Taidemaalari Magnus Enckell (1870–1925) tunnetaan erityisesti suomalaisen symbolismin edustajana. Suurnäyttely esittelee kultakauden merkittävimpiin kuuluvan taiteilijan tuotannon kattavasti ja tuo hänet esiin kulttuurielämän monipuolisena vaikuttajana.
Tämän dokumentin lopusta löytyvät Magnus Enckellin elämänvaiheet. Näyttelyssä tämä tieto on salissa 31.
Magnus Enckell -näyttelyn seinätekstit
Sali 31
Magnus Enckell
Magnus Enckell on yksi Suomen taiteen historian keskeisistä taiteilijoista. Hänet tunnetaan erityisesti suomalaisen symbolismin edustajana ja johtohahmona 1890-luvulla. Myöhemmin hän muutti ilmaisuaan ja hänestä tuli värinja valontäyteisen uusimpressionismin suunnannäyttäjä.
Olemme valinneet näyttelyn lähtökohdaksi esitellä Magnus Enckell mahdollisimman laajasti monesta näkökulmasta. Hänen monipuoliseen tuotantoonsa kuuluu muotokuvia, maisemia, fantasioita, uskonnollisia aiheita, asetelmia ja henkilötutkielmia. Hän teki lukuisia monumentaalimaalauksia julkisiin tiloihin. Enckellillä on myös mittava piirustustuotanto. Näyttelyssä on teoksia viideltä eri vuosikymmeneltä varhaisista opiskeluajan teoksista aina 1920-luvun mytologisiin aiheisiin.
Enckell oli uudistaja ja samaan aikaan hän nojasi eurooppalaisen kulttuurin perinteisiin. Hän oli taide-elämän vaikuttaja, näyttelyiden komissaari ja Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja. Musiikki, teatteri ja kirjallisuus olivat tärkeitä monipuolisesti sivistyneelle taiteilijalle.
Taiteilijan henkilö on kiinnostanut aikalaisia ja taiteen tuntijoilta läpi vuosikymmenien. Hän oli seurallinen maailmanmies, joka liikkui kansainvälisissä kulttuuripiireissä. Toisaalta hän oli kodin piirissä ja yksinäisyydessä viihtyvä haaveilija. Hän saattoi olla arvoituksellinen ja etäinen ja samalla luotettava ystävä. Valokuvat Enckellin omasta arkistosta näyttävät hänet perheen ja ystävien keskellä.
Esillä on teoksia julkisista ja yksityisistä kokoelmista eri puolilta Suomea. Näyttelyn yhteydessä julkaistaan runsaasti kuvitettu ja asiantuntija-artikkeleista koostuva näyttelyluettelo.
Tuesta kiitämme: Svenska kulturfonden ja Sigurd Frosteruksen säätiö.
Näyttelyn kuraattorit:
Riitta Ojanperä, FT
Kokoelmahallintajohtaja
Kansallisgalleria
Anna-Maria von Bonsdorff, FT
Intendentti
Ateneumin taidemuseo
Marja Sakari, FT
Johtaja
Ateneumin taidemuseo
Porvoosta Pariisiin
Lukion piirustuksenopettaja Johan Knutson kehotti Magnus Enckelliä näyttämään piirustuksiaan Albert Edelfeltille. Edelfeltin kannustus sai Enckellin hakeutumaan ylioppilaskirjoitusten jälkeen Helsinkiin Taideyhdistyksen piirustuskouluun, josta hän siirtyi pian opiskelemaan Gunnar Berndtsonin ateljeehen.
Odotettu Pariisin-matka toteutui 1891. Kaupungin innostava taide-elämä ja opinnot Académie Julianissa muokkasivat Enckellin taidenäkemystä kohti symbolismin suosimaa pelkistyneisyyttä. Teokset Omakuva ja Bretagnelainen nainen herättivät kummeksuntaa Suomen Taiteilijain näyttelyssä, jossa Enckellin teoksia oli esillä ensimmäistä kertaa.
Sali 30
Mielen maailmoissa
Magnus Enckellin kasvava kiinnostus saavuttaa materiaalisesta maailmasta irti olevaa, korkeampaa taidetta sai hänet pyrkimään yhä kauemmaksi pois akateemisen taiteen säännöistä. Sekatekniikka- ja paperipohjaisissa teoksissaan Enckell kokeili maalaustaiteen rajoja. Hänen askeettinen palettinsa kärjistyi täysin monokromaattisiin eli yhdellä mustalla värillä työstettyihin maalauksiin. Puberteetin problematiikka, eteeriset muotokuvat, mytologiset ja uskonnolliset aiheet sekä arvoitukselliset poikakuvat herättivät kauhistusta ja ihastusta ja nostivat samalla Enckellin yhdeksi Suomen taiteen kärkinimistä.
Sali 29
Valon ja värin paluu
Matkavuosien jälkeen Magnus Enckell löysi uudet aiheet ja merelliset maisemat. Ensimmäinen matka Suursaareen 1901 muutti myös taiteen olemusta – valo ja väri palasivat takaisin teoksiin. Kiinnostus muotokuviin jatkui, ja Enckell ikuisti maalauksissaan mentorinsa Albert Edelfeltin, tiedemies Edvard Westermarckin ja rakkaan äitinsä. Myös asetelma-aiheet alkoivat iättömyydessään kiinnostaa häntä. 1900-luvun alkupuolta leimasi aihepiirien laajeneminen ja monipuolistuminen.
Sali 28
Ylösnousemus ja muita julkisia teoksia
Enckell teki useita teoksia kirkkoihin ja muihin julkisiin tiloihin. Hänen varhaisin alttarimaalauksensa Getsemane valmistui 1902 Savitaipaleen kirkkoon ja tuhoutui tulipalossa 1918. Tampereen tuomiokirkon sisätilan koristelun hän toteutti yhdessä Hugo Simbergin kanssa. Enckell maalasi alttarifreskon Ylösnousemus vuosina 1906–1907. Kirkko ja sen koristelu ovat Suomen 1900-luvun alun taiteen keskeinen moderni kokonaistaideteos. Hän voitti 1924 Turun tuomiokirkon lasimaalauskilpailun, mutta teosta ei toteutettu. Keski-Porin kirkon lasimaalaukset valmistuivat vuonna 1926 taiteilijan kuoleman jälkeen.
Sali 27
Kirjallisuus, musiikki ja kansainväliset suhteet
Kuvataiteen lisäksi kirjallisuus, musiikki ja teatteri olivat Enckellille läheisiä. Hän viihtyi monitaiteellisessa seurassa Suomessa ja ulkomailla. Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn Suomen paviljonkiin hän maalasi teokset Kansakoulu ja Lukusali. Ne olivat osa hanketta, jolla suomalaista sivistystä saatettiin kansainväliseen tietoisuuteen. Keulakuvana oli silloin Albert Edelfelt. Myöhemmin Enckell peri kulttuurilähettilään ja kansainvälisen näyttelykomissaarin roolin. Vuonna 1908 hänen johdollaan esiteltiin erillinen Suomen taiteen näyttely osana Pariisin maineikasta syyssalonkia.
Magnus Enckellin esipuhe
Näyttelyluettelo, Salon d’Automne Paris 1908
Suomi on köyhä ja syrjäinen maa, jonka historiaa ovat varjostaneet piinaavat poliittiset olosuhteet, kurjuus ja sorto.
Onko Suomessa kuitenkin onnistuttu viljelemään älyllistä kulttuuria? Onko sen elämänpiirissä tilaa taiteelle? Vai onko sen taide nähtävä osana primitiivisten kansojen taidekulttuureita? Olisiko liian uskaliasta haluta olla osa taidepyrkimyksiä, jotka meidän aikanamme ravisuttavat koko maailmaa?
Meillä on rohkeutta ja kuljemme eteenpäin, eristäytyminen muusta maailmasta olisi kohtalokasta. Jos askeleemme ovat vielä epävarmoja, on syynä perinteiden puute ja taidekulttuurimme nuoruus. Se on alle puolen vuosisadan ikäinen ja sen ensimmäinen mestari oli Edelfelt. Hän oli edelläkävijä, jonka jälkeen on esille noussut koko joukko eteenpäin pyrkiviä, lahjakkaita taiteilijoita. Jotkut heistä, kuten Gallen-Kallela ja Rissanen, tuovat taiteessaan esille syvästi paikallisia luonteenpiirteitä. Toiset, kuten Saarinen, edustavat laaja-alaisempaa katsantokantaa.
On kuitenkin piirteitä, jotka yhdistävät heitä kaikkia. Todennäköisesti ulkomaalaisen on helpompi kuin meidän itsemme arvioida juuri niitä ominaisuuksia, jotka yhdistävät kaikkia taiteilijoitamme. Toivottavasti sellaiset ominaispiirteet ovat riittävän selvästi havaittavissa, jotta on mahdollista puhua erityisesti suomalaisesta taiteesta.
Vuosien 1889 ja 1900 maailmannäyttelyissä Suomella oli oma näyttelypaviljonki. Kuitenkin voi sanoa, että vasta tänä vuonna aivan erinomaisissa tiloissa ja ympäristössä järjestettävä näyttely antaa varsinaisesti mahdollisuuden tutustua Suomen kuvataiteeseen Pariisissa.
Miten pariisilainen taideyleisö, joka on kaikkein kouliintunein ja vaativin koko maailmassa, ottaa vastaan taiteemme? Toiveemme on, että ainakin vakava ja rehellinen pyrkimyksemme saa osakseen arvostusta.
Pariisissa syyskuussa 1908
- Enckell
Sali 26
Satamanäkymät
Satamat, laivat ja niihin liittyvä työ ja toimeliaisuus toistuvat Enckellin vesivärimaalauksissa. Moni aihe löytyi Helsingistä, joka oli taiteilijan kotipaikka Suomessa sen jälkeen, kun hän oli nuorena tullut opiskelemaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun Ateneumiin. Vuoden 1909 paikkeilla satamaaiheet tarjosivat myös mahdollisuuden hakea uudenlaista otetta ilman, valon ja värien kuvaamiseen maalauksen keinoin.
Sali 25
Värin voitto ja Pariisi
Vuoden 1908 jälkeen kansainvälisen kuvataiteen uudet virtaukset hallitsivat suomalaista taidekeskustelua. Enckellin ystävä ja tukija, taidekriitikko Sigurd Frosterus halusi suomalaiseen maalaustaiteeseen muutosta värikylläisen uusimpressionismin hengessä. Kriitikon vaimon Emmy Frosteruksen muotokuvat 1909 ja 1910 osoittavat, että Enckell vastasi haasteeseen. Hänen entistä kirkkaampi väripalettinsa näyttäytyy erityisesti 1910-luvun ensimmäisten vuosien maalauksissa. Pariisiin Enckell matkusti edelleen usein, ja vuosien 1911 ja 1912 matkoilla hän maalasi suurkaupungin katuja ja huvielämää.
Sali 24
Herkkä viiva ja ihmiskeho
Enckell oli taitava piirtäjä. Monien tärkeiden maalausten aiheita hän hahmotteli toistuvasti piirtämällä luonnoskirjoihinsa. Paperin, kynän ja vesivärisiveltimen keinoin hän tavoitti katoavia hetkiä ja intiimejä tunnelmia ihmisten, luonnon ja kaupunkiaiheiden parissa. Nuori, vahva ja viriili alaston miesmalli on piirustuksissa toistuva aihe. Mallipiirustukset kertovat piirtäjän eroottisesti latautuneesta katseesta. Alastoman kehon asentojen ja yksityiskohtien välityksellä kuviin vangitut mallit ilmentävät myös yleisesti jotakin ruumiillisena ihmisenä olemisesta alati muuttuvassa ajassa ja tilassa.
Sali 23
Meri, luonto ja elämänvoima
Enckell viihtyi kesäisin meren äärellä taiteilijaystävien ja perheen seurassa: Suursaaressa itäisellä Suomenlahdella, Kuorsalossa Haminan edustalla, Pitkäpaadella, Porkkalassa ja Hangossa. Purjehdusmatkat kuuluivat myös kesäelämään. 1900-luvun alussa vahvistui usko ulkoilman ja auringon tervehdyttävään vaikutukseen. Vuoden 1910 Poikia rannalla -maalauksessa uusimpressionistinen värimaailma ilmentää ihmisen ja luonnon yhteyttä. 1910-luvun alussa tilatuissa Nylands Nationin seinämaalauksissa ajanmukainen luontoteema yhdistyy klassisen ajattomaan ajatukseen ihmisen kulta-ajasta.
Sali 22
Faunit ja Bakkantit – aistillisen nautinnon kuvat
Erilaiset faunit, satyyrit, bakkantit ja pan-jumalat eksoottisissa luonnonmaisemissa ovat olleet taiteen aiheita eri aikakausina. Magnus Enckellin varhaisin faunimaalaus on hänen symbolistiselta kaudeltaan vuodelta 1895. Taruolentojen välityksellä Enckellin oli mahdollista kuvata aistillisuutta, luonnonläheisyyttä ja seksuaalista nautintoa. Raukeat, elämän iloista nauttivat mytologiset hahmot ovat myös selvästi homoeroottisia. Heräävä fauni (1914) on Enckellin värikauden teos. Sen innoittajana oli Sergei Djagilevin Venäläisen baletin esitys Claude Debussyn Faunin iltapäivä –sävellykseen Pariisissa 1912, tähtitanssijana Vatslav Nižinski.
Sali 21
Mytologiset aiheet
Mytologiset aiheet olivat 1800-luvun symbolisteille keskeistä sisältöä, kun he pohtivat elämän syviä mysteerejä. Ovidiuksen Metamorfooseja-kirjan tarinat inspiroivat Magnus Enckelliä nuoruudesta saakka. Monimerkityksisyys, kerroksellisuus, viitteellisyys ja arvoituksellisuus olivat vuosisadan lopun (fin de siècle) taiteilijoiden ajatuksissa heidän tarttuessaan ikiaikaisiin myytteihin. Kiinnostus antiikin taruihin ei jäänyt Enckellille vain symbolistisen kauden ohimeneväksi vaiheeksi, vaan hän palasi niihin uransa eri vaiheissa. Myyttien kautta oli mahdollista pohtia omaa itseä, alitajuntaa ja psyykeä ja samalla käsitellä laajempaa modernin minuuden problematiikkaa.
Sali 20
Kaaosta ja kodin rauhaa
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Magnus Enckell suuntasi katseensa taaksepäin. Hän muunteli mytologisia aiheita, kääntyi sisäänpäin kotipiiriin ja nostalgisiin puistomaisemiin tai haki maalauksissaan kadotettua paratiisia. Myös tyyli vaihteli Nabis-ryhmälle ominaisista hempeistä väreistä ja muodoista cézannelaiseen rakenteellisuuteen. Enckell maalasi edelleen myös tilausmuotokuvia realistiseen tyyliin. Kaipuun ja kaihon tunnelmat toistuvat monissa maalauksissa. Yksi keskeinen teoskokonaisuus liittyy vuoden 1918 sisällissotaan. Kaaos-teokset palautuvat poliittisesta aiheestaan huolimatta Enckellin individualistisiin ihmisyyden pohdintoihin.
Magnus Enckell
Elämänvaiheet
1870 Knut Magnus Enckell syntyy 9.11.1870 Haminassa. Vanhemmat: Alexandra Fredrika Vendla Helena (o.s. Appelberg) (1832–1914) ja Vehkalahden kirkkoherra, dosentti Carl Wilhelm Enckell (1818–1883).
1881 Aloittaa opinnot Porvoon lyseossa. Piirustuksenopettajana Johan Knutson (1816–1899).
1883 Enckellin isä kuolee.
1885–1887 Osallistuu kuvittajana muinaismuistojen luettelointiin Haminan lähellä Suursaaressa, Virolahdella ja Säkkijärvellä.
1887 Tutustuu Albert Edelfeltiin Porvoossa.
1889–1890 Valmistuu ylioppilaaksi ja muuttaa Helsinkiin opiskelemaan Suomen Taide yhdistyksen piirustuskouluun. Keskeyttää pian opintonsa ja siirtyy taiteilija Gunnar Berndtsonin (1854–1895) yksityisoppilaaksi. On Edelfeltin Kristus ja Mataleena teoksen Kristushahmon mallina.
1891 Helmikuussa ensimmäinen matka Pariisiin. Opiskelee Académie Julianissa, työskentelee myös Bretagnessa. Osallistuu Suomen taiteilijoiden yhteisnäyttelyyn.
1892 Teokset Lepäävä poika ja Kaksi poikaa.
1893 Toinen oleskelu Pariisissa Nylands Nationin apurahan turvin. Asepalvelus ItäSuomessa, Taavetissa.
1894–1895 Palaa keväällä 1894 Pariisista Suomeen. Matkustaa syksyllä Italiaan, tutustuu renessanssin taiteeseen ja kiinnostuu monumentaalitaiteesta. Paluu Italiasta Suomeen seuraavana keväänä. Dukaattikilpailun 2. palkinto Poika ja pääkallo teoksesta. Kiinnostus mytologisiin aiheisiin lisääntyy.
1896 Valitaan Suomen taiteilijaseuran jäseneksi. Oleskelee Pietarissa ja maalaa kopioita Eremitaasissa.
1897 Osallistuu Tukholmassa taiteilijakongressiin ja tutustuu Sergei Djagileviin, Axel Galléniin ja Hugo Simbergiin.
1898 Osallistuu Djagilevin järjestämään Mir iskusstva näyttelyyn Pietarissa. Matkustaa jälleen Italiaan ja maalaa kopioita Firenzessä.
1900 Osallistuu Pariisin maailmannäyttelyyn kolmella ns. pannoomaalauksella. Osallistuu myös Grand Palais’n Suomen taiteen näyttelyyn Pariisissa ja voittaa maalauksillaan hopeamitalin. Matkustaa Venetsian kautta Espanjaan.
1901 Ensimmäinen kesä Suursaaressa. Helsingin yliopiston kirjaston maalausten suunnittelu alkaa.
1902 Kesällä Porkkalassa. Ensimmäinen monumentaalimaalaus, alttaritaulu Getsemane Savitaipaleen kirkkoon (tuhoutuu tulipalossa 1918). Ensimmäinen yksityisnäyttely Nylands Nationin tiloissa. Valtion henkilömaalauskilpailussa ensimmäinen palkinto.
1903 Osallistuu muiden suomalaistaiteilijoiden kanssa Berliinissä esillä olleeseen näyttelyyn. Lyhyt suhde Anna Emilia Holmlundin kanssa, poika Jorgen syntyy. Enckell ja Simberg saavat tehtäväkseen Tampereen Johanneksen kirkon (nyk. Tampereen tuomiokirkko) koristelutyön.
1904 A.W. Finch ja Enckell järjestävät ranskalaisbelgialaisen taiteen näyttelyn Helsingissä. Yliopiston kirjaston Kultakausimaalaus valmistuu.
1905 Matkustaa Venetsian ja Rooman kautta Napoliin ja vierailee Pompejissa ja Caprilla.
1906–1907 Aloittaa Tampereen tuomiokirkon Ylösnousemusfreskon maalaamisen. 10 m leveä ja 4 m korkea teos jää Enckellin ainoaksi freskoksi. Esittelee grafiikan töitään ensi kertaa keväällä 1907. Yhteisnäyttely Hugo Simbergin kanssa Ritarihuoneella Helsingissä ja Turun taidemuseossa.
1908 Pariisin neljäs syyssalonki, Salon d’Automne 1908. Mukana laaja suomalaisen taiteen osuus, kuraattorina Enckell. Nylands Nation tilaa Enckelliltä Albert Edelfeltin postuumin muotokuvan.
1910 Mukana Albert Edelfeltin muistonäyttelyä järjestäneessä komiteassa. Yksityisnäyttely Ritarihuoneella. Valitaan jäseneksi Suomen Taideyhdistyksen palkintoja ostolautakuntaan.
1911 Neuvottelee venäläisten taiteilijoiden aloitteesta yhteisnäyttelystä Pietarissa.
1912 Pietariin kutsuttujen taiteilijoiden näyttely pidetään Ateneumissa ja Septemtaiteilijaryhmä syntyy. Mukana Enckellin lisäksi Verner Thomé, Ellen Thesleff, Mikko Oinonen, Juho Rissanen, Yrjö Ollila ja A.W. Finch. Komissaarina Torsten Stjernschantz. Jälleen Pariisissa.
1913 Septemin 2. näyttely Ateneumissa, mukana kutsuttuina mm. Pierre Bonnard ja Charles Guérin.
1914 Septemin 3. näyttely Ateneumissa maalishuhtikuussa. Septemnimi vakiintuu käyttöön. Ensimmäinen maailmansota. Äiti kuolee joulukuussa.
1915 Valitaan Suomen taiteilijaseuran puheenjohtajaksi (1915−1918). Septemin 4. näyttely. Maalaa kahtena kesänä Saarijärvellä KeskiSuomessa.
1916 Septemin näyttely jälleen keväällä Ateneumissa. Suomen Taideyhdistyksen kokoelmaripustus uusiutuu uuden intendentin Torsten Stjernschantzin myötä. Enckellin teoksia runsaasti esillä.
1917–1920 Viimeinen matka Pietariin 1917. Yksityis- ja ryhmänäyttelyitä. Septemin 6. näyttely Ateneumissa 1917 sekä 7. ja 8. näyttelyt.
1919 ja 1920 Galerie Hörhammerilla. Matka Portofinoon Italiaan 1920. Ostaa Ellan Edelfeltiltä Eliel Saarisen suunnitteleman huvilan Espoon Kilosta. Joulu 1920 uudessa kodissa.
1921 Syksyllä näyttely Stenmanin taidesalongissa. Muutto Kiloon tuo teosaiheiksi asetelmat ja interiöörit. Matka Kolille.
1924 Näyttely Galerie Hörhammerilla. Osallistuu Taiteilijaseuran juhlanäyttelyyn Ateneumissa. Saa toteutettavakseen Porin kirkon lasimaalaukset. Ostaa huoneiston Urheilukadulta Helsingistä ystävänsä arkkitehti Sigurd Frosteruksen suunnittelemasta talosta. Ranskan Kunnialegioonan mitali.
1925 Matkustaa Pariisiin valvomaan Porin kirkon lasimaalausten valmistusta. Ateneumissa esillä 192 teoksen retrospektiivinen näyttely, jonka siirtyessä Tukholmaan Enckell sairastuu keuhkokuumeeseen ja kuolee 55 vuotiaana 26. marraskuuta. Muistotilaisuudet Tukholmassa ja Helsingissä. Taiteilija haudataan Haminaan.
1926 Porin kirkon lasimaalaukset paljastetaan.
Tervetuloa Ateneumiin!