Tarujen Kansat

Tarujen kansat - Ihmisen haavoittuvuus. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Ihmisen haavoittuvuus

Ihmisen elämän arvoituksellisuus oli 1800-luvun lopussa taiteen keskeisimpiä pohdinnan aiheita. Erityisesti kuvattiin murrosikäisiä ja murrosikään tulevia. Murrosiän ajateltiin olevan tila, jossa ihminen siirtyy lapsuuden viattomuudesta ja maailman ihmettelystä oman itsensä ja muun maailman välisen rajan tiedostamiseen. Lapsuus nähtiin romanttisesti aikana, jolloin ihminen ei kyseenalaista asioita ja hänellä on vaistomainen kyky tajuta maailmaan kätkeytyviä voimia ja viisauksia.

Puberteetissa ihminen menetti tämän kyvyn. Siitä seurasi surumielisyys ja ulkopuolisuuden tunne, melankolia, joka saattoi tosin myös auttaa näkemään asioita uudella tavalla. Omien ratkaisujen toteuttaminen ja oman rajallisuutensa tunteminen saattoi aiheuttaa myös syyllisyyttä. Ajatus lapsen maailman erityisyydestä periytyy jo filosofi Arthur Schopenhauerilta, mutta siitä kiinnostui 1800-luvun lopulla myös psykoanalyysi, joka oli juuri tuolloin ottamassa ensiaskeleitaan.

< Maisema mielentilana | TeematMyytit ja taiteellinen mielikuvitus >

Takaisin näyttelysivulle

Tiedotteet

Apu ja Ateneum aloittavat yhteistyön ja nostavat teemaksi yksinäisyyden

  Suomen suurin viikoittain ilmestyvä ajankohtaismedia Apu ja suomalaisen taiteen koti Ateneum aloittavat laajan yhteistyön. Yhteistyö Ateneumin kanssa alkaa virtuaalisella taidekierroksella, jossa Ateneumin klassikoita katsotaan yksinäisyyden kautta. Tänä vuonna Apu taistelee yksinäisyyttä vastaan. Avun tavoitteena on, että jatkossa nykyistä harvempi tuntisi itsensä yksinäiseksi. Siksi…

Lue lisää