Maisemasta moderniin
Syvenny Suomen taiteen tarinaan muutaman teoksen kautta. Kierros alkaa toisesta kerroksesta Maisema-salista (16).
Werner Holmberg: Maantie Hämeessä (Helteinen kesäpäivä), 1860
Maalausta katsellessa voit eläytyä matkantekoon 150 vuotta sitten. Tärisevätkö ja poukkoilevatko hevosten vetämät vaunut? Aurinko lämmittää ja hiekka pölyää. Miten pitkä matka mahtaa vielä olla edessä? Maalauksessa korostuu sankka luonnontilainen metsä, jota vasten ihminen ja hänen raivaamansa tie näyttävät melko pieniltä.
Maalaus on ehyt kokonaisuus ja kuvaa ohikiitävän hetken. Ajan tapaan Holmberg teki tarkkoja harjoitelmia luonnossa vaellellen. Matkojen jälkeen hän palasi ateljeehen yhdistämään luonnokset ja mielikuvat lopulliseksi taideteokseksi.
Werner Holmberg oli ensimmäinen kansainvälisesti arvostettu suomalaistaiteilija. Holmbergin aikaan Saksan Düsseldorf oli taiteen keskus ja Holmberg opiskeli ja työskenteli siellä koko lyhyeksi jääneen uransa ajan. Hän kuoli vain 29-vuotiaana keuhkotautiin.
Albert Edelfelt: Kuningatar Blanka, 1877 (Sali 17)
Topeliuksen sadussa Kuningatar Blanka laulaa pojalleen tämän tulevasta morsiamesta, Tanskan prinsessa Margareetasta. Aiheesta tehdyssä maalauksessa silkki hohtaa, korut kimmeltävät ja kaikki on valokuvantarkkaa. Tarinaa tietämättä tärkein välittyy kaikille katsojille: äidin lämmin rakkaus poikaansa kohtaan.
Taiteilijoilta odotettiin 1800-luvulla historiamaalauksia. Lahjakkaan Edelfeltin toivottiin kunnostautuvan suomalaisen menneisyyden kuvaajana. Vasta 22-vuotias taiteilija menestyikin huolellisesti työstämällään Kuningatar Blanka -teoksella, joka valittiin mukaan arvostettuun Pariisin Salonki -näyttelyyn. Edelfeltistä tuli sekä kotimaassa että maailmalla arvostettu taiteilija, joka sai kansainvälisen huomion kiinnittymään suomalaiseen kulttuuriin. Suomen oma paviljonki Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyssä on yksi esimerkki Edelfeltin saavutuksista.
Akseli Gallen-Kallela: Kullervon kirous, 1899 (Sali 16)
Tutki maalauksen monia elementtejä. Pysähdy ihailemaan syksyistä luontoa, pihlajanmarjojen verenpunaista hehkua ja vaarojen takaa nousevia pilvimuodostelmia. Näetkö lehmien laiduntavan taustalla ja uskollisen koiran nuuskivan maahan pudonnutta eväsleipää?
Maalauksen päähenkilö on Kalevalan traaginen sankari, orpona ja kaltoin kohdeltuna kasvanut Kullervo. Maalaus kuvaa hetkeä, jolloin Kullervo huomaa joutuneensa julman pilan kohteeksi. Ilmarisen emäntä on leiponut paimenen eväsleivän sisään kiven, joka rikkoo Kullervon puukon, ainoan muiston isästä. Millaisista tunteista Kullervon asento ja ilme kertovat?
Kullervo, Kalervon poika,/katselevi veitsyttänsä,/itse päätyi itkemähän./Sanan virkkoi, noin nimesi:/”Yks’ oli veitsi veikkoutta,/yksi rauta rakkautta,/isän saamoa eloa,/vanhemman varustamata;/senki katkaisin kivehen,/karahutin kalliohon,/leipähän pahan emännän,/pahan vaimon paistamahan! (Kalevala, Runo 33, säkeet 87–98)
Hugo Simberg: Haavoittunut enkeli, 1903 (Sali 13, pääsali)
Haavoittunut enkeli on säilyttänyt salaisuutensa yli sadan vuoden ajan. Taiteilija itse ei halunnut selittää maalauksen sisältöä, mutta myöhemmin sitä on tulkittu lukemattomin tavoin. Ehkä salaisuus onkin siinä, että taideteos vetoaa tunteisiin ja yllyttää jokaista meistä miettimään sen tulkintaa itse.
Teos on herättänyt ihastusta siitä asti, kun se oli ensimmäisen kerran esillä Ateneumin syysnäyttelyssä 1903. Simberg kuvaili teoksensa saamaa hurmioitunutta vastaanottoa kirjeessä Blenda-siskolleen seuraavasti: ”Jopa Edelfelt sanoi minulle miellyttäviä asioita.” Vuonna 2006 Haavoittunut enkeli valittiin yleisöäänestyksessä Ateneumin rakastetuimmaksi teokseksi, Maamme tauluksi.
Yrjö Ollila: Paimentyttö, 1915 (Sali 12)
Katso Paimentyttöä ja muita teoksia sen ympärillä. Ne ovat kaikki hehkuvan värikylläisiä. Ihmiset, eläimet ja luonto on kuvattu samanarvoisina, yhtä tärkeinä kuvan osina. Monessa maalauksessa näyttävät olevan mukana kaikki sateenkaaren värit.
Vuosisadan alku oli taiteessa uuden ilmaisun aikaa, värin ja muodon vapautumista. Paimentytön heleät värit ja suurpiirteinen maalaustapa ovat tuttuja pariisilaisesta väri- ja valomaalauksesta. Ollila tutustui uusiin taidesuuntauksiin monen muun taiteilijatoverinsa tapaan Ranskaan suuntautuneilla opintomatkoilla.
Greta Hällfors-Sipilä: Johanneksen kirkko, 1918 (Sali 10)
Tässä maalauksessa kaikki näyttää olevan liikkeessä ja vähän vinksallaan. Heleän vihreät ja keltatäpläiset koivut taipuvat tuulessa. Myös kirkontornit kallistuvat iloisesti. Hällfors-Sipilä oli musiikin ja kaiken uuden ystävä. Ehkä kuulet teosta katsellessa jazzin rytmit?
Kaupunkimaisema ja moderni elämänmeno olivat Hällfors-Sipilälle tuttuja ja rakkaita. Hän asui Helsingin Viiskulmassa, jonka lähikadut, näkymät kodin ikkunoista ja kotien illanvietot olivat toistuvasti hänen teostensa aiheina. Hällfors-Sipilä oli moderni myös taiteessaan. Taiteilija innoittui esimerkiksi venäläisestä avantgardesta, johon hän pääsi tutustumaan kotikaupungissaan Helsingissä Strindbergin venäläisen taiteen näyttelyssä 1916.