Reissuvihko

« Takaisin

Toipilaan yksityiskohdat kiinnittivät huomion Raumalla

”Yhden teoksen näyttelystä tuli hitti”, kirjoitti sanomalehti Satakunnan Kansa 21. syyskuuta 2017. Rauman taidemuseossa Helene Schjerfbeckin Toipilas (1888) oli esillä vajaat kolme viikkoa Eino Valtosen kokoelmaan kuuluvien aikalaistensa, muun muassa Elin Danielson-Gambogin, Albert Edelfeltin ja Pekka Halosen teosten kanssa.

Opastuksia järjestettiin sekä koululaisille että aikuisille

Vaikka samaan aikaan museon muissa tiloissa oli käynnissä näyttelynvaihto, kävi Toipilasta katsomassa kaksituhatta henkeä. Teokseen tutustui päivittäin useita opastettavia koululaisryhmiä sekä iltaisin aikuisryhmiä. Alakoululaisia teoksen aihe kosketti: se sai aikaan runsasta keskustelua lapsen sairaudesta. Alakoululaiset keskustelivat myös parantumisen tunteesta ja siihen liittyvästä valon kokemisesta, jonka voi tulkita ilmenevän myös teoksessa.

Museossa vieraili myös yläkoululaisia. Seitsemäsluokkalaisilla oli juuri alkanut Suomen taidehistorian jakso kultakauden taiteilijoista ja kahdeksasluokkalaiset tulivat syventämään tietouttaan. Opastusta kuunneltiin ja kommentoitiin. Ilahduttavana mieleen jäivät yleiset keskustelut Schjerfbeckin käyttämistä väriläikistä muutoin niukkavärisissä maalauksissa.

Oppilaat keskustelivat myös teoksessa pöydällä olevasta punaisesta ”mytystä”: siitä, kuinka kahden eri koulun oppilaat kiinnittivät siihen huomiota ja sanoivat, että sehän on se ruusu. Opastuksen alussa heille oli kerrottu Schjerfbeckin itsensä kirjoittamista lauseista: ”Eräänä päivänä suuri tapahtuma, pieni tyttö pihalta antaa minulle ruusun ja oksan ’särkynyttä sydäntä’. Ne pannaan lasiin ikkunalaudalle, siellä minä ne näen, ne ovat minun …kaunista ja ihmeellistä.”

Opastuksiin saapuneiden aikuisten kanssa juttua riitti myös Schjerfbeckin hautapaikasta, Suomen kuvataiteen päivästä ja Ruotsinpyhtään alttarimaalauksesta. Lisäksi he olivat kiinnostuneita tietämään, jatkuvatko nämä klassikkomaalausten kiertueet tulevaisuudessa siten, että Raumalle saisimme Ateneumista lainaan silloin tällöin muitakin klassikkoteoksia yksi kerrallaan. Vinkistä voi ottaa vaarin 😉

Teksti: Hannele Kolsio, opas, Rauman taidemuseo

Raumalaisen Unajan esiopetuksen lapset tutustuvat Toipilas-teokseen.

Esikoululaiset tekivät omat versionsa teoksesta

Myös Unajan esiopetuksessa Raumalla syvennyttiin Toipilaaseen. Lapset tekivät tutkivaa taidetta hyödyntäen Ateneumin verkkosivuilta löytyvää materiaalia. Yhdessä keskusteltiin maalauksen tuomista mielikuvista – myös omakohtaisista kokemuksista toipilaana olosta. ’Toipilas’ oli lapsille uusi sana – nyt se kuuluu lasten sanavarastoon.

Ateneumin sivuilta tulostettiin Toipilaan kuvia. Kuvasta tuli leikata mukaan ainakin itse Toipilas sekä muita vapaasti valittavia yksityiskohtia, jotka sai sommitella mieleisekseen. Esimerkiksi pöydällä näkyvä vesilasi oli monen mielestä erittäin tärkeä.

Tehtävänä oli myös miettiä, minne itse haluaisi laittaa tytön istumaan ja moni sijoittikin maalauksen keskusaiheen ulkoilmaan, auringonpaisteeseen toipumaan. Joku taas halusi kuvaan erilaisen tuolin ja yhden teoksen korituolissa istuukin kissa toipilaan sijasta. Lopuksi mietittiin maalaukseen värimaailmaa ja värikylläisyyttä oman mieltymyksen mukaan. Työ tehtiin innokkaasti pohtien ja lopputulokseen tyytyväisinä!

Teksti ja kaikki kuvat: Katriina Viitama-Malén, Unajan esiopetus, Rauma

Instagram