Reissuvihko

« Takaisin

Raatajat rahanalaiset suurennuslasin alla

Ateneumin taidemuseo sai vieraakseen pitkäaikaisen museon ystävän, taiteilija Erik (Eero) Järnefeltin (1863-1937) sukulaisen Aino Porran. Porran isoeno Eero Järnefelt on maalannut monta Suomen tunnetuinta teosta.

 

Erityisesti yksi niistä, Raatajat rahanalaiset / Kaski (1893), on suomalaiseen kansallisidentiteettiin vetoava teos. Maalauksen tyttö on selkeästi katseenvangitsijan asemassa, mutta tällä kertaa halusimme Porran kanssa tarkastella erityisesti teoksen yksityiskohtia ja analysoida muita taustalla olevia henkilöitä. Keskustelimme Ateneumissa teoksen kopion äärellä, sillä alkuperäinen maalaus on tällä hetkellä Turun taidemuseossa 11. kesäkuuta asti, jonka jälkeen se jatkaa kiertuematkaansa Hämeenlinnan taidemuseoon.

’’Takana olevat piiat ovat reippaan näköisiä, niin ovat muutkin henkilöt. He näyttävät olevan arkipuuhissaan. Tytöllä taas ei näytä olevan hauskaa, ehkä hän ei ole vielä kaskennut aikaisemmin. Hänellä on jalassaan tuohikengät ja tuohihan on mitä parhain sytyke. Muilla näyttää olevan kumisaappaat’’, miettii Porra.

Vaalean oranssi liekki välittää kohtaushetken kuumuuden. Taustalla aukeava vaaramaisema viilentää tunnelmaa sävyillään.

’’Minä hurmioidun tästä taustasta. Ihan järnefeltmäiset pilvetkin’’, toteaa Porra.

Erik Järnefelt vaihtoi uransa aikana etunimensä Eeroksi. Lähipiiriin kutsumanimen vaihdos ei kuitenkaan vaikuttanut.

’’Äitini (Margareta Jalas, 1908–1988) puhui aina Erik-enosta, ei häntä Eeroksi sanottu. Se oli enemmän taiteilijanimi. Mummikaan (Aino Sibelius o.s. Järnefelt, 1871–1969) ei koskaan sanonut Eero.’’

Mistä Eero-nimi sitten oli peräisin?

’’Erikin isän, Alexander Järnefeltin (1833–1896) yksi lempikirjoista oli Aleksis Kiven (1834–1872) Seitsemän veljestä (1870) ja sen myötä koko perhe tykästyi teokseen. Erik Järnefelt oli nokkela ja ajatuksiltaan selkeä, vähän niin kuin kirjailija Aleksis Kiven hahmo Eero. Myös suomalaisuusliike saattoi vaikuttaa tähän’’, kertoo Porra.

Eero Järnefeltin teoksista todella paistaa läpi selkeä ajattelu, kokonaisuudet ovat hallittuja ja yksityiskohdat on tehty hienovaraisen huolellisesti.

’’On myöskin mielenkiintoista, miten tarkasti etummaisen miehen lihakset on maalattu, yhtä tarkasti kuin tytön kasvot ja pienet kädet. Voisiko se olla vastakkainasettelu sille, että kaskeaminen on miehen työtä’’, Porra huomaa.

Nyt Ateneumissa Kasken paikalla on Petri Ala-Maunuksen (s. 1970) teos Vaara-Suomi (2017), joka kommentoi Järnefeltin maalausta. Maisema kuvaa aikaa tuhat vuotta kaskenpolton jälkeen.

’’Teoksissa on paljon yhtäläisyyksiä. Katkenneen puun asema on lähes identtinen Kasken tytön kanssa. Ihanaa, että taiteilija on tehnyt näin kauniin teoksen!’’ Porra kommentoi.

Vaara-Suomi (2017) on osana Suomen taiteen tarina -kokoelmanäyttelyä 17. joulukuuta 2017 asti. Sen jälkeen Järnefeltin Raatajat rahanalaiset / Kaski (1893) palaa omalle paikalleen Klassikot-saliin, yksityiskohtaistakin tarkastelua varten.

Teksti ja kuva: Anna-Maija Vartiainen

 

 

Instagram