Olen havainnut tällä hetkellä yhteiskunnassamme turhautumista siihen, että rasismi ja syrjintä ilmenevät nyky-Suomessa sekä rakenteellisella että arkipäivän tasolla. Call for Action for Art Institutions in Finland -yhteisö kiteyttää huolensa meille osoitetussa kirjeessään viiltävästi: ”Kaikkialla vallitsevaa rasismia väheksytään, ja rasismia esiin nostavia, ei-valkoiseksi rodullistettujen ääniä, hiljennetään”.
Olemme käsitelleet näitä kysymyksiä Ateneumissa ja Kansallisgalleriassa aktiivisesti. Työn alla ovat muun muassa koko Kansallisgallerian turvallisemman tilan periaatteet ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Turvallisemman tilan periaatteiden ytimessä on taata se, että Ateneum on syrjinnästä ja häirinnästä vapaa alue. Haluamme toiminnallamme tuoda selvästi esille sen, että emme hyväksy minkäänlaista syrjintää ja häirintää. Jokainen meistä on vastuussa tilojemme turvallisuudesta. Yhdessä ja erikseen luomme myönteistä ja turvallista ilmapiiriä sekä pidämme huolta toisistamme.
Moninaisuuden huomioiminen ja inklusiivisuuden takaaminen vaativat konkreettisia tekoja. Yksi sellainen on käynnistämämme Kaikuu-hanke. Sen puitteissa olemme kutsuneet eri taustoista tulevia suomen kielen opiskelijoita Ateneumiin keskustelemaan taidekokoelmastamme. Hankkeessa pohdimme kysymystä siitä, miten kokoelmamme puhuttelevat valtakulttuurin ulkopuolelta tulevia. Käytämme opiskelijoiden kanssa selkokieltä, koska mahdollisuus ymmärtää ja tulla ymmärretyksi on kaikkien oikeus. Hanke myös kouluttaa oppaitamme avoimempaan ja inklusiivisempaan tapaan kohdata erilaisia yleisöjä.
Olemme myös päivittämässä brändilupaustamme siten, että moninaisuus ja inklusiivisuus tulevat osaksi arkeamme. Olemme yhteiskunnallinen keskustelija, jonka tulee käyttää tätä voimaa vastuullisesti. Tämä edellyttää alttiutta keskustelulle ja muutokselle. Taiteella on voimaa, jolla kohdata niin tuttuja kuin rankkojakin asioita. Moniäänisyyden huomioiminen sisältää myös ristiriitaisuuden sallimista.
Suunnittelemme tällä hetkellä uutta kokoelmanäyttelyä, jonka on määrä avautua vuonna 2023. Näyttely tulee tutkimaan kokoelmaamme ja sen muotoutumista hyvin erilaisista näkökulmista. Yksi keskeinen kysymys on se, kenen kulttuuriperinnöstä kokoelmassamme on lopulta kyse.
Voisiko kokoelma antaa aidosti äänen ja toimia kaikupohjana myös erilaisista lähtökohdista tulevien näkemyksille? Meidän on tärkeää tunnistaa, ettei oma katseemme ole neutraali ja että tarkastelemme myös omia näkemyksiämme kriittisesti. Oman position tunnistaminen auttaa tiedostamaan mahdollisia pinttyneitä arvoasetelmia ja ajatusmalleja, joita voi muuttaa tiedostamisen jälkeen.
Keskustelemalla aktiivisesti antirasismista, tekemällä konkreettisia muutoksia sekä luomalla uudenlaisia sisältöjä, Ateneumilla on mahdollisuus vaikuttaa suomalaisen taidekentän sekä laajemmin yhteiskunnan tulevaisuuteen. Toivon, että tulevaisuudessa voimme aidosti tarjota alustan antirasistiselle keskustelulle ja taiteellisille projekteille, jotka pohtivat kysymyksiä kulttuurien moninaisuudesta Suomessa.
Taide on parhaimmillaan vahva muutosvoima. Me käytämme tätä voimaa luodaksemme yhteistä ja monipuolista kuvaa maailmasta ja ymmärrystä toisistamme. Autamme matkaamaan ajassa, astumaan toisenlaisten kokemusten piiriin ja siten kasvattamaan ymmärrystä, toivon mukaan myös empatiaa.
Olemme matkalla kohti tasa-arvoisempaa ja moniäänisempää Ateneumia. Siihen tarvitsemme aktiivista dialogia erilaisten yleisöjemme kanssa!
* Suomessa toimivia rasismin vastaisia ja inklusiivisuutta ajavia toimijoita ovat muun muassa Art for Equality, Call for Action for Art Institutions in Finland community, Museum of Impossible Forms, Arma Alliance (The Anti-Racism Media Activist Alliance) ja Globe Art Point.
