Näyttelytekstit – Ajan kysymys

Kierroksen kulku

Salitekstit alkavat museon pohjakerroksesta, jossa on kolme näyttelysalia. Kierros jatkuu toisessa kerroksessa pääsalista, sali 2.9. Kierros etenee myötäpäivään ja päättyy pääsalin vierelle saliin 2.8, jossa on yleisölle suunnattu oleskelutila nimeltä Studio.

Ajan kysymys

Suomalaisen yhteiskunnan ja muun maailman muutokset olivat alkusysäyksenä, kun lähdimme rakentamaan uutta kokoelmanäyttelyä. Peruskysymyksiämme ovat, mitä tarinoita Kansallisgallerian kokoelma voi nykypäivänä kertoa ja miten se voi aidosti olla koko kansan kokoelma. Haluamme tuoda kokoelmamme lähemmäs ihmisten arkea ja tarjota samastumismahdollisuuksia erilaisissa elämäntilanteissa oleville vierailijoille. Näyttelyn pääteemoiksi valitsimme neljä aihealuetta, jotka lähtevät liikkeelle aikamme polttavista peruskysymyksistä. Teemat ovat: Taiteen vallassa, Luonnon aika, Kansan kuvat ja Moderni elämä.

Taiteen vallassa. Kuka päättää, mitä kuvia katsomme? Kysymme, miten Ateneumin ”suuri kertomus” on syntynyt ja miten sitä on synnytetty. Entä mikä osa on ollut sattumalla? Nostamme esiin intohimoiset taiteen keräilijät ja lahjoittajat sekä museon vallankäyttäjät, jotka ovat vaikuttaneet taidekokoelman muotoutumiseen.

Luonnon aika. Mikä on ihmisen osa luonnossa? Olemmeko luomakunnan herroja vai osa herkkää lajien kudelmaa, jonka varassa myös oma elämämme lepää? Teema nostaa esiin kuvataiteen tapoja esittää luontoa, eri eliölajeja ja ihmistä luonnon hyödyntäjänä ja sen osana.

Kansan kuvat. Ketkä luetaan suomalaisiksi, eurooppalaisiksi tai maailman kansalaisiksi ja miten tämä määrittely on muuttunut? Teema purkaa kansallisidentiteetin rakentamista kuvataiteessa ja pohtii, ketkä ovat jääneet ulkopuolelle.

Moderni elämä. Ateneumin vastuualueella olevaa kokoelmaa voidaan pitää modernin ajan kokoelmana. Teema valaisee modernin ajan ilmiöitä ja sen murroksia, kuten teollistumista, kaupungistumista, naisten emansipoitumista, vapaa-ajan kasvua ja luokkayhteiskunnan hajoamista viiden aihealueen läpi: Kaupunki, Lapsuus, Rytmi, Nocturne ja Sommitelma.

Marja Sakari
Museonjohtaja
Ateneumin taidemuseo

Lahjoituksia ja ostoja

Taidemuseon kokoelmat muodostuvat yleensä kahdella tavalla: ostoina ja lahjoituksina. Ateneum on saanut lahjoituksina erittäin merkittäviä kokoelmia, joita yksityiset keräilijät ovat hankkineet vuosikymmenien kuluessa. Museossa taidehankintoja on tehty sekä yhteisillä päätöksillä että yksittäisten henkilöiden valintoina. Hankintapäätöksiin ovat vaikuttaneet taideteosten tarjonta ja lahjoitukset, mutta myös eri aikakausien arvostukset.

Ateneumin kokoelmaa voi luonnehtia laajaksi ja taidehistorian näkökulmasta varsin kattavaksi kansallisgalleriakokoelmaksi. Museo pyrkii tekemään hankintoja suunnitellusti. Myös tutkimus- ja näyttelytoiminnan yhteydessä on tehty hankintoja kokoelmaan.

Taiteen vallassa – kuka päättää mitä kuvia katsomme?

Taiteen vallassa -teema nostaa esiin intohimoiset keräilijät, lahjoittajat ja asiantuntijat – taiteen vaalijat ja vallankäyttäjät – jotka ovat vaikuttaneet Ateneumin taidekokoelman muotoutumiseen.

Ateneumissa on Suomen laajin ja kattavin taidekokoelma, johon kuuluu yli 28 000 teosta. Monet teoskokonaisuudet on saatu lahjoituksina yksityishenkilöiltä ja pariskunnilta, joiden keräilyn lähtökohtana on ollut syvä rakkaus taidetta kohtaan. Toisaalta Ateneumin taidehankinnoista ovat vastanneet museossa työskennelleet asiantuntijat.

Ateneumin kokoelma kertoo suomalaisen taiteen historiasta: taiteilijoista, taiteen hankkijoista ja lahjoittajista. Teeman teosten ja teoskokonaisuuksien kautta voit tarkastella heidän vaikutustaan kokoelmaan. Taidekenttä näyttäytyy verkostona, jossa myös ihmissuhteet, raha, valta ja sattumat vaikuttavat siihen, mitä kuvia katselemme.

Grafiikkaa ja piirustuksia

Kansallisgallerian kokoelmaan kuuluu suuri määrä paperipohjaista taidetta, pääasiassa grafiikkaa, piirustuksia ja luonnoksia. Tässä salissa on vuorotellen esillä valikoima teoksia keräilijöiltä ja taiteilijoilta: Rolando ja Siv Pieraccinin kokoelma, Kokoelma Tuomo Seppo, graafikko Aune Mikkonen, taiteilija Juhana Blomstedt sekä Antellin valtuuskunnan japanilaiset puupiirrokset. Teoskokonaisuudet vaihtuvat kolmen kuukauden välein.

Yhteinen kokoelma

Vuonna 1846 perustettu Suomen Taideyhdistys huolehti kokoelmiensa taidehankinnoista, kunnes kokoelma säätiöitiin 1939. Valtion taidemuseon perustamisen myötä taideteokset siirtyivät valtion omaisuudeksi 1990. Nykyään teoksista vastaa Kansallisgalleria. Ateneumin hoitovastuulle kuuluvat teokset 1750-luvulta alkaen ja taiteilijat, jotka ovat aloittaneet toimintansa ennen vuotta 1970.

Kansallisgallerian kokoelma kasvaa sadoilla taideteoksilla vuosittain. Ateneumin museonjohtaja ja kuraattoritiimi saavat usein lahjoitusehdotuksia ja teostarjouksia. Jokainen teoksen liittäminen kokoelmaan harkitaan tarkkaan. Taidekauppaa seurataan myös tiiviisti. Eri tavoin tarjolle tuleva taide vaikuttaa edelleen taidekokoelman muotoutumiseen.

Luonnon aika

Taiteen avulla on luotu käsitystä siitä, mikä luonto on. Kun suhteemme luontoon muuttuu, katsomme myös taidetta uusin silmin. Ihmiskeskeisellä ajattelutavalla on pitkä historia länsimaisessa kulttuurissa. Luonnon aika -teema kuitenkin korostaa, että ihminen on osa luonnon kokonaisuutta. Se kyseenalaistaa ihmiskeskeisen maailmankuvan, jossa ihminen nähdään erityislaatuisena, muusta olevaisesta irrallisena olentona.

Kun katsomme taideteoksia ympäristötieteen näkökulmasta, emme näe vain ihmisen historiaa, vaan huomaamme, että ihminen on yksi laji muiden joukossa. Kun luonto ympärillämme muuttuu, on aika kysyä: miten myös meidän ihmisten tulisi muuttua ja muuttaa toimintatapojamme?

Moderni elämä – miltä nykyaika tuntuu?

Moderni elämä -teema esittelee teoksia 1900-luvulta. Modernismin vuosisatana tunnettu ajanjakso oli suurten mullistusten kausi. Sen ytimessä olivat usko tekniikkaan, kehitykseen ja parempaan tulevaisuuteen. Toisaalta sitä leimasivat tuhoisat sodat ja vallankumoukset sekä toiseuden ja vieraantumisen kokemukset.

Murrokset johtivat eurooppalaisessa kulttuurissa ja taiteessa ilmaisun uudistumiseen ja avantgardistisiin suuntauksiin, joita yhdistää luonnon jäljittelystä luopuminen. Suomessa modernismin ajan taide oli kuitenkin pääosin esittävää: maisemia, asetelmia ja henkilökuvia.

Modernin elämän keskeinen teema on ajan kahtiajakoisuus. Yksinäisyyden ja toiseuden kokemukset kulkevat rinnan optimismin ja toiveikkuuden kanssa. Yhteiskunnan rakennemuutokset, kaupungistuminen ja arkielämän nopea muuttuminen heijastuvat teoksissa, joissa taiteilijat kuvaavat kokemaansa ja näkemäänsä. He pohtivat, miltä nykyaika tuntuu, miltä heidän elinympäristönsä näyttää. Samoille kokemuksille on kaikupohjaa myös omassa ajassamme. On aika kysyä: mihin nykyaika johtaa ja minkälainen tulevaisuus meitä odottaa?

Moderni elämä muodostuu viidestä teemakokonaisuudesta: Kaupunki, Lapsuus, Rytmi, Nocturne ja Sommitelma.

Rytmi

Modernismin ajan taiteen keskeisiä piirteitä ovat esittävyydestä luopuminen, muodon hajoaminen ja teosten kaksiulotteisuus. Etenkin sotien jälkeen suomalaisessa taiteessa alkavat näkyä eurooppalaisen avantgarden ja amerikkalaisen poptaiteen vaikutteet. Erilaiset kuvataiteen ”ismeinä” tunnetut tyylisuunnat yleistyivät. Nykyhetken tarkastelu näkyy aihevalinnoissa: teokset käsittelevät kunkin ajan ajankohtaisia tapahtumia.

Modernia elämänkokemusta kuvaavissa teoksissa kulkevat rinnakkain urbaani, kiihkeä elämänrytmi sekä melankolisempi ja unenomaisempi tunnelma. Rytmi on liikettä ja elämäniloa, samalla siihen kietoutuu tummempiakin sävyjä ja kantaaottavuutta.

Nocturne

Termi nocturne viittaa musiikissa ja kuvataiteessa yöllisiin näkymiin ja luonnonmystiikkaan: kirkas päivänvalo on poissa ja pimeys leviää symbolisellakin tasolla, uhkaavana ja arvaamattomana. Taiteilijoita ovat inspiroineet pohjoisen siniset hetket, luonnonilmiöt ja kesäyön valo sekä kaupunkien iltataivaat ja katuvaloin valaistut puistot. Teokset voivat olla näkymiä omasta lähiympäristöstä, mielenmaisemia tai muistoja.

Sommitelma

Sommitelma on kuvataiteen ikuinen aihe ja lajityyppi. Perinteiset vanitas- ja memento mori -aiheet symboloivat kaiken katoavaisuutta ja kuolevaisuutta. Asetelmaa on käytetty myös aivan tavallisen arkielämän kuvaamisessa.

Modernismin aika toi perinteen rinnalle uuden, esittävyydestä irtaantuneen kerrostuman. Klassisten asetelmien rinnalle tuli mittakaavalla ja tekniikoilla leikitteleviä teoksia, esinekoosteita ja valokuvia. Todellisuuden jäljittelystä luopuminen antoi tilaa muoto- ja värisommitelmille, jotka jatkavat asetelmamaalauksen pyrkimystä harmoniaan ja estetiikkaan. Modernismin ajan sommitelmat ovat kuin runsaudensarvi, josta löytyvät kaikki kuvataiteen tyylisuunnat, tekniikat ja materiaalit.

Kaupunki

Kaupunki alkoi yleistyä teosten aiheena 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Taiteilijat havainnoivat lähiympäristöään, kasvavaa kaupunkia ja urbaania elämäntapaa. Kaupunkitilan esittäminen heijasti ajatusta kansakunnan kasvusta. Kaupunki oli edistyksen ja optimismin näyttämö.

Kaupunkia kuvattiin myös mielentilana – joskus värikkäänä ja dynaamisena, toisinaan autiona ja melankolisena. Kaupungissa elämisen rytmi on nopeampi ja vaarallisempi. Teollistuminen toi mukanaan työväestön ja vähäosaisuuden: lupaus paremmasta elämästä ei toteutunut kaikille. Kaupunkia kuvaavissa teoksissa elävät rinnakkain tulevaisuususko ja vieraantumisen kokemukset.

Lapsuus

Väestön kasvaessa kaupungista tuli yhä useammalle lapsuuden maisema. Lapsuus näyttäytyy teoksissa viattomana ja huolettomana, aikuisen silmin myös hieman mystisenä ja tavoittamattomana ajanjaksona.

Teoksissa peilautuu ymmärrys lapsuudesta arvokkaana ja erityisenä osana ihmisen elämänkaarta sekä käsitys lapsista sosiaalisena ryhmänä, jota pitää hoivata ja suojella. Leikkiviä lapsia teoksissa on melko vähän. Monet taiteilijat ovat kuvanneet lapsia tuolissa istumassa, mietteisiinsä vaipuneina.

Paperipohjaiset teokset

Näillä käytävillä esitellään grafiikkaa ja muita paperipohjaisia teoksia Kansallisgallerian kokoelmasta. Teokset liittyvät Ajan kysymyksen teemoihin. Teokset vaihdetaan kolmen kuukauden välein, koska ne ovat herkkiä valolle.

Rokokoosta romantiikkaan – 1700–1800-lukujen taidetta

Ateneum-rakennus valmistui ja otettiin museon käyttöön 1888. Ateneumin taidemuseon historia ulottuu kuitenkin kauemmas: Suomen Taideyhdistyksen perustamiseen vuonna 1846 ja sen ensimmäisiin taidehankintoihin. Suomessa työskenteli ammattimaisia taiteilijoita sitäkin aikaisemmin.

Tähän saliin on valittu varhaisen taidehistoriamme teoksia Ateneumin rakentamista ja myös Suomen Taideyhdistystä edeltävältä ajalta. Mukana on teoksia 1700-luvun rokokoon ja kustavilaisuuden aikakaudelta 1800-luvun alkupuolen romantiikan ja biedermeier-kausien maalauksiin. Teosten aiheet vaihtelevat lapsikuvauksista muotokuviin ja henkilötutkielmiin, asetelmista matkojen näkymiin.

Ihanteellisen suomalaismaiseman ja -elämän kuvaukset huipentuvat 1800-luvun puolivälissä. Von Wright -veljesten maalauksissa kodin ja puutarhan tunnelma on seesteinen ja ajaton. Suomen taideopetuksen edelläkävijät, muun muassa Helsingin piirustuskoulun opettaja Berndt Godenhjelm ja oman taidekoulun perustanut Adolf von Becker ovat mukana Kansallisgallerian kokoelman taiteilijoina.

Kansan kuvat – miltä suomalaisuus näyttää?

Kansan kuvat -teema tarkastelee suomalaisuuden kuvaamista taiteessa.

Teemaan on nostettu Kansallisgallerian kokoelmasta teoksia, jotka liittyvät kansallisidentiteetin rakentamiseen. Tämä oli keskeinen tavoite suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa 1800-luvun puolivälistä lähtien. Taiteen avulla luotiin käsitystä siitä, millaista suomalaisuus on – ja mitä se ei ole. Teoksissa korostuu kuva luontoa ja maisemia ihailevasta kansasta, joka välittää lapsistaan, ahertaa oppivaisena ja uskoo kristittyjen Jumalaan. Asioilla on tietty arvojärjestys. Miehillä on miesten ja naisilla naisten työt.

Kansan kuvat -kokonaisuuteen on poimittu kokoelmasta myös teoksia, joissa korostuu moniulotteisempi näkemys elämästä Suomessa ja Suomen rajoilla. Silti kansan kuvaus on aina ollut myös ulos rajaamista – vähemmistöt ovat usein jääneet nationalismin katveeseen, näkymättömiksi tai ulkopuolisiksi. Useat teeman teoksista ovat monille suomalaisille tuttuja ja rakkaita. Toisaalta nykypäivän silmin kuvien suomalaisuus voi näyttäytyä kapeana, vieraanakin.

Kun kuvamme suomalaisuudesta muuttuu ja monipuolistuu, on aika kysyä: kenelle on tilaa kansan kuvissa? Ja kuka kuvista puuttuu?

Säädyt ja rahvas

Suomeen periytyi Ruotsin vallan ajalta säätyjako. Säätyihin kuuluminen tarkoitti kirjaimellisesti säädynmukaista käytöstä ja siten myös säätyjärjestyksen luonnollisena pitämistä. Säätyihin kuulumaton kansa oli rahvasta, joka ei omistanut juuri mitään.

Taiteessa kuvattiin sekä säätyläisiä että rahvasta. Säätyläisten elämäntavat olivat monesti eurooppalaisia. He matkustivat ulkomailla ja olivat tietoisia uusista virtauksista. Rahvaan kuvauksessa taiteilijoiden aiheina olivat esimerkiksi köyhyys ja lapsityö. Voi pohtia, pidettiinkö niitä välttämättömänä pahana. Vai haluttiinko aiheita ihannoivalla esitystavalla rauhoittaa omaatuntoa?

Ihmisyys

Kaikki taiteilijat eivät halunneet tutkia kansallista alkuperäänsä. Osa etsi ihmisyydelle yhteistä perustaa, joka kuuluisi koko luomakunnalle. Tällaisen viisauden hakeminen tarkoitti usein salattuun tietoon perehtymistä.

Esoteeristen salaoppien ja filosofian ohella viisautta etsittiin vanhoista myyteistä, kuten suomalaisten Kalevala-eepoksesta. Ajatus siitä, että myyteissä on säilynyt ajatonta kansantietoa, lisäsi alkuperäisenä pidetyn pohjoisen taiteen ja siten myös Suomen taiteen suosiota Euroopan metropoleissa. Kansainväliset ja kansalliset ainekset sekoittuivat näin huomaamatta keskenään.

Yleistä

Tässä on luettelo veistoksista, joihin saa koskea erityisluvalla ja vinyylikäsineillä. Koskettelu on tarkoitettu ainoastaan näkövammaisille museovieraille. Yleisimmin tämä tapahtuu ryhmässä oppaan johdolla, mutta myös yksittäisille kävijöille, huom! avustajan kanssa liikkuville näkövammaisille vieraille voidaan lupaa antaa.

Kaikki korut kuten sormukset, rannerenkaat sekä kellot, metallisoljet ym. on poistettava silloinkin kun käytät käsineitä. Tämä ohje koskee myös saattajia ja muita oppaita. Saleissa kosketeltavat teokset tunnistaa teoksen tai teoslapun vieressä olevasta pistekirjoitus-tarrasta. Tarrassa lukee taiteilijan nimi. Jos pistekirjoitustarra puuttuu, koskettelu ei ole sallittua.

Huom! Veistoksia ei saa liikuttaa tai nostaa. Käytä aina vinyylikäsineitä, pyydä ne museon palvelupisteestä. Koot S, M ja L.

Teema: TAITEEN VALLASSA

Pohjakerros: Sali 1.5

Wäinö Aaltonen (1894-1966), suomalainen

Graniittipoika I, 1917-1922

materiaali: graniitti

Max Ernst (1891–1976), saksalainen

Bastiljin henki, 1960-1961

materiaali: pronssi

Teema: LUONNON AIKA

Toinen kerros: Sali 2.9  (Pääsali)

Jussi Mäntynen (1886-1978), suomalainen

Hirvenvasikka, 1930

materiaali: dioriitti

Olavi Lanu (1925-2015), suomalainen

Ruostunut pajukko I-III, 1987

materiaali: lasikuitu

Pääsalissa on esillä yhteensä kolme hyvin kookasta veistosta Olavi Lanulta. Kannattaa tutustua niistä matalimpaan, joka on sijoitettu lähelle Jussi Mäntysen Hirvenvasikka-veistosta. Pistekirjoituskyltti löytyy teoslapun yhteydestä salin seinältä.