Kantaaottavuus

Suomen taiteen tarina -näyttely. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Suomen taiteen tarina -näyttely. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Sanomalehdet, radio ja televisio välittivät kuvaa poliittisista kriiseistä ja sodista. Sen rinnalla seurattiin kuitenkin myös undergroundia, hippiliikettä ja populaarikulttuurin ilmiöitä. Amerikkalainen musiikki ja elokuvat nousivat otsikoihin. Myös amerikkalaiset kuvataiteilijat kuten Andy Warhol, Jasper Johns ja Claes Oldenburg herättivät innostusta.

Suomessa taiteilijat hyötyivät maan geopoliittisesta asemasta läntisen maailman ja idän eli Neuvostoliiton rajalla. Valmius lukea ja myös haastaa poliittisia järjestelmiä oli korkealla. Myös instituutioita kuten museoita arvosteltiin luutuneista toimintatavoista. Taiteella haluttiin ottaa kantaa, ja keinoja oli paljon pop-taiteesta performanssiin, ympäristötaiteeseen ja käsitetaiteeseen.

Sam Vanni: Moniulotteinen tila, 1961

Sam Vanni: Moniulotteinen tila, 1961. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Sam Vanni: Moniulotteinen tila, 1961. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Sam Vannin vaikutus Suomen taiteeseen on erityinen. Hän oli abstraktin muotokielen uranuurtaja ja julkisten seinämaalausten toteuttaja, mutta myös legendaarinen taideopettaja. Yhteys kansainväliseen, erityisesti ranskalaiseen, taiteeseen oli Vannille elintärkeää. Opettajat, ystävät, kollegat ja esikuvat ulkomailla vahvistivat hänen omaa siirtymistään esittävästä täysin ei-esittävään ilmaisuun 1950-luvun alussa. Tätä lähes pyörryttävällä tavalla rytmikästä ja katseen sisäänsä imevää maalausta pidetään Vannin kineettisen kauden pääteoksena. Sen lähtökohtana on Vannin oma ateljeeasunto portaikkoineen. Tila on nähty monesta pisteestä yhtaikaa ja perspektiivejä on useita rinnakkain.

Jan-Olof Mallander: Paperiveistosmappi, 1972-1974

Jan-Olof Mallander: Paperiveistosmappi, 1972-1974. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Leena Markkanen

Jan-Olof Mallander: Paperiveistosmappi, 1972-1974. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Leena Markkanen

Käsitetaide sai alkunsa Yhdysvalloissa 1960-luvun puolivälissä. Uudenlainen taidenäkemys, joka korostaa ideaa taiteen varsinaisena materiaalina, saavutti Suomen seuraavalla vuosikymmenellä. Jan-Olof Mallanderin Paperiveistosmapin teoksia leimaavat varhaisen käsitetaiteen tunnusomaiset piirteet: kielen ja valokuvan yhteispeli, toisto ja sarjallisuus sekä toteutuksen keveys ja halpuus. Kollaasimaiset teokset leikittelevät tilan ja maiseman mittasuhteilla ja hierarkialla. Ne käyvät myös vuoropuhelua kansallisten monumenttien ja veistosten kanssa. Mallander on Elonkorjaajatryhmän keskeisiä taiteilijoita.

Paul Osipow: Crunch, 1965–1966

Paul Osipow: Crunch, 1965–1966. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Paul Osipow: Crunch, 1965–1966. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Tiedonvälitys ja teknologia kehittyivät 1960-luvulla nopeasti ja kaupungistuminen kiihtyi. Tukholman Moderna Museet oli tärkeä nykytaiteen keskus ja kansainvälisten virtausten välittäjä. Museon amerikkalaisen pop-taiteen näyttely vuonna 1964 oli tärkeä innoittaja Paul Osipowille ja monille muille suomalaisille taiteilijoille. Crunch tarkoittaa murskaamista tai rouskuttamista. Maalauksessa poptaiteelle tyypillinen värikäs mainos- ja sarjakuvakuvasto on esitetty kollaasin omaisena, napakan rakenteellisesti osiin ”murskattuna”. Vankan sommittelutaidon Osipow omaksui opettajiensa Sam Vannin ja Unto Pusan välityksellä. Suurkaupungin levottomuutta sykkivä Crunch oli mukana 1966 Nuorten näyttelyssä, Osipowin läpimurtoesiintymisessä.

HUOM! Kansallisgallerian asema velvoittaa Ateneumin taidemuseota lainaamaan teoksiaan muihin museoihin Suomessa ja ulkomailla, ja mm. tästä syystä kokoelmien esillepano museosaleissa vaihtelee.

 

< Lupa kokeilla | Takaisin teemoihin | Sata vuotta ystävyyttä >

Lisätietoa teoksista ja taiteilijoista Kansallisgallerian Taidekokoelmat-verkkopalvelusta.