Alice Neel -näyttelyn teemat

Havanna, Kuuba (1926–1927)

Alice Neel valmistui Philadelphia School of Design for Women -oppilaitoksesta vuonna 1925. Hän solmi avioliiton kuubalaisen taiteilijatoverinsa Carlos Enríquezin kanssa pian tämän jälkeen. Vaikka Neel asui miehensä kanssa Havannassa vain vuoden, oli kuubalaisella elämänmuodolla ja avantgarden aatteilla syvällinen vaikutus häneen. Tuona aikana hän käytti karkeaa sivellintekniikkaa ja tummia värisävyjä. Neel kuvasi Kuubassa jokapäiväistä elämää ja myös yhteiskunnan vähäosaisia nuoruusvuosien esikuvansa, amerikkalaisen realistin Robert Henrin hengessä.

 

New York ja Philadelphia (1927–1932)

Alice Neel muutti perheineen New Yorkiin vuoden 1927 syksyllä. Neel työskenteli kirjakaupassa Greenwich Villagessa ja Enríquez kuvittajana ja toimittajana. Heidän Kuubassa syntynyt tyttärensä Santillana kuoli kurkkumätään, ja toinen tytär Isabella (Isabetta) syntyi marraskuussa 1928. Enriquez jätti kuitenkin yllättäen Neelin ja vei tyttären mukanaan Kuubaan. Alice Neel palasi vanhempiensa luo Philadelphiaan, mutta joutui hermoromahduksen vuoksi sairaalahoitoon syksyllä 1930. Neelin maalaukset olivat usein omaelämäkerrallisia ja henkilökohtaisten menetysten sävyttämiä. Vieraantumisen tunne, suru ja kuolema olivat voimakkaasti läsnä hänen kuvamaailmassaan.

 

Greenwich Village ja Chelsea (1932–1938)

Vuoden 1932 alussa Alice Neel pääsi sairaalasta ja muutti New Yorkin Greenwich Villageen. Alueella asui paljon kirjailijoita ja taiteilijoita, joista monista tuli Alice Neelin maalausten malleja. Greenwich Village oli tunnettu kumouksellisuudestaan ja radikaaliudestaan. Neel tutustui useisiin kommunistisen puolueen jäseniin, millä oli kauaskantoiset vaikutukset hänen ajatteluunsa ja arvomaailmaansa. Tästä kertovat lukuisat muotokuvat ajan poliittisista aktivisteista ja mielipidevaikuttajista. Vuonna 1935 Neel pääsi mukaan valtion työllisyysohjelmaan, minkä turvin hän pystyi vuokraamaan oman asunnon Chelseasta.

 

Spanish Harlem (1938–1962)

Kun Alice Neel muutti boheemista Chelseasta Spanish Harlemiin vuonna 1938, hän odotti poikaansa Richardia, jonka isä oli yökerholaulaja José Negrón. Nykyään El Barriona tunnetulla alueella asui paljon latinalaisamerikkalaisia ja puertoricolaisia maahanmuuttajia. Spanish Harlemissa syntyi myös Neelin toinen poika Hartley, jonka isä oli elokuvantekijä ja valokuvaaja Sam Brody. Neel asui vuoteen 1962 asti Spanish Harlemissa, jossa hän maalasi erityisen paljon muotokuvia perheestään ja lähipiiristään.

 

Upper West Side (1962–1984)

Vuonna 1962 Alice Neel muutti taiteilijoiden ja yliopistoväen suosimalle Upper West Siden alueelle, jossa hän työskenteli elämänsä loppuun saakka. Upper West Side oli jälleen aivan uudenlainen ympäristö, ja Neel ryhtyi määrätietoisesti etsimään malleja myös taiteen maailmasta. Hän maalasi nyt kiihkeään tahtiin taiteilijoita, kriitikkoja, museoalan vaikuttajia ja eri alakulttuurien edustajia. Miestaiteilijoiden hallitsemien taidepiirien ovet alkoivat vähitellen avautua myös naisille. Vuonna 1974 New Yorkin Whitney-museo järjesti vihdoin Neelin ensimmäinen retrospektiivisen näyttelyn. Feministien roolimalliksi nousseen Neelin myöhäistuotannolle on ominaista vapautuneisuus, aiempaa kirkkaampi ja vaaleampi väriskaala ja tarkoituksellinen viimeistelemättömyys.

Alice Neelin elämänkerta

Palaa näyttelysivulle