-Maria von Bonsdorff sekä museonjohtaja Marja Sakari, samoin kuin näyttelyn neuvonantajana toimiva brittiläinen asiantuntija Anthea Callen ovat valinneet Ateneumin kokoelmista selkeimmät esimerkit. Magnus Enckell ja Ellen Thesleff olivat Suomessa ne, jotka ensimmäisenä muuttivat palettinsa ja uudistivat aiheitaan.
”Yhtäkkiä nämä hiljaisten tilojen väriaskeetikot riensivät ulkoilmaan ja alkoivat maalata uskomattoman hehkuvilla väreillä!” von Bonsdorff sanoo. ”Minusta on upeaa esitellä suomalaista taidetta yleisön hyvin tuntemien impressionismin suurnimien rinnalla – ja nähdä samalla se, miten suurena inspiraationa tämä taidesuuntaus on toiminut myöhemmille taiteilijapolville.”
Väriä & valoa – impressionismin perintö -näyttely on esillä 20.10.2023–25.2.2024. Tutustu näyttelyyn