Kirjoitan tätä vuoden toiseksi viimeisenä päivänä. Olen noussut kello neljältä aamulla ehtiäkseni Rovaniemen aamukoneeseen ja Rovaniemen taidemuseossa pidettävään pressitilaisuuteen. Tilaisuuden aiheena on Suomen taiteen tarina – Ateneumin kiertävä kokoelma -näyttely. Se avataan loppiaisena ja käynnistää osaltamme Suomi 100 -juhlavuoden ohjelman. Ateneumin vuodesta tulee vilkas, sillä olemme esillä seitsemässä maassa ja 22 paikkakunnalla. Tämä kertoo toimintamme laajuudesta ja kansainvälisyydestä.
Vuoden loppu on perinteisesti hyvä hetki istua alas ja katsoa paitsi menneeseen myös tulevaisuuteen. Ateneumille tämä vuosi on ollut monella tapaa ennätyksellinen. Auguste Rodin, Japanomania pohjoismaisessa taiteessa 1875–1918, Alice Neel ja Amedeo Modigliani ovat tuoneet museoon liki 400 000 kävijää. Vuoden aikana on vedetty tuhatkunta opastettua kierrosta ja yli 200 työpajaa. Kokoelmaan olemme hankkineet 104 teosta. Sisään tulleita teoslainoja Ateneumissa järjestettyihin näyttelyihin oli kaikkiaan 1 661 ja maailmalle lähetettyjä teoslainoja 635. Numerolistaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Ja niitä voi kukin vääntää haluamaansa asentoon.
Numeroitakin painavampia ovat taiteen herättämät ajatukset, tunteet ja kohtaamiset. Ja niiden ainutlaatuisuus, jota kukaan ei voi kiistää.
Ateneumin – ja kaikkien Kansallisgallerian museoiden eli Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon – vastuulla on kansalliskokoelman mahdollisimman laaja-alainen käyttö. Kokoelmaa tutkitaan ja sitä käytetään näyttelyiden pohjana. Kokoelmasta lainataan teoksia muille suomalaisille museoille ja kansainvälisille yhteistyökumppaneille. Sanottakoon samalla, että suomalaisen taiteen kysyntä maailman museoissa on huiman nousujohteinen. Tämän pitäisi olla hyvä uutinen kaikille.
*
Syksyn Guggenheim-keskustelun viime metreillä eräs kansalainen osoitti minulle twiitin, jossa hän esitti, että ”Kansallisgallerian museot vois minusta olla vaikka kuinka paljon kansainvälisempiä”. Tämä sai ajattelemaan. Ei sitä, pitäisikö kv-kierroksia lisätä roimasti nykytasosta, vaan sitä, että olemme ehkä kertoneet liian vaatimattomasti kaikesta siitä, mitä tapahtuu esimerkiksi Ateneumin seinien ulkopuolella.
Tässä siis muutamia faktoja tulevasta. Ensi vuonna näyttelyitämme on seitsemässä maassa ja kaikkiaan 22 paikkakunnalla. Olemme esillä Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Isossa-Britanniassa, Saksassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa akselimme ulottuu Maarianhaminasta Inariin.
Esitämme tuottamiamme näyttelyitä, joista osa on ollut ensin esillä Ateneumissa, osa puolestaan on tehty varta vasten vientiin. Japanomania pohjoismaisessa taiteessa 1875–1918 ja Alice Neelin vahva retrospektio kuuluvat kertaalleen Helsingissä esitettyihin näyttelyihin, jotka jatkavat muihin kohteisiin. Tove Janssonin näyttely ja Suomen taiteen tarina – Ateneumin kiertävä kokoelma ovat sen sijaan esimerkkejä näyttelyistä, jotka on tehty varta vasten vientinäyttelyohjelmaa silmällä pitäen. Suomalaisia 1900-luvun alun naistaiteilijoita esittelevä Moderni nainen -näyttelymme aloittaa puolestaan New Yorkista ja Tukholmasta ja syksyllä 2018 tulemme näkemään laajan version samasta teemasta Ateneumissa.
Tämän lisäksi autamme muita onnistumaan eli lainaamme kokoelmamme teoksia näyttelyihin kaikkialla maailmassa. Kuhina on kovaa. Esimerkkeinä ovat pohjoismaisesta taiteesta näyttelyä tekevä Phillips Collection Washingtonissa, National Museum of Western Art Tokiossa ja vaikkapa National Gallery Lontoossa, joka avaa ensi syksynä Akseli Gallen-Kallelan Keitele-maalauksen (1905) ympärille rakennetun pienoisnäyttelyn.
2000-luvun alussa yksityiseltä omistajalta National Galleryn kokoelmaan hankittu Gallen-Kallelan järvimaisema on yksi lontoolaismuseon suosituimpia. Pohjoisen kirkas ja kuulas valo, järven heleänä hohtava pinta ja villi luontomystiikka vetävät jalat alta sateessa kasvaneelta kansakunnalta. Näyttelyn kuraattori Anne Robbins on jäljittänyt teoksia, joiden maisemallinen lähtökohta ankkuroituu samaan maisemaan. Ateneum tulee lähettämään näyttelyyn ainakin Gallen-Kallelan teokset Veneranta (1884) ja Aallottaria (1909).
*
Kansainväliset hankkeet ovat hyvässä nousukiidossa. Ensi vuosi on paketissa ja lisää jänniä avauksia on luvassa tuleville vuosille. Kansainvälisyyden ohella on kuitenkin tärkeää, että toimintamme näkyy ja kuuluu myös Suomessa.
Alkavana vuonna Suomen taiteen tarina – Ateneumin kiertävä kokoelma on esillä Rovaniemen lisäksi Oulun ja Kuopion taidemuseoissa. Superklassikoistamme Helene Schjerfbeckin Toipilas (1888) ja Eero Järnefeltin Raatajat rahanalaiset / Kaski (1893) lähtevät ennennäkemättömälle kiertueelle.
Suomi 100 -vuonna tuotamme ensimmäiset aineistomme saamen kielillä. Kulttuurinen saavutettavuus on nimittäin mitä suurimmassa määrin kielellistä saavutettavuutta. Ja jotta kokoelmamme olisi kaikkien ulottuvilla, haluamme satsata siihen, että siihen on mahdollista tutustua suomen, ruotsin, englannin ja viittomakielen lisäksi myös pohjoissaameksi, koltansaameksi ja inarinsaameksi.
Näiden tavoitteiden rakentamiseksi tarvitsemme hyviä kumppaneita nyt ja jatkossa. Kulunut vuosi on osoittanut, että Kansallisgallerialla on siihen hyvät edellytykset. Pääomankeruuseen on osallistunut jo nyt huikea joukko visionäärisiä yhteisöjä, yrityksiä ja yksityisiä henkilöitä, jotka osoittavat omalla sitoutumisellaan vahvaa kulttuuritahtoa. Heille kaikille suuri kiitos. Ja erityisen suuri kiitos jokaiselle kävijälle näyttelyissämme Helsingissä, muualla Suomessa ja maailmalla.
Ensi vuoteen!
Susanna Pettersson, museonjohtaja
Valokuva ylhäällä: Suomen taiteen tarina – Ateneumin kiertävä kokoelma Rovaniemen taidemuseossa 6.1.–23.4.2017.