Symbolismi

Suomen taiteen tarina -näyttely. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Suomen taiteen tarina -näyttely. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Ihmisyyden arvoitukset ja suuret filosofiset kysymykset askarruttivat eri alojen taiteilijoita 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Katse kohdistui ihmisen psyykeen ja suuriin muutoksen hetkiin, kuten syntymään, kuolemaan ja aikuiseksi kasvamisen taitekohtiin. Symbolistit olivat kiinnostuneet unista ja mielikuvituksesta ja kuvasivat usein näitä näkymättömän maailman teemoja.

Aiheensa symbolistit hakivat esimerkiksi kirjallisuudesta ja musiikista. Kuuluisin kirjallinen teos oli Charles Baudelairen Pahan kukkia (1857). Symbolistipiireissä ihailtiin uusplatonismia ja ajateltiin materiaalisen maailman vain heijastavan todellista ideoiden maailmaa. Taideteoksilla rakennettiin siltoja maailmojen väliin.

Beda Stjernschantz: Kaikkialla ääni kaikuu…, 1895

Beda Stjernschantz: Kaikkialla ääni kaikuu..., 1895. Ateneumin taidemuseo, kok. Antell. Kuva: Kansallisgalleria / Jouko Könönen

Beda Stjernschantz: Kaikkialla ääni kaikuu…, 1895. Ateneumin taidemuseo, kok. Antell. Kuva: Kansallisgalleria / Jouko Könönen

Monet symbolistit pitivät musiikkia taiteista korkeimpana. Kuvasta voi melkein kuulla yhden tytön laulua ja toisen soittoa. Helsingissä ja Pariisissa opiskellut Stjernschantz oli 1890-luvun merkittävä symbolisti. Tämä isänmaallisen Suomen laulun alkusanojen mukaan nimetty maalaus on hänen päätyönsä. Se syntyi Virossa Vormsin saarella ja on tunnelmaltaan unenomainen ja samaan aikaan koristeellinen sekä pelkistetty. Niukoin värein luonnehditussa, melkein autiossa ja varjottomassa tilassa olevat lapset edustavat ajatonta viattomuutta ja haavoittuvaa kauneutta. Luonnon jäljittely ei ollut symbolistien tavoite, vaan ulkoinen aihe oli aina henkisen totuuden ja tunteenilmaisun palveluksessa.

Akseli Gallen-Kallela: Tuonelan joella, esityö Juseliuksen mausoleumin freskoa varten, 1903

Akseli Gallen-Kallela: Tuonelan joella, esityö Juseliuksen mausoleumin freskoa varten, 1903. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jukka Romu

Akseli Gallen-Kallela: Tuonelan joella, esityö Juseliuksen mausoleumin freskoa varten, 1903. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jukka Romu

Vuosina 1898–1903 liikemies Fritz Arthur Juselius rakennutti Poriin arkkitehti Josef Stenbäckin suunnitteleman mausoleumin 11-vuotiaana kuolleen Sigrid-tyttärensä hautapaikaksi ja muistomerkiksi. Sisätilojen freskot tilattiin Akseli Gallen-Kallelalta, joka oli päässyt tutustumaan italialaisiin varhaisrenessanssin seinämaalauksiin joitakin vuosia aiemmin.
Kolme temperalla maalattua esityötä ovat osa laajempaa kertomusta ihmiselämän kiertokulusta, elämän ja kuoleman mysteeristä ja ihmisen osasta. Tuonelan joella –maalauksessa kuolema korjaa ihmiset viimeiselle matkalle. Joessa lipuva joutsen on punainen versio Lemminkäisen äidin symbolisesta linnusta. Itsensä Gallen-Kallela kuvasi maalauksen oikeaan laitaan esiliina yllään ja muurauslasta kädessään. Rakennus näyttää karujen olojen uudisraivaajaperheen: kuvan äidin on kerrottu juuri menettäneen vauvan, jolloin maito-osuuden sai vanhempi lapsi. Kuolema muistuttaa itsestään kairaamalla reikää talon hirsikehikkoon perheen isän yrittäessä saada taloa valmiiksi. Kevät on puhdaslinjainen pastoraalimaisema, jonka lapsilla ja nuorilla kuten myös heräävällä luonnolla on tulevaisuus edessään.
Alkuperäiset freskot tuhoutuivat tulipalossa 1931, mutta taiteilijan poika Jorma Gallen-Kallela maalasi niistä toisinnot isänsä luonnosten pohjalta.

Magnus Enckell: Herääminen, 1894

Magnus Enckell: Herääminen, 1894. Ateneumin taidemuseo, kok. Antell. Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis

Magnus Enckell: Herääminen, 1894. Ateneumin taidemuseo, kok. Antell. Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis

Enckellin väripaletti on tässä rajoittunut vain muutamiin sävyihin. Voimakkaan vastakohtaisilla vaaleilla ja tummilla pinnoilla toteutettu lähes monokromaattinen eli yksivärinen teos on 1890-luvun symbolistisen väriasketismin tyylipuhdas edustaja. Teos on maalattu Pariisissa, jonne Enckell palasi syksyllä 1893 opiskeltuaan kaupungissa jo aiemmin, kun ajan muotivirtaus symbolismi jo oli ollut taiteilijoiden kiinnostuksen kohteena. Pysähtyneeseen, lähes jähmettyneeseen asentoon kuvatun nuoren pojan huomio on voimakkaasti kiinnittynyt omaan sisäiseen todellisuuteen. Pelkistetty väri-ilmaisu vetää myös katsojan huomion olennaiseen.

Magnus Enckell: Konsertti, 1898

Magnus Enckell: Konsertti, 1898. Ateneumin taidemuseo, kok. Hoving. Kuva: Kansallisgalleria / Jukka Romu

Magnus Enckell: Konsertti, 1898. Ateneumin taidemuseo, kok. Hoving. Kuva: Kansallisgalleria / Jukka Romu

Enckellin teoksen musiikinkuunteluhetken näyttämönä on Helsingin yliopiston juhlasali. Teoksessa esiintyviä henkilöitä voidaan myös tunnistaa. Taiteilija Väinö Blomstedt on kuvattu istumassa oikealla alhaalla, keskushahmona on säveltäjä Selim Palmgren, ja vasemmalla sivuprofiilissa on esitetty psykologi Albert Lilius. Magnus Enckell kuuluu vuosisadan vaihteen Suomen taiteen kultakauden keskeisiin taiteilijoihin. Enckellin 1890-luvun symbolistinen, usein niukkavärinen ja piirustuksellinen ilmaisu alkoi vuosisadan vaihteen jälkeen muuttua maalauksellisempaan suuntaan, kohti värin- ja valontäyteistä jälki-impressionismia.

HUOM! Kansallisgallerian asema velvoittaa Ateneumin taidemuseota lainaamaan teoksiaan muihin museoihin Suomessa ja ulkomailla, ja mm. tästä syystä kokoelmien esillepano museosaleissa vaihtelee.

 

< Kalevala | Takaisin teemoihin | Klassikot >

Lisätietoa teoksista ja taiteilijoista Kansallisgallerian Taidekokoelmat-verkkopalvelusta.