Marja Sakari: Miten museo voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen?

 

Hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille lukijoilleni!

Tulin juuri ennen tämän blogin kirjoittamista pysäyttävältä luennolta, joka käsitteli ilmastonmuutosta ja maapallomme tulevaisuutta. Tulevaisuus näyttää tosiasioiden valossa synkältä. Niin pelottavaa kuin tämä onkin, melkein hälyttävämpää on se, että tiedosta huolimatta olemme yhä kulutuksen kasvun tiellä: fossiilisten polttoaineiden kulutus kasvaa, lihan kulutus kasvaa, metsien avohakkuut kasvavat.

Meidän on vaikea päästä eroon kasvun ideologiasta, vaikka siitä luopuminen tuntuu tässä vaiheessa olevan ainoa mahdollinen keino pysäyttää ilmastonmuutos. Tuottavuuden kasvun välttämättömyys on mantra, jota toistetaan hyvinvoinnin ja menestyksen perustana. Tällä hetkellä jatkuvasti lisää energiaa vaativa tuottaminen ja hyödykkeiden kuluttaminen ovat kuitenkin suorassa yhteydessä ilmastonmuutokseen ja siitä aiheutuviin ongelmiin: kuivuuteen, nälänhätään, ja kansainvaelluksiin.

Hyvinvointi ja onnellisuus tuntuvat riippuvan materiaalisista eduista, joita yhä suurempi joukko ihmisiä haluaa osakseen.  On vaikea luopua jostakin: haluamme aina lisää ja enemmän.

Mitä Ateneum voisi tehdä ilmastokysymysten eteen – voisimmeko me luopua jostakin tai kuormittaa vähemmän ympäristöämme? Millaisia toimenpiteitä museoiden on mahdollista ottaa käyttöön? Lähtökohtaisesti se, että tarjoamme ihmisille mahdollisuuden immateriaaliseen kuluttamiseen oikeuttaa ilmastonäkökulmasta olemassaolomme. Taiteen kokeminen vaikuttaa onnellisuuteen ja hyvinvointiin jopa pysyvämmin kuin tavaroiden ostaminen. Museot kuluttavat toisaalta paljon energiaa ja siksi onkin aiheellista pohtia, mitä muuta voisimme tehdä.

Kuinka hoidamme energiatarpeemme ja millaisia mahdollisuuksia on korvata lämmitys- ja ilmastointikuluihin tarvittava energia ympäristöystävällisin keinoin? Miten kompensoimme välttämättömiin työmatkoihin liittyvät lennot? Näitä kysymyksiä pohdimme tänä vuonna ja tulevaisuudessa. Parhaillaan päivitämme edellistä, vuosille 2011–2015 tehtyä kestävän kehityksen ohjelmaa Kansallisgallerian museoiden käyttöön.

Tärkeintä on museovieraille koitunut ilo

Myös museot ja kulttuurilaitokset perustavat menestyksensä kasvun ajatukselle ja siten toteuttavat talouselämää pyörittävää ajattelutapaa. Vuodenvaihteen jälkeen lehdissä on taas hehkutettu museoiden kävijätuloksia. Kävijämäärien ennätykset ja kasvun kierre eivät kuitenkaan välttämättä ole avain taloudelliseen menestykseen.

Oli kiinnostavaa lukea Helsingin Sanomien haastattelusta Kai Kartion, Amos Rexin johtajan, kommentteja siitä, miten ennätyksellisestä kävijätuloksesta huolimatta museo jäi tappiolle melkein kaksi miljoonaa euroa. Kollegaani lainaten: ”Museon ylläpitäminen ei ole halpaa lystiä. Mutta ei taidemuseon tarkoitus olekaan tuottaa omistajalleen taloudellista hyötyä vaan tuoda iloa ja virkistystä kaikille kävijöilleen.”

Tämä ilo ja virkistys onkin mielestäni – ja myös museoiden kansainvälisen järjestön ICOMin mielestä – se ydin, miksi olemme olemassa. Tästä näkökulmasta myös joka ainoa museokävijä on meille arvokas: ei siksi, että saamme hänestä taloudellista hyötyä. Siksi haluankin jakaa kanssanne muutamia niistä kommenteista, joita museovalvojat ovat keränneet muutaman viime kuukauden aikana Ateneumin asiakkailta:

Tulin tällä kertaa katsomaan vain vaihtuvaa näyttelyä 3. kerroksessa. Jälleen kerran hieno näyttely talossanne, kiitos!

Paljon upeita töitä ja hyvin ylöspantu. Jatkakaa samalla tavalla!

Olen iloinen, että verovarojani on käytetty näin hyvin!

This is one of the best museums that I’ve visited. Better than Barcelona. It’s wonderful that I could touch some of the materials. The Wounded Angel is great.

Ihmisen kokoinen, ihmisistä kertova. Todella taidokkaasti koottu, bravo.

Hieno lapsiystävällinen museo. Nimim. Ukki

Näyttely ja sen esite on ihania. En yleensä tykkää näyttelyistä, mutta tämä on tavallisten ihmisten elämästä, pitkässä ajassa.

Ilo ja innostus eivät kuluta maapallon energiavaroja. Voisiko museossa käynti siis olla tulevaisuuden ekoteko?

Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Marja Sakari, museonjohtaja

 

Kuva:
Pekka Halonen: Jään ja lumen peittämä kallio (1911). Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, kokoelma Antell. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen.

Palaa takaisin valikkoon