Ateneumin kiertävä kokoelma

Otto Mäkilä: Kesäyö, 1938. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kok. Hallonblad. Kuva: Kansallisgalleria / Antti Kuivalainen

Uusi ilmaisu

1910–1930-luvut

1900-luvun alkua kuvastaa uuden yhteiskuntajärjestyksen tarve. Suurlakko 1905 käynnisti muutoksen kohti parlamentarismia.

Aatteellinen järjestäytyminen näkyi poliittisten puolueiden perustamisena. Suomi itsenäistyi 1917, ja maassa vallitsi poliittisesti jännittynyt tilanne oikeiston ja vasemmiston välillä.

Taiteessa haettiin kokonaan uutta ilmaisua. Euroopassa vaikuttivat yhtä aikaa ekspressionistit, impressionistit, fauvistit ja kubistit. Taiteilijat alkoivat ryhmittyä keskenään samanhenkisten kanssa ja taiteilijuudesta tuli yhä selkeämmin oma ammatti.

Myös Suomessa syntyi taiteilijaryhmiä kuten jälki-impressionistinen, valoisaan värimaalaukseen keskittyvä Septem ja tummemman ilmaisun Marraskuun ryhmä. Vapautumista tapahtui niin muodon, värien kuin pinnan käsittelyssä.

Suomessa seurattiin tarkasti kansainvälistä taidemaailmaa. Helsinkiin perustetut taidegalleriat myös esittivät uusinta eurooppalaista taidetta. Ensimmäinen maailmansota kuitenkin supisti elinpiiriä ja rajoitti yhteydenpitoa.

1920- ja 1930-luvuilla kaupungit kasvoivat ja liikkuminen nopeutui höyryveturien, autojen ja lentokoneiden myötä. Suomessa tulevaisuudenuskoa koetteli suuri lama 1929–1934. Modernistinen klassismi vivahteineen oli 1920–1930-lukujen yleinen esitystyyli, mutta esimerkiksi turkulaisessa taiteessa kypsyi myös vahva surrealistinen pohjavire.

Kubistinen sommitelma

Kubistinen sommitelma (1915) on harvinainen esimerkki Suomen varhaisesta kubismista. Ilmari Aallon (1891–1934) kubistinen kausi kesti vain 1914–1916, jonka jälkeen hänen ilmaisunsa muuttui ekspressiivisempään suuntaan. Kubistisia vaikutteita hän sai 1914 Helsingissä nähdyn saksalaisen Der Blaue Reiter -ryhmän ekspressionistisesta ja kubistisesta näyttelystä ja myös Pietarissa näkemästään kubofuturistisesta taiteesta.

Otto Mäkilä

Otto Mäkilä (1904–1955) oli turkulaisen modernismin, niin kutsutun Turun koulun, keskeisimpiä taiteilijoita. Hän opiskeli Turun piirustuskoulussa ja myöhemmin Pariisissa, jossa tutustui mm. Pablo Picasson, Henri Matissen ja Marc Chagallin taiteeseen, joista etenkin Chagall johdatteli Mäkilää kohti surrealismia. Mäkilä oli suomalaisen surrealismin edelläkävijä, joka luopui jo varhain ulkoisen todellisuuden kuvaamisesta. Omien sisäisten näkyjen tulkitseminen ja ihmisyyden pohdinta ovat hänen taiteensa ydintä. Mäkilä aisti herkästi myös ympäröivän maailman tuntoja ja virtauksia. Sodan myötä Mäkilän luonnonläheinen surrealismi ja sisäiset näyt muuttuivat yhä illuusiottomammiksi erillisyyden kuvauksiksi.

< SymbolismiNäyttelyn teemat | Modernismin läpimurto >

Takaisin näyttelysivulle

Tiedotteet

Apu ja Ateneum aloittavat yhteistyön ja nostavat teemaksi yksinäisyyden

  Suomen suurin viikoittain ilmestyvä ajankohtaismedia Apu ja suomalaisen taiteen koti Ateneum aloittavat laajan yhteistyön. Yhteistyö Ateneumin kanssa alkaa virtuaalisella taidekierroksella, jossa Ateneumin klassikoita katsotaan yksinäisyyden kautta. Tänä vuonna Apu taistelee yksinäisyyttä vastaan. Avun tavoitteena on, että jatkossa nykyistä harvempi tuntisi itsensä yksinäiseksi. Siksi…

Lue lisää