Syyskuun 2018 alussa saimme vihdoin paljastaa pitkään varjellun salaisuuden, kesällä 2019 avautuvan Helene Schjerfbeckin (1862–1946) näyttelyn Royal Academy of Artsin uusissa näyttelytiloissa Lontoossa. Näyttelyn kuraattorit ovat Tate Britainin entinen kokoelmapäällikkö Jeremy Lewison, Ateneumin intendentti Anna-Maria von Bonsdorff ja RA:n kuraattori Sarah Lea.
Ateneumin kokoelmiin ja asiantuntemukseen pitkälti pohjaavia Helene Schjerfbeckin näyttelyitä on nähty tällä vuosikymmenellä muun muassa Tanskassa, Ruotsissa, Saksassa, Ranskassa ja Japanissa. Royal Academy of Arts on kuitenkin ilman muuta tärkein taiteilijan tähänastisista kansainvälisistä näyttämöistä. Uusi tutkimus ja lukuisat näyttelyt ovat nostaneet 2000-luvun aikana Schjerfbeckin yhdeksi eurooppalaisen modernismin mestareista ja sukupolvensa kiistatta kiinnostavimpien taidemaalareiden joukkoon.
Kuninkaallisen taideakatemian koti
Tänä vuonna 250 vuotta täyttänyt Royal Academy of Arts, tuttavallisemmin RA, on museomaailmassa arvostettu ja haluttu yhteistyökumppani. Sen erityispiirteisiin kuuluu toiminnan taiteilijajohtoisuus. Akatemian ensimmäinen puheenjohtaja oli Sir Joshua Reynolds, ja sen jäseniin ovat 250 vuoden historian aikana kuuluneet useimmat Britannian tunnetuimmista taiteilijoista ja arkkitehdeista.
RA ylläpitää edelleen kuninkaallista taideakatemian koulua, mutta vähintään yhtä tunnettu se on korkeatasoisesta näyttelytoiminnastaan. Näyttelyohjelmistosta päättää RA:n 80 akateemikosta valikoitu komitea. Yksi nykyakateemikoista on juuri kesällä Kiasmassa nähty Grayson Perry, joka on todennut Royal Academyn sivuilla seuraavasti:
”Koska RA on taiteilijoiden luotsaama, siitä ei milloinkaan tule lokoisaa vanhaa klubia. Joukossa on aina joku, joka näkee velvollisuudekseen kapinoida. Se on juuri sitä, mitä taiteilijat tekevät: me olemme vastaansanojia.”
RA:n taiteellinen johtaja Tim Marlow totesi vuoden 2019 näyttelyohjelman julkistustilaisuudessa, että heidän johtotähtiään ovat nimenomaan laatu ja merkityksellisyys. Vanhojen mestareiden ja nykytaiteen kirkkaimpien tähtien – esimerkkinä Michelangelon ja videotaiteilija Bill Violan yhteisnäyttely – ohella RA haluaa tuoda yleisölle tutuiksi vaikutukseltaan merkittäviä, mutta ei vielä suuren yleisön tuntemia ajankohtaisia taiteilijanimiä.
Schjerfbeckiä Marlow kuvailee seuraavasti: ”Hänen ainutlaatuinen tuotantonsa heijastelee modernin taiteen järisyttävimpiä käännekohtia, ja mikäli ette ole aiemmin vielä tutustuneet häneen, tämä näyttely tulee olemaan varsinainen yllätys!”
Taiteilijan vaikutus aikalaisiin ja tuleviin taiteilijoihin
Samanaikaisesti Helene Schjerfbeckin näyttelyn kanssa RA esittelee sveitsiläissyntyisen, ranskalaisen Les Nabis -ryhmän jäsenen Felix Vallottonin (1865–1925) näyttelyn. Vallotton oli Schjerfbeckin aikalainen ja esiintyi hänen laillaan Pariisin salongissa ensi kertaa 1880-luvun puolivälissä. Molemmat taiteilijat tunnetaan myös hienoista omakuvien sarjoistaan. Vallottonia kutsuttiin jo omana aikanaan ”oudoksi nabiksi”. Omalaatuisen ja arvoituksellisen maalarin ja puupiirtäjän taiteelle oli ominaista voimakas psykologinen lataus, kiehtova yhdistelmä intensiteettiä ja etäännyttämistä. Ei niin hirveän kaukana suomalaiskollegan ominaispiirteistä…
Sekä Schjerfbeck että Vallotton voidaan nähdä Lontoon perspektiivistä ”taiteilijoiden taiteilijoina”. Termiä käytetään usein taiteilijoista, jotka eivät välttämättä ole (vielä) suuren yleisön suosikkeja, mutta jotka ovat kollegoidensa keskuudessa arvostettuja, ihailtuja ja myös esikuvia nuoremmille sukupolville. Yksi esimerkki Ateneumin lähihistoriasta on amerikkalainen taidemaalari Alice Neel (1900–1984), jonka näyttelyn järjestimme kesällä 2016. Neelin realistiset muotokuvat olivat laajalle yleisölle uusi tuttavuus, mutta ilmiselvästi tuttuja suomalaisille taiteilijoille, joista monet kävivät katsomassa maalauksia useaan kertaan.
Alice Neel on välillisesti vaikuttanut myös Helene Schjerfbeckin esiintymiseen Lontoossa. Suunnitellessamme Neelin näyttelyä keskustelimme näyttelyn kuraattorin Jeremy Lewisonin kanssa paljon myös Schjerfbeckistä, ja ajatus Lontoon näyttelystä alkoi itää. Yksi yhteistyö johti toiseen, kun RA:n näyttelykomitea näytti vihreää valoa uudelle näyttelyehdotukselle, jonka suunnittelussa oli Lewisonin ohella keskeisessä roolissa myös Ateneumin intendentti Anna-Maria von Bonsdorff.
Yhteistyö on kaiken perusta
Ateneumille on tärkeää olla alusta lähtien mukana tällaisissa hankkeissa ja päästä vaikuttamaan niin tutkimuksellisiin näkökulmiin kuin näyttelykonsepteihin. Erityisen hienoa kansainvälisissä yhteiskuratoinneissa on se, että saamme uusia ja tuoreita näkökulmia omiin kokoelmiimme ja niiden taiteilijoihin.
Katse ulkopuolelta voi kääntää prismaa yllättävästikin. Tämän olemme todenneet esimerkiksi silloin, kun olemme suunnitelleet ja toteuttaneet Suomen taiteen näyttelyitä japanilaisten museokollegoidemme kanssa. RA:n näyttelyssä Lontoossa Helene Schjerfbeckiä tullaan tarkastelemaan nimenomaan kansainvälisestä näkökulmasta, yhtenä modernin taiteen merkittävistä vaikuttajista.
Kun Schjerfbeckin asema taidehistorian kaanonissa nyt entisestään lujittuu, sen takana on myös laaja kotimainen kollegiaalinen tuki. Museoiden välisen yhteistyön tärkeimpiä muotoja ovat vastavuoroiset teoslainat ja kokoelmien liikkuvuus. Lainaustoiminta myös voimistaa kokoelmiemme vaikuttavuutta: vuonna 2017 Ateneumin kokoelmista lainattiin koti- ja ulkomaisiin näyttelyihin yhteensä 552 teosta.
Ja vaikka Ateneumilla on hallussaan Suomen (ja maailman) merkittävin Schjerfbeck-kokoelma, ei tämän kaltaisia näyttelyitä voida järjestää ilman kavereita. Eli suurkiitos teille kaikille, niin kollegoille museoissa kuin yksityisillekin lainaajille, joiden kanssa saamme yhdessä kirkastaa Helene Schjerfbeckin tähteä maailmalla!
Sointu Fritze, va. museonjohtaja
P.S. Va. museonjohtajan vinkki ja vahva suositus: Ateneumissa avautuu 19. lokakuuta 2018 kokoelmiimme perustuva näyttely Kohtaamisia kaupungissa, jossa on nähtävillä hieno valikoima myös Helene Schjerfbeckin teoksia! Erikoistutkija Anu Utriaisen, intendentti Anna-Maria von Bonsdorffin ja Ateneumista Tukholman Nationalmuseumin pääjohtajaksi siirtyneen Susanna Petterssonin yhdessä kuratoima näyttely avaa uusia näkymiä Suomen 1900-luvun taiteeseen, kaupungistumiseen ja modernin identiteetin muodostumiseen.
Kuva ylhäällä: Helene Schjerfbeckin näyttelyn julkistus Royal Academyssä Lontoossa syyskuussa 2018.