Maisema

Suomen taiteen tarina -näyttely. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Suomen taiteen tarina -näyttely. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Jo 1800-luvun alkupuolella suomalaisia maisemia ikuistettiin kivipiirroksiin, joista julkaistiin myytäviä kuvasalkkuja. Huomattavin kuvasalkku oli Finland framställdt i teckningar (1845–1852). Sen kuvissa esitettiin myös rakennettua ympäristöä, ja tausta-ajatus oli kirjailija Zachris Topeliukselta lähtöisin: luonto, ihmiset ja kulttuuri muodostavat yhden kokonaisuuden. Tälle vastakkainen oli runoilija J. L. Runebergin romanttinen näkemys, jonka mukaan villi luonto ja koskematon erämaa edustivat kulttuurin vastakohtaa ja olivat siksi arvokkaat. Korkealta nähty koskematon järvimaisema on pitkään ollut yksi suomalaisen maisematyypin ideaali.

Ferdinand von Wright: Näköala Haminalahdelta, 1853

Ferdinand von Wright: Näköala Haminalahdelta, 1853. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jukka Romu

Ferdinand von Wright: Näköala Haminalahdelta, 1853. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jukka Romu

Teos esittää panoraamanäkymän Magnus, Wilhelm ja Ferdinand von Wrightin taiteilijaveljesten kotiseudulta Savon Haminalahdelta. Korkealta mäeltä avautuu idyllinen näköala saarien ja lahdekkeiden kuvioimalle järvelle. Näköala Haminalahdelta kuuluu Suomen maisemamaalaustaiteen merkittävimpiin teoksiin sikäli, että se oli ensimmäisiä ylhäältä kuvattuja sisäsuomalaisia järvimaisemia. Näin kuvatusta näkymästä tuli 1800-luvun kuluessa keskeinen osa suomalaista luonto- ja maisemakäsitystä; kansallista identiteettiä. Kirjailija Zachris Topelius haltioitui nähdessään teoksen Suomen Taideyhdistyksen näyttelyssä 1854. Hänen mukaansa se oli yhtä kuin Suomi, ja uusi säkeistö Maamme-lauluun.
Kuuntele ääniopas

Werner Holmberg: Maantie Hämeessä (Helteinen kesäpäivä), 1860

Werner Holmberg: Maantie Hämeessä (Helteinen kesäpäivä), 1860. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Werner Holmberg: Maantie Hämeessä (Helteinen kesäpäivä), 1860. Ateneumin taidemuseo, kok. Helsingin yliopisto. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Werner Holmberg ehti lyhyeksi jääneestä urastaan huolimatta vaikuttaa maamme maisemamaalauksen kehitykseen ratkaisevalla tavalla. Hän oli ensimmäinen merkittävä suomalainen taiteilija, joka matkusti Saksan Düsseldorfiin saamaan taideopetusta. Holmberg yhdisti taiteessaan akateemisen ateljeeperinteen ja realistisen, luonnonläheisen kuvauksen. Hän vaelsi ulkona luonnoslehtiön kera tallentaen vaikutelmiaan. Näin hän sai ateljeessa maalattuun valmiiseen teokseen todellisuuden tuntua ja uskottavuutta. Maantie Hämeessä perustuu Holmbergin viimeisellä Suomen matkallaan Tampereen seudulla tekemiin luonnoksiin. Keuhkotauti katkaisi taiteen ihmelapsena pidetyn maalarin uran vain 29-vuotiaana.
Kuuntele ääniopas
Katso lyhytelokuva

Finland framställdt i teckningar, 1845–1852

Finland framställdt i teckningar esitteli nimensä mukaisesti kuvia Suomesta. Se julkaistiin alun perin erillisinä vihkoina 1845–1852. Kuvitustyöhön osallistui lukuisia kotimaisia taiteilijoita, kuten Johan Knutson, P. A. Kruskopf ja Magnus von Wright. Zachris Topelius kirjoitti laajan tekstiosan. Saksalaiset kivipiirtäjät työstivät piirustuksista litografiat, minkä jälkeen tekstit ja 120 litografiaa käsittävä kokonaisuus julkaistiin Helsingissä. Kuvateos esittää vanhan pittoreskin ja topografisen perinteen mukaisesti viehättäviä, historiallisesti huomionarvoisia ja edustavia näkymiä: kartanoita, kaupunkeja ja linnoja sekä maisemia. Julkaisun merkitys Suomikuvan levittäjänä oli poikkeuksellisen suuri, ja se myös lisäsi kiinnostusta maisemamaalaukseen.

Per Gustaf von Heideken: Norjalainen tunturimaisema, 1845

Per Gustaf von Heideken: Norjalainen tunturimaisema, 1845. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Henri Tuomi & Hannu Pakarinen

Per Gustaf von Heideken: Norjalainen tunturimaisema, 1845. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Henri Tuomi & Hannu Pakarinen

Luontoa alettiin 1800-luvun alkupuolen romantiikan ajalla arvostaa uudella tavalla. Taiteessa haluttiin välittää luonnonnäkymien kauneus ja suurenmoisuus. Ylevän käsite (ransk. sublime) kehittyi filosofian piirissä. Maisemamaalauksissa ylevyyttä nähtiin vuoristoissa, taivaan pilvimuodostelmissa ja koskien kuohuissa. Kesytöntä pohjoista luontoa kohtaan tunnettu kiinnostus kasvoi. Pohjoismaisille taiteilijoille Norjan vaikuttavat luonnonnäkymät tarjosivat kiitollisen kohteen. Norjalainen tunturimaisema oli ensimmäinen Suomen Taideyhdistyksen tekemistä hankinnoista.

Werner Holmberg: Kyröskoski, 1854

Werner Holmberg: Kyröskoski, 1854. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jouko Könönen

Werner Holmberg: Kyröskoski, 1854. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jouko Könönen

Kyröskoski oli 1800-luvulla Länsi-Suomen kuuluisimpia nähtävyyksiä. Hämeenkyrössä sijaitseva koski oli Holmbergille tuttu. Hän maalasi tämän ensimmäisen teoksensa aiheesta kuitenkin Saksan Düsseldorfissa, ilman paikan päällä tehtyjä harjoitelmia. Työskentelyn lähtökohtina olivat P. A. Kruskopfin laveeraus sekä tarina, jonka Zachris Topelius oli kirjoittanut Finland framställdt i teckningar -kuvateokseen. Holmberg oli saapunut Düsseldorfiin edellisenä vuonna opiskelemaan maisemamaalausta, ja hän panosti nyt teokseen kaiken valaistusta ja väritystä koskevan osaamisensa. Pilvien heittämät varjot, auringonvalossa kylpevät koski ja myllyrakennus on kuvattu tarkkaan harkiten. Valon ja varjon voimakas vaihtelu luo teokseen vahvaa erämaaromantiikan tunnelmaa.

HUOM! Kansallisgallerian asema velvoittaa Ateneumin taidemuseota lainaamaan teoksiaan muihin museoihin Suomessa ja ulkomailla, ja mm. tästä syystä kokoelmien esillepano museosaleissa vaihtelee.

 

Takaisin teemoihin | Ihmiset >

Lisätietoa teoksista ja taiteilijoista Kansallisgallerian Taidekokoelmat-verkkopalvelusta.