Edistys ja epäusko

Suomen taiteen tarina -näyttely. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Suomen taiteen tarina -näyttely. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

1920- ja 1930-luvuilla nykyaikaista elämää rytmittivät jazzorkesterit ja tehtaiden pillit. Kaupungit kasvoivat ja liikkuminen nopeutui höyryveturien, autojen ja lentokoneiden myötä. Ikkunat haluttiin auki Eurooppaan. Suomessa tulevaisuudenuskoa koetteli suuri lama 1929–1934.

Taide katsoi yhtaikaa moneen eri suuntaan. Kansainvälistyvät taiteilijat tarttuivat jälleen uusiin tyyleihin, ja taiteilijuudesta tuli yhä selkeämmin oma ammatti.

Modernistinen klassismi vivahteineen oli 1920–1930-lukujen yleinen esitystyyli, mutta esimerkiksi turkulaisessa taiteessa kypsyi myös vahva surrealistinen pohjavire.

Martti Ranttila: Kellokauppa, 1933

Martti Ranttila: Kellokauppa, 1933. Ateneumin taidemuseo, kok. Kaunisto. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Martti Ranttila: Kellokauppa, 1933. Ateneumin taidemuseo, kok. Kaunisto. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Kellokauppa on harkittu, rauhallinen ja tiiviiksi sommiteltu tilannekuva, jonka tapahtumapaikkaa ja -aikaa on vaikea määritellä. Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1920-luvun alussa opiskellut Ranttila oli vanhan taiteen mestareiden ihailija. Hän työskenteli perusteellisesti ja hitaasti, ja hänen tuotantonsa jäikin melko harvalukuiseksi. Kuvan keskellä oleva mies muistuttaa paljon taiteilijaa itseään. Kello on vanha ajan kulkuun ja elämän rajallisuuteen viittaava vertauskuva. Tyylillisesti kuva liittyy modernistiseen klassismiin, jolle tyypillisesti kuva on toteutettu melko niukalla väriasteikolla.

Tove Jansson: Mystinen maisema, n. 1930

Tove Jansson: Mystinen maisema, n. 1930. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen. © Tove Janssonin kuolinpesä

Tove Jansson: Mystinen maisema, n. 1930. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen. © Tove Janssonin kuolinpesä

Janssonin opiskeluaikanaan 1930-luvulla maalaamissa maisema- ja kaupunkikuvissa on usein surrealistinen tunnelma. Vaikutelma rakentuu kuvien salaperäisistä, jopa oudoista näkymistä ja voimakkaista värivastakohdista. Tove Janssonin tämän kauden teokset olivat usein suurikokoisia, kuin ennakoiden taiteilijan 1940- ja 1950-luvuilla toteuttamia monumentaali- eli seinämaalauksia. Mystisessä maisemassa kirkkaan vaaleat värikentät leikkaavat tummasävyistä maisemaa. Teoksesta voi löytää myös enteitä Muumilaakson kuvamaailmasta.

Edwin Lydén: Ukonilma, 1926

Edwin Lydén: Ukonilma, 1926. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jaakko Holm

Edwin Lydén: Ukonilma, 1926. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jaakko Holm

Turkulainen Edwin Lydén oli taidemaalari, opettaja ja taidekriitikko, joka vaikutti vahvasti Turun modernistisen koulukunnan syntymiseen. Lydén opiskeli vuosien ajan Münchenissä ja sai tärkeimmät vaikutteensa saksalaisesta, ei niinkään ranskalaisesta taiteesta. 1910-luvun lopulla Lydén kiinnostui tunneilmaisua korostavasta ekspressionismista ja seurasi 1920-luvulla Der Sturm -liikettä. Ukonilma-maalaus on esittävän ja abstraktin ilmaisun yhdistelmä, jossa taiteilija on välittänyt luonnonilmiön aiheuttaman tunteen ja kokemuksen. Esitystapa poikkeaa järkiperäisemmästä ranskalaisesta abstraktin taiteen teoriasta ja ilmaisusta.

André Lhôte: Lepäävä naismalli, 1930

André Lhôté: Lepäävä naismalli, 1930. Ateneumin taidemuseo, kok. Hoving. Kuva: Kansallisgalleria / Marko Mäkinen

André Lhôté: Lepäävä naismalli, 1930. Ateneumin taidemuseo, kok. Hoving. Kuva: Kansallisgalleria / Marko Mäkinen

Ranskalainen taidemaalari ja -kriitikko André Lhôte oli mukana jo kubismin varhaisissa kokeiluissa. Myöhemmin hänen taiteeseensa vaikuttivat uusasiallisuus ja uusklassismi, ja 1930-luvun teoksia hallitsevat rytmiset muodot ja kaarevat linjat. Lhôten vaikutus suomalaisen modernismin kehittymisessä on ollut huomattava sikäli, että monet maamme taiteilijat ovat opiskelleet taidekoulussa, jonka Lhôte perusti Pariisin Montparnasselle 1922. Tämä Ateneumin kokoelmien ainoa Lhôten teos ostettiin 1934 Taidehallin näyttelystä, jonne taiteilija oli suomalaisten oppilaidensa pyynnöstä lähettänyt 17 teosta.

Le Corbusier: Kaksi naista, 1939

Le Corbusier: Kaksi naista, 1939. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Kirsi Halkola

Le Corbusier: Kaksi naista, 1939. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Kirsi Halkola

Ranskassa vaikuttanut sveitsiläinen arkkitehti, maalari ja taideteoreetikko Le Corbusier (Charles-Edouard Jeanneret) on modernin arkkitehtuurin merkittävimpiä nimiä. Le Corbusier myös maalasi ja piirsi koko elämänsä ajan. Hän piti melko vähälle huomiolle jäänyttä kuvataiteellista tuotantoaan arkkitehdin työnsä perustana. Le Corbusier’n arkkitehtuurista tunnettu puhtaisiin geometrisiin muotoihin perustuva ilmaisu on tässä teoksessa antanut tilaa vapaammalle muotokielelle. Kuvassa on myös taiteilijan maalauksista lähes aina löytyvää erotiikkaa. Teos hankittiin museon kokoelmiin 1952 Taidehallin Pariisin nykytaidetta -näyttelystä.

HUOM! Kansallisgallerian asema velvoittaa Ateneumin taidemuseota lainaamaan teoksiaan muihin museoihin Suomessa ja ulkomailla, ja mm. tästä syystä kokoelmien esillepano museosaleissa vaihtelee.

 

< Kaupunki | Takaisin teemoihin | Sodan sävyjä >

Lisätietoa teoksista ja taiteilijoista Kansallisgallerian Taidekokoelmat-verkkopalvelusta.