Suomen taiteen tarina
Ateneumin kokoelmanäyttely esittää maan rakastetuimmat klassikot uudessa valossa. Se nostaa esiin uusia teoksia ja rinnastuksia, luoden samalla yhteyden niin Suomen kuin maailman historiaan. Taideteosten ohella näyttelyssä on esillä runsaasti taustoittavaa materiaalia, erityisesti sali kuuden viereisessä tilassa.
Näyttely on esillä Ateneumin toisessa kerroksessa sekä pääsalissa, kerros 2 ½. Näyttely jatkuu vielä pohjakerroksessa, Moderni-teemalla, sisältäen 1950-60 lukujen taidetta.
Näyttelyssä on esillä noin 370 taideteosta. Jokaisessa salissa on oma teemansa josta kerrotaan seinäteksteissä. Noin kuudestakymmenestä teoksesta on myös lisätietoa näyttelysaleissa. Tämä esittelyteksti pohjautuu salien seinäteksteihin.
Näyttely levittäytyy Ateneumin koko toisen kerroksen kaikkiin näyttelytiloihin, yhteensä yhdeksän saliin sekä niitä yhdistäviin käytäviin. Salit ja käytävät muodostavat yhdessä suorakaiteen muotoisen näyttelykierroksen. Jos käytät pyörätuolia tai rollaattoria, voit aloittaa joko salista 6 tai pääsalista. Ateneumissa on nykyisin uusi hissi pääsalin yhteydessä.
Tämä esittelykierros alkaa salista 6 toisessa kerroksessa, hissin läheisyydessä olevasta käytävästä. Näyttelyn suunta on näin ollen myötäpäivään. Jos teet kokonaisen kierroksen, löydät viimeiset taideteokset salista 19, kapeasta käytävästä ennen toisen kerroksen siltaa. Voit jatkaa näyttelykäyntiä pohjakerroksessa, 1950-60-lukujen taiteen parissa.
Salit 6 ja 7 teema: Taiteilijat
Lokakuussa 1888 avattu Ateneum on aina ollut taiteilijoiden talo. Rakennuksessa on opiskeltu, katsottu ja koettu taidetta. Kokoelman varhaisimmasta vaiheesta vastasi 1846 perustettu Suomen Taideyhdistys. Se alkoi hankkia taiteilijoiden omakuvia ja muotokuvia toisista taiteilijoista. Näin haluttiin osoittaa, että taiteella ja kulttuurilla oli tärkeä asema yhteiskunnassa.
Suomen itsenäistymisen jälkeisinä vuosikymmeninä omakuva on ollut taiteilijoille yhä useammin oman työn hahmottamisen ja itsetutkiskelun väline. Ateneumin kokoelmissa on oma ja muotokuvia eri materiaaleista toteutettuina 1970-luvulle saakka.
Tietoa tilasta 6 ja 7:
pitkä käytävä jossa vasemman puoleisella Kaivokadun suuntaisella seinällä on niin sanottu vanhanaikainen ripustus: eräänlainen tiheä omakuva ja muotokuvagalleria, yhteensä noin 70 maalausta ja 10 veistosta tai reliefityötä. Näkövammaisella museokävijällä on tässä tilassa mahdollisuus koskettaa kahta veistosta käytävän loppuosassa käyttäen museon vinyylikäsineitä. Kysy lisää kosketeltavista veistoksista Ateneumin Infosta.
Sali 8 teema: Sodan sävyjä
Sodat antoivat raskaan leimansa koko Euroopan 1940-luvulle. Suomessa oli talvisota 1939–1940, jatkosota 1941–1944 sekä Lapin sota 1944–1945. Taiteilijat nostivat esiin sodan aiheuttaman uhkan ja ahdistuksen, ja materiaalipula jatkui pitkään sotien jälkeen.
Tyhjien katujen ja hiljaisten kaupunkien vastapainoksi kuvattiin kuitenkin myös kuin viimeistä päivää elämistä ja juhlimista, eksoottisia hedelmiä ja värikkäitä kukkia. Usko tulevaisuuteen näkyy kaupunkien ja teiden jälleenrakentamisessa. Narrit ja ilveilijät kertovat haavojen altakin ponnistavasta elämänvoimasta ja optimismista.
Sali 9 teema: Edistys ja epäusko
1920- ja 1930-luvuilla nykyaikaista elämää rytmittivät jazz-orkesterit ja tehtaiden pillit. Kaupungit kasvoivat ja liikkuminen nopeutui höyryveturien, autojen ja lentokoneiden myötä. Ikkunat haluttiin auki Eurooppaan. Suomessa tulevaisuudenuskoa koetteli suuri lama 1929–1934.
Taide katsoi yhtaikaa moneen eri suuntaan. Kansainvälistyvät taiteilijat tarttuivat jälleen uusiin tyyleihin, ja taiteilijuudesta tuli yhä selkeämmin oma ammatti. Modernistinen klassismi vivahteineen oli 1920–1930-lukujen yleinen esitystyyli, mutta esimerkiksi turkulaisessa taiteessa kypsyi myös vahva surrealistinen pohjavire.
Tietoa tilasta sali 9:
hyvin tummansävyinen tila, kohdevaloa ja yleisvaloa vain vähän.
Sali 10 ja 11 teema: Kaupunki
Taiteilijan katse kääntyy tässä huoneessa hiljaisesti ja joskus surumielisestikin sisäänpäin: hän keskittyy yhteen ihmiseen, näkymään ikkunasta ulos tai ulkona avautuvaan kaupunkimaisemaan.
Suomessa seurattiin tarkasti kansainvälistä taidemaailmaa. Helsinkiin perustetut taidegalleriat myös esittivät uusinta eurooppalaista taidetta: esimerkiksi venäläistä avantgardea sekä ranskalaisten ja saksalaisten tekijöiden tuotantoa. Ensimmäinen maailmansota kuitenkin supisti elinpiiriä ja rajoitti yhteydenpitoa. Suomi itsenäistyi 1917, ja maassa vallitsi poliittisesti jännittynyt tilanne oikeiston ja vasemmiston välillä. Kodista muodostui tärkeä symboli – turvallinen ja tulevaisuuteen katsova.
Tietoa tilasta sali 10:
Sali 10 on kulmasali, jossa on esillä 15 maalausta ja Graniittipoika-veistos niiden keskellä. Seuraavassa tilassa, Salissa 11 on toinen fokusseinä nimeltä Materiaalit joka kertoo taiteilijoiden ja rakentajien käyttämistä materiaaleista. Seinän sisäänrakennetun vitriinin sisällä on kolme pientä veistosta Wäinö Aaltoselta, luonnoksia hänen Graniittipoikaansa; yksi puupoika, toinen valkoinen kipsipoika ja niiden välissä pienempi patinoitu kipsipoika.
Vitriinin vastapäätä löydät portaat alas pohjakerrokseen.
Sali 12 teema: Uusi ilmaisu
1900-luvun alkua kuvastaa uuden yhteiskuntajärjestyksen tarve. Suurlakko 1905 käynnisti muutoksen kohti parlamentarismia. Aatteellinen järjestäytyminen näkyi poliittisten puolueiden perustamisena.
Taiteessa haettiin kokonaan uutta ilmaisua. Euroopassa vaikuttivat yhtä aikaa ekspressionistit, impressionistit, fauvistit ja kubistit. Taiteilijat alkoivat ryhmittyä keskenään samanhenkisten kanssa.
Myös Suomessa syntyi taiteilijaryhmiä kuten jälki-impressionistinen, valoisaan värimaalaukseen keskittyvä Septem ja tummemman ilmaisun Marraskuun ryhmä. Vapautumista tapahtui niin muodon, värien kuin pinnan käsittelyssä.
Tietoa tiloista sali 12 ja sali 14:
kierros jatkuu tästä tilasta joko portaita tai hissillä ylös pääsaliin. Valinnainen reitti on pääsalin takana sijaitsevan käytävän kautta, Sali 14, joka on Ateneuminkujan suuntainen. Siellä on lisätietoa Ateneumin rakennuksesta ja museon historiasta.
Sali 13 Ateneumin pääsali teema: Klassikot
1800-luvun lopussa Pariisi oli Euroopan taiteen keskus, joka veti puoleensa suomalaisia ja pohjoismaisia taiteilijoita. Pian Pariisin vaikutus myös näkyi taiteessa. Ulkoilmamaalaus ja realismi peittosivat romantiikan. Taiteen historiaan tämä ajanjakso jätti suuren joukon klassikoita.
Pariisin vuotuiset Salonki-näyttelyt tarjosivat taiteilijoille mahdollisuuden suureen läpimurtoon. Esimerkiksi Albert Edelfeltin maalaus Lapsen ruumissaatto (1879) palkittiin kolmannen luokan mitalilla. Suomessa ajanjaksoa kutsuttiin Kultakaudeksi, johon tiivistyy käsitys suomalaisesta identiteetistä, ihmisestä ja maisemasta.
Tietoa tilasta sali 13:
Ateneumin pääsali, kerros kaksi ja puoli. Keskellä suurta salia on näyttelyä varten rakennettu pitkä veistosjalusta, joka toimii myös penkkinä. Pääsalin kummassakin päädyssä on portaikko alas toiseen kerrokseen. Pääsalin takana on pitkä käytävä, joka muodostaa toiseen kerrokseen esteettömän reitin.
Sali 15 teema: Symbolismi
Ihmisyyden arvoitukset ja suuret filosofiset kysymykset askarruttivat eri alojen taiteilijoita 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Katse kohdistui ihmisen psyykeen ja suuriin muutoksen hetkiin, kuten syntymään, kuolemaan ja aikuiseksi kasvamisen taitekohtiin. Symbolistit olivat kiinnostuneet unista ja mielikuvituksesta ja kuvasivat usein näitä näkymättömän maailman teemoja.
Aiheensa symbolistit hakivat esimerkiksi kirjallisuudesta ja musiikista. Kuuluisin kirjallinen teos oli Charles Baudelairen Pahan kukkia (1857). Symbolistipiireissä ihailtiin uusplatonismia ja ajateltiin materiaalisen maailman vain heijastavan todellista ideoiden maailmaa. Taideteoksilla rakennettiin siltoja maailmojen väliin.
Tietoa tilasta sali 15:
Keskellä salia on yksi veistos Auguste Rodiniltä. Sitä näkövammainen museokävijä saa koskettaa vinyylikäsineillä. Marmoriveistos on hyvin herkkä likantumaan, joten aloita koskettelukierros tästä veistoksesta puhtailla vinyylikäsineillä.
Sali 16 teema: Kalevala
Kalevala on painettu kokoelma vanhoja suomalaisia runoja. Niitä on alun perin laulettu, ja runot ovat siirtyneet suullisena perintönä sukupolvelta toiselle. Kalevalan ensimmäinen versio ilmestyi 1835 ja lopullinen, laajennettu laitos 1849. Ilmestymisensä jälkeen sitä alettiin pitää Suomen kansalliseepoksena.
Kalevalan myyttiset henkilöt ja tarinat innoittivat taiteilijoita alusta lähtien. Vahvimmat tulkintansa kuvataiteessa Kalevala sai 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Silloin kansallisromanttinen Karjalan ihailu eli karelianismi vei taiteilijat, keskeisimpänä Akseli Gallen-Kallelan, etsimään kuvallisia vaikutteita Karjalasta, josta suuri osa Kalevalaan muokatuista runoista oli kerätty.
Tietoa tilasta sali 16:
Tämän kulmasalin nurkassa on Kalevalasta kertova infoseinä nimeltä Suuri hauki viitaten Akseli Gallen-Kallelan samanimiseen maalaukseen. Tämän teoksen alla on suljetussa lasivitriinissä vaskikannel ja ison hauen leukaluu. Vitriinin vasemmalla puolella voit kuunnella musiikkia kahdesta erillisestä kuulokkeesta: perinteinen sävelmä Vuonnisesta Vienan Karjalasta, vaskikanteleella soitettuna, tai Osa Suuren hauen tarinasta, laulu kanteleen synnystä. Salista löytyy myös Kullervon kirous, Lemminkäisen äiti ja Aino-taru.
Sali 17 teema: Ihmiset
Suomessa rakennettiin 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä ihannoivaa kuvaa kansasta. Talonpoikia ja sivistyneistöä kuvattiin romantiikan hengessä. Kohtaukset olivat usein asetelmallisia, mutta niissä näkyi myös kiinnostus kansatieteelliseen aineistoon kuten pukuihin ja esineisiin.
Historiamaalauksen keinoin kerrottiin puolestaan menneistä tapahtumista kuten sodista ja merkittävien henkilöiden elämästä. Taiteilijoita suorastaan kannustettiin historiamaalauksen pariin, mutta tulokset jäivät odotettua laihemmiksi. Sen sijaan muotokuvissa riitti tehtävää: olihan maan kannalta tärkeät henkilöt syytä ikuistaa muotokuviksi.
Tietoa tilasta sali 17:
Hyvin tiheästi ripustettu sali, jossa on yhteensä 63 maalausta ja 4 rintakuvaa. Tilassa ovat esimerkiksi maalaukset: Kuningatar Blanka, Luxembourgin puistossa ja Morsiamen laulu. Kierros jatkuu Keskuskadun suuntaiseen käytävään, saliin 18, jonka jälkeen käännytään näyttelyn viimeiseen käytävään ja saliin 19.
Salit 18 ja 19 teema: Maisema
Jo 1800-luvun alkupuolella suomalaisia maisemia ikuistettiin kivipiirroksiin, joista julkaistiin myytäviä kuvasalkkuja. Huomattavin kuvasalkku oli Finland framställdt i teckningar (1845–1852). Sen kuvissa esitettiin myös rakennettua ympäristöä, ja tausta-ajatus oli kirjailija Zachris Topeliukselta lähtöisin: luonto, ihmiset ja kulttuuri muodostavat yhden kokonaisuuden. Tälle vastakkainen oli runoilija J. L. Runebergin romanttinen näkemys, jonka mukaan villi luonto ja koskematon erämaa edustivat kulttuurin vastakohtaa ja olivat siksi arvokkaat. Korkealta nähty koskematon järvimaisema on pitkään ollut yksi suomalaisen maisematyypin ideaali.
Tietoa tilasta 19:
Viimeisen käytävän jälkeen olet tullut pääportaikkoon, niin sanotulle sillalle, josta pääset portaita alas Ateneumin ensimmäiseen kerroksen tasanteelle tai sitten voit käyttää hissiä.
Pohjakerroksessa Suomen taiteen tarina –näyttely jatkuu, teema 1950–1960 -luku: Moderni
Tämä esittelykierros jatkuu palvelupisteiden vierestä olevasta käytävästä, joka on Mikonkadun suuntainen, salit 3-5. Pohjakerroksessa on esillä yhteensä noin kuutisenkymmentä työtä; maalauksia, veistoksia, grafiikkaa ja yksi videoteos. Viimeisestä salista voi nousta portaita ylös toiseen kerrokseen.
Sali 3 teema: Muoto ja väri
Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa vallitsi jälleenrakennuksen aika. Taiteilijat nostivat maata jaloilleen tekemällä tilausteoksia: seinämaalauksia ja monumentteja. Maata johti 1956 presidentiksi valittu Urho Kaleva Kekkonen, ja asukkaita oli nelisen miljoonaa. Coca-Cola, rock-musiikki ja televisio tulivat osaksi ihmisten arkipäivää. Suomalainen arkkitehtuuri ja muotoilu nousivat maailmanmaineeseen.
Taiteessa tapahtui suuri muutos, kun modernismi teki todellisen läpimurtonsa. Konkretisteilla sanottava pelkistyi muodoiksi ja väreiksi. Sam Vanni halusi saada värit sointumaan suoraan toisiaan vastaan: ”Kokeilen niin kauan, kunnes ne sanovat BZZZ.” Toisaalla taas seikkailtiin surrealismin jälkimainingeissa tai maalattiin maailmaa sellaisena kuin se näyttäytyi.
Tietoa tilasta 3
Näkövammaisella museokävijällä on tässä tilassa mahdollisuus koskettaa kahta veistosta käyttäen museon vinyylikäsineitä. Kysy lisää kosketeltavista veistoksista Ateneumin Infosta.
Sali 4 teema: Oikeus kokeilla
1950–70-lukujen Suomesta kertoo maan sisäinen muuttoliike: maalta muutettiin teollistuviin kaupunkeihin. Muuttaminen pani myös ajatukset liikkeelle. Opiskelijat alkoivat käyttää ääntään yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamiseksi. Valveutuneisuus näkyi musiikissa, teatterissa, kirjallisuudessa, elokuvassa ja kuvataiteissa.
Kansainvälisen taiteen merkitys korostui. Ateneum järjesti 1961 ensimmäisen ARS-näyttelyn, joka toi Suomeen etenkin italialaista, ranskalaista ja espanjalaista informalismia. Sen vaikutus näkyi myös monen suomalaisen taiteilijan tuotannossa.
Samalla taiteessa oli lupa kokeilla lähes kaikkea. Assemblaasit eli useista esineistä kootut kolmiulotteiset teokset yleistyivät. Kokeilut näkyivät yllättävinä materiaaleina ja esimerkiksi ääninä, valona ja liikkeenä. Ne näkyivät myös voimakkaina aihevalintoina, jotka johtivat jopa jumalanpilkkasyytöksiin ja oikeudenkäynteihin.
Tietoa tilasta 4
Tässä tilassa on mahdollista koskettaa Mauno Hartmanin hyvin isokokoista, pystysuorassa olevaa puuveistosta, käyttäen museon vinyylikäsineitä. Huomioi, että veistoksen jalusta on osa kokonaisuutta, ja ethän kompastu lattialla oleviin puuosiin.
Sali 5 teema: Kantaaottavuus
Sanomalehdet, radio ja televisio välittivät kuvaa poliittisista kriiseistä ja sodista. Sen rinnalla seurattiin kuitenkin myös undergroundia, hippiliikettä ja populaarikulttuurin ilmiöitä. Amerikkalainen musiikki ja elokuvat nousivat otsikoihin. Myös amerikkalaiset kuvataiteilijat kuten Andy Warhol, Jasper Johns ja Claes Oldenburg herättivät innostusta.
Suomessa taiteilijat hyötyivät maan geopoliittisesta asemasta läntisen maailman ja idän eli Neuvostoliiton rajalla. Valmius lukea ja myös haastaa poliittisia järjestelmiä oli korkealla. Myös instituutioita kuten museoita arvosteltiin luutuneista toimintatavoista. Taiteella haluttiin ottaa kantaa, ja keinoja oli paljon pop-taiteesta performanssiin, ympäristötaiteeseen ja käsitetaiteeseen.
Tietoa tilasta 5
Keskelle tätä salia on sijoitettu korkealle ulottuva metallinen veistos, johon ei saa koskea. Ison lattiaan ulottuvaan ikkunan edessä esitetään videoteoksia.
Tietoa Ateneumin taidemuseosta – mitä missäkin on:
Esteetön sisäänkäynti Ateneuminkujan kautta.
Pohjakerros pääovista, Kaivokadun puolelta katsottuna: vasemmalla lippukassa, neuvontapiste, itsepalvelunaulakko.
Pääportaikon takana: hissi, WC:t (miesten, naisten ja Inva) sekä palvelunaulakko.
Oikealla: kahvila/ravintola sekä sen vieressä Ateneumin sisäpihalla museokauppa. Pohjakerroksen salit 2-5, Suomen taiteen tarina -näyttely, teemana 1950-1960 -luvut.
Neuvontapisteestä ja palvelunaulakosta saa pyydettäessä pohjakerroksesta tehdyn kohokartan lainaksi.
- krs Ateneum-sali, kaksi erillistä WC:tä (naisten ja miesten)
- krs Suomen taiteen tarina – Ateneumin kokoelmanäyttely, esteetön pääsy työpajaan hissin vierestä.
- krs vaihtuvat näyttelyt. Tässä kerroksessa on myös yksi wc hissin vieressä.
Kuvailutulkatut teokset
Ateneumin verkkosivuilta löytyy myös 11 kuvailutulkattua teosta Ateneumin kokoelmista.
Kosketeltavat veistokset Suomen taiteen tarina -näyttelyssä Ateneumin toisessa kerroksessa
Tässä on luettelo veistoksista, joihin saa koskea erityisluvalla ja vinyylikäsineillä. Koskettelu on tarkoitettu näkövammaisille museovieraille. Yleisimmin tämä tapahtuu ryhmässä oppaan johdolla, mutta myös yksittäisille kävijöille, huom! avustajan kanssa liikkuville näkövammaisille vieraille voidaan lupaa antaa.
Kaikki korut kuten sormukset, rannerenkaat sekä kellot, metallisoljet ym. on poistettava silloinkin kun käytät käsineitä. Tämä ohje koskee myös saattajia ja muita oppaita. Saleissa kosketeltavat teokset tunnistaa teoksen tai teoslapun vieressä olevasta pistekirjoitustarrasta. Jos pistekirjoitustarra puuttuu, koskettelu ei ole sallittua.
Huom! Veistoksia ei saa liikuttaa tai nostaa. Käytä aina vinyylikäsineitä, pyydä ne museon neuvontapisteestä. Koot S, M ja L.
Ateneumin toisessa kerroksessa Aloita koskettelu salissa 15 puhtailla vinyylikäsineillä, sillä marmoriveistos on hyvin herkkä likaantumaan.
Sali 15 teema: Symbolismi
Auguste Rodin (1840-1917), ranskalainen
Danaidi, 1889
materiaali: marmori
Sali 8 teema: Sodan sävyjä
Mikko Hovi (1879-1962), suomalainen
Hälytys, 1940
materiaali: pronssi
Sali 6 teema: Taiteilijat
Gunnar Finne, 1886–1952, suomalainen
Toivo Vikstedt, muotokuvapää 1922
materiaali: tina
Oskari Jauhiainen, 1913–1990, suomalainen
Omakuva 1947
materiaali: pronssi
Ateneumin pohjakerroksessa teema: Moderni
Sali 3 teema: Muoto ja väri
Kain Tapper (1930-2004), suomalainen
Valokiila, 1967
materiaali: koivupuu
Max Ernst (1891-1976), saksalainen
Bastiljin henki, 1960-1961
materiaali: pronssi
Sali 4 teema: Lupa kokeilla
Mauno Hartman s.1960, suomalainen
Maamme-veistos II, 1968
materiaali: puu