Helene Schjerfbeck -näyttelyn opas tekstimuodossa ilman kuvia

MAAILMALTA LÖYSIN ITSENI – HELENE SCHJERFBECK

näyttely on esillä Ateneumissa 15.11.2019–26.1.2020

Helene Schjerfbeck (1862–1946) työskenteli uransa aikana Ranskassa yhteensä kuutisen vuotta. Hän opiskeli Pariisissa ja vietti lyhyitä jaksoja myös Bretagnessa, jossa hän työsti ensimmäiset rohkean pelkistetyt teoksensa, kuten maalauksen Ovi (1884). Tästä ajanjaksosta hän ammensi inspiraatiota koko loppuelämänsä. Cornwallissa St Ivesissa Schjerfbeck vieraili kahdesti ja osallistui Englannissa myös näyttelyihin vuosina 1889 ja 1890. Tämä kausi oli lyhyt, mutta uran kannalta se oli merkittävä. Yksi Schjerfbeckin tunnetuimmista teoksista, Toipilas (1888), on maalattu St Ivesissa.

Näyttelyssä tuodaan esille, kuinka lahjakkaasta oppilaasta kasvoi yksi historiamme vaikuttavimmista taiteilijoista. Se keskittyy erityisesti Schjerfbeckin matkavuosiin Pariisissa, Pohjois-Ranskan Pont-Avenissa, Italian Fiesolessa sekä Iso-Britannian St Ivesissa 1800-luvun lopussa. Olemme halunneet tuoda esille, millainen merkitys matkoilla ja paikoilla oli Schjerfbeckin maalauksiin ja työskentelytapoihin – ja erityisesti miten ne vaikuttivat hänen tuotantoonsa myöhemmin kotimaassa.

Aihepiirit käsittävät maisemia, asetelmia ja taiteilijalle tärkeitä ihmisiä. Schjerfbeckin tuotannon ytimessä on vaikuttava omakuvien sarja, jota tehdessään taiteilija tarkasteli omaa vanhenemistaan nuoruudesta kuolemaansa saakka. Esillä on Schjerfbeckin omakuvia ajanjaksolta 1884–1945, ja ne esitetään aikajärjestyksessä. Kaikkiaan näyttelyssä nähdään yli 130 maalausta, piirustusta ja luonnoskirjaa, jotka tuovat esille Schjerfbeckin omaehtoisen ja vahvan taiteilijan panoksen modernin taiteen uranuurtajana.

Schjerfbeckin taidetta on viime vuosina nähty monissa näyttelyissä Euroopassa ja Japanissa. Royal Academy of Artsin näyttely oli ensimmäinen laatuaan Britanniassa. Näyttely on suunniteltu Lontoon Royal Academy of Artsin ja Ateneumin taidemuseon yhteistyönä. Sen ovat kuratoineet Ateneumin taidemuseon intendentti Anna-Maria von Bonsdorff, vapaa kuraattori Jeremy Lewison sekä Royal Academyn amanuenssit Sarah Lea ja Désirée de Chair.

Tämä oli puheenvuoro näyttelyn kuraattori Anna-Maria von Bonsdorffilta.

Sali 31

HELENE SCHJERFBECK syntyi Helsingissä 10. heinäkuuta 1862. Isä Svante Schjerfbeck toimi rautateillä konttoripäällikkönä, äiti Olga Schjerfbeck, omaa sukua Printz, oli nimismiehen tytär Länsi-Uudeltamaalta. Perheen kolmas lapsi kastettiin Helena Sofiaksi – Helene-nimeä Schjerfbeck alkoi käyttää opiskeluaikanaan Helsingissä. Viidestä lapsesta vain Helene ja Magnus-veli, josta myöhemmin tuli arkkitehti, elivät varhaislapsuutta pidemmälle.

Schjerfbeckit asuivat ensin Yrjönkadulla, mistä he muuttivat Vladimirinkadun ja Heikinkadun (nykyisin Kalevankatu ja Mannerheimintie) kulmassa sijainneeseen taloon. Helene Schjerfbeck vietti siten lapsuutensa aivan Helsingin nykyisessä ydinkeskustassa. Isän kuoltua 1876 äiti majoitti kotona täysihoitolaisia turvatakseen perheen toimeentulon.

Schjerfbeckin elämän tärkeisiin henkilöihin kuuluivat perheenjäsenten ja ”maalarisisarien” ohella taidekauppias Gösta Stenman (1888–1947) ja metsänhoitaja, taidemaalari Einar Reuter (1881–1968), taiteilijanimeltään H. Ahtela. Molemmat tukivat taiteilijaa monin tavoin – tekivät tunnetuksi hänen taidettaan, ostivat ja välittivät teoksia sekä järjestivät näyttelyitä. Vuonna 1917 Stenman, Reuter ja Magnus Schjerfbeck järjestivät Stenmanin taidesalongissa Helene Schjerfbeckin ensimmäisen yksityisnäyttelyn, josta tuli menestys.

TAIDEOPETUS

Helene Schjerfbeckin matka taiteilijaksi alkoi varhain. Kotiopettaja huomasi tytön lahjakkuuden ja näytti piirustuksia professori, taidemaalari Adolf von Beckerille. Tämä järjesti Helenelle vapaaoppilaspaikan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, joka toimi tuolloin osoitteessa Unioninkatu 20. Helene oli opinnot aloittaessaan 11-vuotias, koulun historian nuorin oppilas.

Schjerfbeck opiskeli koulussa neljä vuotta opettajinaan muun muassa Arvid Liljelund ja Carl Eneas Sjöstrand. Opiskeluaikana alkoi läpi elämän kestänyt ystävyys Helena Westermarckin (1857–1938) kanssa. Schjerfbeck jatkoi opintoja ja työskentelyä yksityisessä von Beckerin akatemiassa, joka toimi Yliopiston piirustussalissa (Snellmaninkatu 3–5).

Palattuaan Ranskasta Helsinkiin 1882 Schjerfbeck vuokrasi yhdessä Maria Wiikin (1853–1928) kanssa ateljeen Kruununhaasta Mariankatu 12:sta. Vuonna 1888 Taideyhdistyksen piirustuskoulu sai tilat Ateneumrakennuksesta. Schjerfbeck muutti pysyvästi kotimaahan keväällä 1890 ja toimi opettajana Ateneumissa useissa jaksoissa vuosina 1892–1902.

PARIISI

Taiteilijan kehittymisen kannalta oli tärkeää matkustaa ja opiskella ulkomailla. Kotimaassa myönnetyt apurahat ja stipendit mahdollistivat ovien aukeamisen suureen maailmaan. Taide-elämän keskus Pariisi veti puoleensa taiteilijoita ympäri Eurooppaa. Helene pääsi matkustamaan pian täytettyään 18 vuotta. 1800-luvun lopulla ulkomaisia taiteilijoita, etenkään naisia, ei yleensä hyväksytty Ranskan taideakatemiaan, Académie des Beaux-Artsiin. Schjerfbeck opiskeli tovereittensa tavoin yksityisissä akatemioissa, joissa kuuluisat ja arvovaltaiset taiteilijat kävivät tarkastamassa opiskelijoiden töitä. Iltaisin tutkittiin taideaarteita museoissa. Académie Trélat’ssa Schjerfbeckiä opettivat Léon Bonnat, Jean-Léon Gérôme ja Jules Bastien-Lepage. Académie Colarossissa opettajana oli Gustave Courtois.

Joistakin opiskelutovereista tuli elinikäisiä ystäviä – Colarossissa Schjerfbeck tutustui itävaltalaiseen Marianne Preindlsbergeriin, jonka kanssa kirjeenvaihto jatkui Mariannen kuolemaan saakka 1927.

Sali 30

BRETAGNE – ST IVES – ITALIA

Kesäisin taiteilijat matkustivat maaseudulle työskentelemään. Schjerfbeck lähti taiteilijaystävien kanssa Ranskan kesinään Bretagneen – Pont Aveniin ja Concarneau’hon. Hän työskenteli paljon ulkona luonnossa, kokeili uudenlaisia aiheita ja kuvasi paikallisia ihmisiä pelkistäen, olennaiseen keskittyen. Näin hän ennakoi jo varhain myöhempää, modernia ilmaisuaan.

Kesällä 1887 Schjerfbeck lähti ystävänsä Marianne Preindlsberger-Stokesin kutsusta Englantiin, Cornwalliin. Schjerfbeck työskenteli seudulla kahteen otteeseen vuosina 1887–1890. St Ivesissa Schjerbeckiä inspiroivat paikan ainutlaatuinen valo ja ihmiset. Henkilökuvauksissa esiintyvät kasviaiheet – keväinen oksa, pajunkissat, kevätesikot ja kuihtunut ruusu – symboloivat kuvattavien ikäkausia ja kertovat viktoriaanisen taiteen vaikutuksesta. Toipilas-teos syntyi kevättalvella 1888 St Ivesissa, jossa Schjerfbeck maalasi porttitornin yläkerrassa.

Schjerfbeck matkusti monien taiteilijoiden tavoin myös Italiaan. Italian varhaisrenessanssin ja myös Holbeinin, El Grecon ja Velázquezin teosten tutkiminen sytytti kestävän rakkauden vanhojen mestarien taiteeseen. 1890-luvun alun teoksissa näkyy ilmaisun muutos: väriasteikko keveni ja ääriviivat pehmentyivät utuisiksi tavalla, joka muistuttaa Italian freskojen himmeää hohdetta.

Sali 29

HYVINKÄÄ

Schjerfbeck opetti Ateneumissa lähes kymmenen vuotta, mutta opettajan työ jätti vain vähän aikaa maalaamiseen. Ura oli pysähdyksissä ja terveysongelmat vaivasivat. Schjerfbeck jätti opettajantoimensa Ateneumissa keväällä 1902 ja muutti Hyvinkäälle äitinsä Olgan kanssa. Seudun kuivaa ilmastoa pidettiin terveellisenä. Pääkaupungissa Schjerfbeck ei tämän jälkeen käynyt viiteentoista vuoteen.

Oma ilmaisu ja taiteelliset pyrkimykset selkiytyivät matkavuosien jälkeen oman tilan ja ajan myötä. Suunta oli kohti yksinkertaista ja pelkistettyä. Yhtenäiset, tasaiset väripinnat ja yksityiskohtien karsiminen olivat ”synteettistä ilmaisua”, jonka Helene Schjerfbeck tunnisti omaksi tiekseen.

Hyvinkäällä Schjerfbeck pääsi kokeilemaan eri tekniikoita – vesivärejä, hiiltä ja temperaa. Sammuttaakseen öljymaalausten kiillon hän poisti ja lisäsi maalia, hankasi ja raaputti. Askeettinen värimaailma, musta ja maanvärien himmeät sävyt hallitsevat harkittuja maalauksia. Äiti oli Schjerfbeckin ensimmäinen malli Hyvinkäällä. Hän kuvasi äitiään ja muita mallejaan lukemassa, ompelemassa tai vain istumassa omaan sisäiseen maailmaansa hiljentyneinä.

Sali 28

MODERNI MAAILMA

Helene Schjerfbeck tarvitsi henkilöaiheisiinsa inspiroivan mallin – usein se oli joku lähiympäristön lapsista tai aikuisista. Hän piti erityisesti moderneista, työssäkäyvistä ja muodikkaista naisista. Mallit antoivat maalauksiin viitteenomaisia piirteitä, ja Schjerfbeck työsti itsenäisesti aihetta edelleen. Näin syntyi pelkistettyjä luonnehdintoja aikakauden moderneista ihmistyypeistä. Tukijasta ja läheisestä ystävästä Einar Reuterista Schjerfbeck maalasi poikkeuksellisen intiimejä mieskuvia. Suosikkimalleja olivat muun muassa tyylikäs veljenpoika Måns Schjerfbeck sekä muodikas serkun tytär Dora Estlander.

Schjerfbeck muutti Tammisaareen pian Olga-äidin kuoltua, vuonna 1925. Asunto oli Julinin talossa, osoitteessa Perspektivet 2 (nykyisin Raaseporintie 2).

Schjerfbeck asui nyt yksin ja vietti monin tavoin aktiivista elämää. Kirjeenvaihto oli vilkasta. Ahkerana lukijana hän seurasi kaunokirjallisuutta. Taidekirjat olivat Schjerfbeckille erityisen tärkeitä. Niiden kautta hän oli jatkuvassa vuorovaikutuksessa niin aikalaistaiteilijoiden, kuten Cézannen, Modiglianin ja Picasson, kuin ihailemiensa vanhojen mestarien kanssa. Schjerfbeck oli myös hyvin kiinnostunut muodista ja tilasi kotiin ranskalaisia muotilehtiä.

Sali 27

OMAKUVAT

Helene Schjerfbeckin omakuvien sarja varhaisesta nuoruudesta aikuisuuteen ja elämän viimeisiin hetkiin on ainutlaatuinen maalaustaiteen historiassa. Esillä on omakuvia ajanjaksolta 1884–1945. Ne esitetään aikajärjestyksessä. Schjerfbeck maalasi kaikkiaan nelisenkymmentä omakuvaa. Niistä lähes puolet syntyi kahtena viimeisenä elinvuotena, jolloin Schjerfbeck asui sodan vuoksi Tukholman lähellä Saltsjöbadenissa. Suomeen hän ei enää ehtinyt palata.

Mustataustainen omakuva (1915) on tilaustyö. Suomen Taideyhdistyksen johtokunnan kokoushuoneeseen tehdyn teoksen jokainen yksityiskohta on tarkkaan harkittu. Kaikkien Schjerfbeckin omakuvien tavoin sekin haastaa vuoropuheluun.

Kolmannessa kerroksessa on samanaikaisesti esillä myös toinen näyttely, Taiteilijoiden Ruovesi.
Avaa Taiteilijoiden Ruovesi -näyttelyn opas tekstimuodossa ilman kuvia