Magnus Enckell: Kansakoulu (1899). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Antell. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen.
Magnus Enckell: Kansakoulu (1899). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Antell. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen.

Marja Sakarin blogi: Sivistys auttaa tunnistamaan väärän tiedon

”Yhteiskunta, joka pyrkii estämään taiteen toimintavapauden, taantuu”, sanoi Tieto-Finlandian joulukuussa 2021 voittanut säveltäjä Osmo Tapio Räihälä palkintopuheessaan. Samaan aikaan yhä useammat eurooppalaiset valtiot pyrkivät rajoittamaan taiteen ja kulttuurin toimintaa. Myös museoilla on rooli sivistyksen ja ymmärryksen lisääjinä.

Mitä sivistys tarkoittaa tulevaisuudessa?

Tänä syksynä olemme Ateneumissa yhdessä Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran kanssa pohtineet kysymystä siitä, mitä sivistys voisi tarkoittaa tulevaisuudessa. Neljän keskustelukokonaisuuden avulla olemme valottaneet kysymyksiä siitä, miten taide ja kulttuuri vaikuttavat ja toimivat. Voivatko ne muuttaa käsityksiämme ympäröivästä maailmasta?

Keskusteluissa olemme pohtineet museoiden ja taiteen valtaa, kansallisuuden käsitettä, luontokäsitysten muutosta ja modernien näkemysten vaikutuksia taiteeseen ja ajatteluun. Nämä teemat kiteyttävät myös ne aihealueet, joiden puitteissa jäsennämme vuonna 2023 avautuvaa uutta Ateneumin kokoelmanäyttelyä.

Joulukuun ensimmäisillä viikoilla on ollut mahdollista seurata myös kahta tilaisuutta, joissa sivistys kiteytyy tieteen ja kirjallisuuden saavutuksiin: kirjallisuuden Finlandia-palkintojen jakoa Suomessa ja Nobel-juhlaa Tukholmassa. Molempia voisi luonnehtia sivistyksen pohjoismaisiksi huipentumiksi. Eri tieteenalojen ja kirjallisuuden huippuja on ollut inspiroivaa ja avartavaa kuunnella.

Tämän vuoden Finlandia-palkintojen jakotilaisuudessa pohdittiin kiinnostavalla tavalla kirjallisuuden merkityksiä. Tieto-Finlandian voittanut säveltäjä Osmo Tapio Räihälä valotti puheessaan taiteen ja yhteiskunnan suhdetta. Hänen mukaansa yhteiskunnan toimintaedellytys on kuri, kun taas taiteen lähtökohtana ja päämääränä on kurittomuus. Yhteiskunta tarvitsee taidetta, koska taide osoittaa kurin rajat. ”Taiteen tehtävä on rikkoa tabuja ja rajoja ja siten kehittää meitä ihmisinä ja yhteisönä. Yhteiskunta, joka pyrkii estämään taiteen toimintavapauden, taantuu.”

Kulttuurin ja taiteen toimintaa rajoitetaan jo Puolassa ja Sloveniassa

Yhteiskunta pyrkii kuitenkin rajoittamaan ja asettamaan aisoihin tätä taiteen kurittomuutta. Tämän saattoi kouriintuntuvasti kokea CIMAMin (International Committee for Museums and Collections of Modern Art) konferenssissa Puolan Łodzissa vuoden 2021 marraskuussa. Monien paikallisten museoalan ammattilaisten puheenvuoroissa tuli esille, kuinka taiteen ja taiteen instituutioiden vapautta rajoitetaan poliittisista syistä.

Muutama viikko konferenssin jälkeen saimme konkreettisen osoituksen tästä museolaitoksen suitsimisesta valtion palvelukseen, kun Puolan oikeistokonservatiivinen kulttuuriministeriö ja Łodzin kaupunki päättivät olla jatkamatta kaupungin taidemuseon johtajan työsuhdetta tämän ansioista huolimatta. Jaroslaw Suchan on toteuttanut korkeatasoista ja kansainvälisesti merkittävää näyttelypolitiikkaa johtamassaan Museum Sztukissa ja luonut erinomaiset suhteet keskeisiin eurooppalaisiin museoihin. Myös muualla Itä-Euroopassa, kuten parhaillaan Sloveniassa, ollaan rajoittamassa vapaan taiteen toimijoita.

CIMAMin konferenssin otsikkona oli osuvasti Under Pressure. Museums in Times of Xenophobia and Climate Emergency (Paineen alla. Museot muukalaisvihan ja ilmaston hätätilan aikoina). Rankkoja aiheita, jotka kuitenkin valitettavasti ovat tällä hetkellä maailmamme realiteetteja. Konferenssi kysyi, mitä museot ja taide voivat tehdä tässä tilanteessa.  

Sivistyksen merkitys korostuu disinformaation aikana

Demokratia, jota voidaan pitää sivistyksen edellytyksenä, on monessa maassa uhanalainen. Väärän tai omiin tarkoitusperiin väritetyn tiedon avulla rakennetaan uudenlaista yhteiskuntajärjestystä. Disinformaatio leviää kulovalkean tavoin. Tämän olemme voineet havaita myös Suomessa koronarokotuksista käydyssä keskustelussa.

Sivistyksen ehkä tärkein merkitys tulevaisuudessa on tarjota eväitä väärän tiedon tunnistamiseen. Sivistynyt ihminen etsii tietoa, jonka avulla on mahdollista nähdä myös tiedon suhteellisuus silloin, kun se palvelee itsekkäitä tarpeita, kuten ympäristöongelmista piittaamatonta tuottavuuden kasvua tai yksipuolisia poliittisia tavoitteita.

Taide ja kulttuuri sekä lukeminen, katsominen ja kuuntelu avartavat ja avaavat silmiä. Sivistys edellyttää vuoropuhelua ja toisen kuuntelua. Tällaiseen vuoropuheluun meitä kutsuvat erilaiset taiteen ja kulttuurin ilmentymät. Voisivatko museot olla totuuden torvia, jotka toimisivat keskustelun alustoina ja herättäisivät keskustelua vaikeistakin kysymyksistä?

Juuri ilmestyneen laajan museologian antologian toimittajat toteavat alkupuheenvuorossaan, että museoiden tehtävänä on välittää pitkäjännitteistä ymmärrystä yhteiskunnasta ja toimia siltana menneen, nykyhetken ja tulevan välillä. Tätä ymmärrystä voi välittää aineistoja esittämällä, mutta myös keskustelemalla niistä ja niiden kanssa.

Museoiden valta perustuu niiden mahdollisuuteen tehdä valintoja ja päättää, millaisia tarinoita ne haluavat kertoa. Vaikka museot ja taide eivät ensisijaisesti muuttaisikaan maailmaa, ne antavat välineitä käsitellä ja ymmärtää sitä paremmin. Tai kuten Osmo Tapio Räihälä puheessaan toteaa: ”Vaikka taide ei ole antanut kenellekään elämää, on se lahjoittanut lukemattomille syyn elää.”

Kirjoittaja:Marja Sakari

Museonjohtaja, FT
marja.sakari [a] ateneum.fi

research.fng.fi/our-experts

sinua voisi kiinnostaa myös

Sisältöä ei löytynyt.