Taiteilijoiden Ruovesi -näyttelyn opas tekstimuodossa ilman kuvia

TAITEILIJOIDEN RUOVESI

näyttely on esillä Ateneumissa 15.11.2019–26.1.2020

Pirkanmaalla sijaitseva Ruoveden seutu on houkutellut 1820-luvulta alkaen eri alojen taiteilijoita. Heitä yhdistää kiinnostus seudun luontoa, ihmisiä, kansanperinnettä ja elämäntapaa kohtaan. Jotkut taiteilijoista asettuivat sinne asumaan, rakensivat ateljeekodin tai kesähuvilan. Jotkut heistä vierailivat kerran, monet useammin. Ruovesi esiintyy lukuisten taiteilijoiden teoksissa, kansankuvissa ja jylhissä erämaamaisemissa. Ruovedelle ei muodostunut yhtenäistä ja tiivistä taiteilijasiirtokuntaa, mutta taiteilijoille se on ollut tärkeä paikkana, joka on herättänyt tunteita ja joka on koettu ja havaittu paikan päällä.

Näyttelyn keskeinen teema on ajatus paikan hengestä ja sen merkityksestä taiteilijan työskentelylle. Paikka synnyttää kokemuksen ja jättää muistijäljen, joka on taiteilijan havainnon kautta saanut teoksen muodon, tulkinnan ympäröivästä todellisuudesta tai paikan menneisyydestä. Ruovesi on paikka, joka on mahdollistanut henkisen etsinnän ja rauhoittumisen. Se on luonut puitteet taiteelliseen työskentelyyn syventymiselle ja uusien ilmaisumuotojen kehittämiselle. Paikkana ja maisemana se on ollut teosten keskeinen aihe, jota on toistettu ja työstetty yhä uudelleen, uran eri vaiheissa ja eri tekniikoin. Elinympäristönä ja asuinpaikkana se on tausta elämäntapahtumille, joiden aiheuttamia tunnetiloja taiteilijat ovat työstäneet teostensa kautta.

Näyttelyyn valitut taiteilijat käsittelevät teoksissaan paikkaan olennaisesti liittyviä teemoja. He ovat oleskelleet ja työskennelleet Ruovedellä teosten valmistumisaikana. Taiteilijat ovat Lauri Anttila, Akseli Gallen-Kallela, Gabriel Engberg, Werner Holmberg, Kalle Löytänä, Elga Sesemann, Hugo Simberg, Louis Sparre ja Ellen Thesleff. Esillä on teoksia 1850-luvulta 1980-luvulle.

Tämä oli puheenvuoro näyttelyn kuraattori Anu Utriaiselta.

PAIKAN MUISTO

Werner Holmbergin (1830–1860) Ruoveden seutua kuvaavat maalaukset valmistuivat hänen viimeisten elinvuosiensa aikana. Düsseldorfissa Saksassa maisemamaalausta opiskellut Holmberg vietti kesät Suomessa vuosina 1857 ja 1859 ja teki retkiä Kuruun, Virroille ja Torisevalle. Teokset kuvaavat talonpoikaista elinpiiriä, järvenrantanäkymiä ja metsänsiimeksiä. Holmberg sommitteli maalaukset myöhemmin ateljeessaan ulkona tehtyjen luonnospiirustusten ja vesivärimaalausten pohjalta, erilaisia aiheita ja yksityiskohtia yhdistellen. Jotkut aiheista toistuvat myös hänen norjalaisia ja saksalaisia maisemia esittävissä teoksissaan. Öljyvärimaalaukset eivät siis ole dokumentaarisesti tai maantieteellisesti tarkkoja luontotutkielmia, vaan eri elementeistä koottuja kollaaseja.

Paikalla, sen luomalla tunnelmalla, hetkellisyydellä, valaistusolosuhteilla ja sääilmiöiden aiheuttamilla tunne-elämyksillä oli Holmbergille olennainen merkitys. Paikan päällä tehty luonnos on dokumentti välittömästä luonnon ja ympäristön kohtaamisesta. Valmis teos on paikassa koetun tilanteen jättämän muiston ja tunnelman visuaalinen kuva. Holmbergin Ruoveden ympäristössä kulkemat reitit ja paikat ovat löydettävissä maastosta hänen piirustustensa ja vesiväritöidensä perusteella.

Sali 21

SIMBERG JA RUOVESI

Hugo Simberg (1873–1917) päätti opintonsa Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1895. Saman vuoden elokuussa hän matkusti Ruovedelle saadakseen siellä opastusta Akseli Gallen-Kallelalta (1865–1931). Simberg vietti Ruovedellä kolme pidempää ajanjaksoa vuosina 1895 ja 1897. Ne tulivat merkittävästi muovaamaan nuorta taiteilijaa ja tämän taiteilijuutta. Monet Simbergin taiteen keskeiset aiheet – kuolema, pikkupirut ja luontoallegoriat – voidaan jäljittää taiteilijan oleskeluun Ruoveden seudulla. Gallen-Kallelan johdolla Simberg perehtyi myös temperamaalaukseen sekä erilaisiin grafiikan tekniikoihin.

Ruovedeltä Simberg löysi hiljaisuutta, rauhaa ja aikaa tutkia ja kehittää symbolistista ja dekoratiivista kaksiulotteista ilmaisuaan. Taiteilija ammensi aiheita ympäristön ominaispiirteistä: yksinkertaisesta ja samalla ankarasta talonpoikaiselämästä, maisemista sekä luonnon vuodenaikojen vaihtelusta. Maalauksissa Syksy I ja II (1895) sekä Halla (1895) myyttiset hahmot nousevat esiin edustaen eri vuodenaikoja ja niihin liittyviä sääilmiöitä. Symbolististen ajatuskulkujen mukaisesti aiheet voi nähdä ilmauksena ihmiselämän eri vaiheista ja kiertokulusta. Teokset kertovat havainnon ulkopuolisesta todellisuudesta, jonka Simberg koki olevan keskeistä taiteen olemukselle.

Sali 22

AKSELI GALLEN-KALLELAN KALELA JA PUUPIIRROSTAIDE

Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljee Kalela valmistui Ruovedelle 1895. Taiteilija asui perheensä kanssa Näsijärven rannalla sijaitsevassa Kalelassa kolmessa eri jaksossa vuoteen 1921. Näistä ensimmäisten viiden vuoden aikana Gallen-Kallelan yksityiselämän tapahtumat ja taiteellinen työskentely kietoutuivat monin tavoin toisiinsa. Kalelassa Gallen-Kallela omistautui grafiikan tekemiselle 1890-luvun lopulla. Teosten aiheet ovat pääosin muotokuvia ja talvimaisemia Kalelan ympäristöstä sekä exlibriksiä.

Gallen-Kallelan ilmaisu siirtyi kohti symbolismia, ja hän kiinnostui ajassa liikkuneista henkisyyden ilmiöistä – teosofiasta, esoteriasta ja spiritualismista. Berliinin-matkallaan 1895 hän tutustui temperamaalaukseen ja taidegrafiikan tekniikoihin ja hankki erilaisia välineitä Kalelassa työskentelyä varten. Puupiirrostaidon Gallen-Kallela opetteli itsenäisesti palattuaan kotimaahan.

Suuri henkilökohtainen tragedia oli esikoistytär Marjatan menehtyminen kurkkumätään 1895. Gallen-Kallela työsti menetystä grafiikan teoksissaan, ja syvä suru kääntyi voimakkaaksi luomiskaudeksi. Hänen tunnetuimmat puupiirroksensa syntyivät nopeassa tahdissa tyttären kuoleman jälkeen, näiden joukossa Kalman kukka, Sammon puolustus, Inspiraatio ja Kuolema ja kukka.

Sali 23

Akseli Gallen-Kallelan sitaatti, Kallela 1924

”Saunassa istuimme Sparre ja minä joka ilta väen kanssa. Komeat tyttäret vuoroin heittivät löylyä ja vuoroin nousivat lavolle, silloin vielä yleisen tavan mukaan.”

KANSANKUVA

Suomalaiset taitelijat saivat ensikosketuksen naturalistiseen kansankuvaukseen Pariisissa 1880-luvulla. Tyylisuunnan keskeinen ajatus oli todellisuuden kaunistelematon kuvaaminen. Talonpoikainen elämäntapa, alkuvoimainen kansa ja karu luonto houkuttelivat taiteilijoita palaamaan maalausretkille kotimaahan.

Tyrväältä kotoisin ollut Akseli Gallen-Kallela retkeili ensimmäisen kerran Keski-Suomessa 1886. Pari vuotta myöhemmin hän houkutteli mukaansa myös taiteilijatoverinsa Louis Sparren. Molemmat ihastuivat Ruoveden ja Keuruun koskemattomaan luontoon, kansanihmisiin ja heidän elinympäristöönsä. Ystävykset oleskelivat Ekolan torpassa, jossa he maalaamisen ohella metsästivät, kalastivat ja osallistuivat talon väen elämään. Tuloksena oli suuri määrä maalauksia ja piirustuksia Ekolan asukkaista ja rakennuksista, kuten Saunassa, Ensi opetus ja Haavakuume. Korven asukkaiden elämä ja ympäristö olivat Gallen-Kallelalle suuri elämys, joka antoi alkusysäyksen tuleville Kalevala-aiheiden hahmoille.

Sali 23

KALEVALAFRESKOJEN LUONNOKSET

Akseli Gallen-Kallela matkusti 1898 Italiaan opiskelemaan freskomaalausta. Vuosi sen jälkeen hän maalasi Ruovedellä luonnokset Kalevalafreskoihin Sammon taonta, Ilmarinen kyntää kyisen pellon, Sammon puolustus sekä Pakanuus ja kristinusko. Kansainvälinen yleisö sai freskot nähtäväkseen Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn aikana suomalaisen paviljonkirakennuksen kattokupolissa.

Gallen-Kallela tutki 1890-luvun keskivaiheilla Ruovedellä oleskellessaan uusia tapoja ilmentää Kalevalan myyttistä maailmaa. Naturalistinen tyyli sai väistyä symbolistishenkisen syntetistisen ilmaisun tieltä. Myös dekoratiivisesti laadituissa freskoluonnoksissa rakentuvat kansalliseepoksen keskeiset kohtaukset yhtenäisten väripintojen ja selvien ääriviivojen dynaamisina sommitelmina. Vuonna 1928 Kalevalafreskot heräsivät uuteen elämään, kun taiteilija ja hänen poikansa Jorma Gallen-Kallela maalasivat ne Kansallismuseon sisääntuloaulaan.

Sali 24

ELLEN THESLEFFIN MUROLE

Ellen Thesleff (1869–1954) vietti suurimman osan kesistään Ruovedellä. Ensin perhe asui Murolekosken tilalla ja sen jälkeen vanhassa kanavanvartijan talossa, joka laajennettiin Thesleffin suunnitelmien mukaan ateljeetaloksi 1899.

Thesleff oleskeli kotimaassa olleessaan mieluiten Muroleessa, jossa teki pitkiä kävelyretkiä, piirsi ja maalasi ulkona koskimiljöössä ja läheisessä Kissasaaressa. Läpi koko uransa hän tallensi yhä uudelleen ateljeestaan Casa Biancasta avautuvaa maisemaa. Teoksissa on nähtävissä Thesleffin taiteellisen tuotannon koko kaari, muutokset ja siirtymät tyyleissä ja tekniikoissa. Muroleessa Thesleff sai täysin keskittyä työhönsä ilman velvoitetta osallistua perheen vilkkaaseen seuraelämään tai taloudenhoitoon.

Ruoveden Pekkalan kartanoon Thesleff teki tilaustyönä seinämaalauksia ja kaakeliuunin maalauskoristelun 1928. Maalaukset Aamu, Päivä, Ilta ja Yö kuvaavat nimiensä mukaisesti vuorokauden eri vaiheita.

Sali 25

MAISEMA

Ruoveden järvet ja korpimetsät ovat tunnusomaisia suomalaisia sisämaan maisemia. Keskisessä Suomessa ei ole yhtään virallisesti kansallismaisemaksi määriteltyä maisemaa, mutta alueen vesistöt ja erämaat, joko lähikuvina tai korkealta nähtyinä, ovat tyypillisiä alueelta maalattuja näkymiä. Monille taiteilijoille luontokokemus oli vahva. Maisemamaalauksia voikin tarkastella paitsi kuvauksina luonnosta, myös kokemuksen jättäminä muistijälkinä, vertauskuvina ja mielenmaisemina.

Maisemiin voi liittää poliittisiakin merkityksiä. Suomessa luonto ja metsä ovat myös tulonlähteitä ja elinkeinoja. Voi pohtia, oliko keskisen Suomen maiseman ihannointi ja sen kuvaaminen taiteilijoiden vastakommentti alueen nousevalle metsäteollisuudelle.

Sali 25

ELGA SESEMANNIN ERÄMAA-ATELJEE ELKALA

Elga Sesemann (1922–2007) rakennutti Ruoveden Pääskyniemeen ateljeekodin taiteilijapuolisonsa Seppo Näätäsen (1920–1964) kanssa 1950-luvun alussa. Pariskunta asui Ruovedellä Näätäsen kuolemaan saakka. Muutto Helsingistä tiettömän korpimetsän keskelle oli radikaali elämänmuutos, jolla oli syvällinen vaikutus Sesemannin taiteelliselle työskentelylle. Hän oli 1940-luvulla tullut tunnetuksi vahvana ja omaperäisenä ekspressionistina. Ruoveden-vaihe näkyy Sesemannin tuotannossa monina erilaisina kokeiluina, joiden innoittajana on ollut ympäröivän luonnon lisäksi filosofia ja kirjallisuus.

Kolmannessa kerroksessa on samanaikaisesti esillä myös toinen näyttely, Maailmalta löysin itseni – Helene Schjerfbeck.
Avaa Helene Schjerfbeck -näyttelyn opas tekstimuodossa ilman kuvia