fbpx

Vuokko Hovatta puhuu ihmisten välisestä ystävyydestä

Vuokko Hovatta

Ystävyys näyttäytyy Vuokko Hovatan elämässä ylipitkinä puheluina ja arkisena vaihtotaloutena samassa talossa asuvien ystävien kanssa. ”Ystävyys on elintärkeää. Ystävyyden ydintä on se, että tulee oikeasti kuulluksi ja nähdyksi”, Hovatta sanoo. Pian hän nousee Ateneumin lavalle esittämään Tietysti olemme siskokset -monologin ystävyydestä, joka kukoisti Pariisin venäläisten emigranttien yhteisössä. Kuvataiteilija Natalia Goncharova ja runoilija Marina Tsvetajeva olivat kumpikin oman taiteenlajinsa virtuooseja.

Kuka?

Vuokko Hovatta

Mistä tunnetaan? Muusikko, näyttelijä; tällä hetkellä kiinnitettynä Helsingin Kaupunginteatteriin. Tullut tunnetuksi myös Ultra Bran laulusolistina.
Koti: Helsingissä
Perhe: 16-vuotias tytär

Kolme suosikkia

1. Lucia Berlinin novellit ovat ravitsevaa luettavaa. Ilmiömäistä havainnointia.

2. Oddarrang-yhtye. Olavi Louhivuoren perustama bändi, jonka musiikkiin uppoan juuri nyt, kun haluan nousta arjen yläpuolelle.

3. Everstinna-näytelmä Helsingin Kaupunginteatterissa. Heidi Heralan huikea monologi Rosa Liksomin teoksesta. Yllättävä, paljas ja voimakas esitys.

Mitä elämääsi kuuluu juuri nyt, Vuokko Hovatta?

Tällä hetkellä päällimmäisenä on Hindleyn vaimon Francesin rooli Humiseva Harju -näytelmässä Helsingin Kaupunginteatterissa. Tunnetun klassikon tekeminen on ollut hurjan inspiroivaa, vaikka teoksen julmuus ja väkivaltaisuus onkin järkyttävää. Tuollaisia tragedioita syntyy, kun lapsia kasvatetaan väkivallalla ja nöyryytyksillä.

Toinenkin työ menee vahvasti omiin tunteisiini tällä hetkellä, sillä luen äänikirjaksi tarinaa äideistä, jotka ovat selvinneet hengissä keskitysleireiltä. Kun lukee tuollaista tekstiä ääneen, ihmisten kohtalot tulevat todella iholle, oikeastaan lävistävät koko kehon. Lukiessa ei voi tietenkään heittäytyä omien tunteidensa valtaan, vaan ne pitää lukita sisälleen – ja studiosta pois lähtiessä oksettaa ja itkettää. Ja samalla on kiitollinen, että saa elää tällaisissa oloissa, rauhassa ja turvassa.

Vaikka nämä aiheet juuri nyt ovatkin synkkiä, työ on kaiken kaikkiaan elämässäni valtava ilon aihe. Luova työyhteisö on kuin yhdessä hengittävä organismi. Taitava ohjaaja, kuten esimerkiksi Humisevan harjun ohjannut Lauri Maijala, on kuin luonnonvoima, joka saa ihmiset innostumaan.

Vuokko Hovatta

Natalia Goncharovaan on liitetty monia määreitä kuten futurismi, avantgardismi ja rayonismi. Monipuolinen taiteilija suunnitteli myös muotia. Vuokko Hovatta esittää maaliskuussa Goncharovasta kertovaa monologia Ateneumissa.

Musiikki vai teatteri – kumpi on päällimmäisenä? Ja miksi astut Ateneumin lavalle?

Minun rakkauslajejani ovat runous, musiikki ja teatteri. Parasta on, kun saan yhdistää niitä kaikkia. Juuri sellainen produktio on maaliskuussa 2020 Ateneumin lavalla esittämäni monologi, joka kertoo kuvataiteilija Natalia Goncharovasta ja hänen ystävyydestään kirjailija Marina Tsvetajevan kanssa.

Goncharova oli venäläinen avantgardisti, joka asui Pariisissa vuodesta 1921 lähtien kuolemaansa saakka. Tsvetajeva oli yksi venäläisen runouden johtohahmoista, jonka elämä päättyi Stalinin vainojen aikana itsemurhaan. Olen tehnyt teoksen käsikirjoituksen ja dramaturgian, ja sekä lausun että laulan esityksessä Tsvetajevan runoja.  Ne on kääntänyt Marja-Leena Mikkola ja säveltänyt Harri Kuusijärvi.

Teksti kertoo Goncharovasta tämän ystävän silmin; hänen lapsuudestaan, taiteilijantyöstään ja kaipuustaan venäläiselle maaseudulle. Ja kuten hänen maalauksissaan, läsnä on myös puutarhanhoitoa ja muutakin käsillä tehtävää työtä. Goncharova oli aivan poikkeuksellinen taiteilija, rohkea ja originelli. On ihanaa päästä esittämään hänestä kertovaa tekstiä yleisölle!

Vuokko Hovatta

Vuokko Hovatan rakkaimmat taiteenlajit ovat runous, musiikki ja teattteri. Parhaimmillaan ne kaikki voi yhdistää samaan esitykseen.

Yli 20 vuotta sitten lauloit Ultra Brassa tyttöjen välisestä ystävyydestä. Mitä ystävyys merkitsee sinulle nyt?

Ystävyys on elintärkeää! Minulla on onni asua samassa talossa ja samassa rapussa hyvän ystäväni Anna Tuluston kanssa – meidän ystävyytemme on perua Ultra Bran ajoista asti. Talossa asuu myös toinen hyvä ystäväni, ja meidän arkeemme kuuluu olennaisesti se, että pistäydymme kahville ja autamme toisiamme kaikessa. Kun puolisoni Zarkus Poussa kuoli yllättäen neljä vuotta sitten, ystäväni kirjaimellisesti valvoivat vieressäni yötä päivää, kunnes pahin oli ohi.

Minulle ystävyys merkitsee sitä, että saa toteutua omana itsenään, että tulee kuulluksi. Että saa tuntea olevansa arvostettu. Joskus tuntuu, että ihmiset ohittavat toisensa ihan koko ajan, mutta ystävyys on juuri sen vastakohta. Ystävyys vaatii oman tilansa, ja sitä pitää vaalia. Yksipuolinen ystävyys on mahdotonta.

Minulla on myös miespuolisia ystäviä, sukupuolella ei ole siinä väliä. Eikä iällä. Yksi teatterityön antoisista puolista on se, että siellä teen töitä kaiken ikäisten ihmisten kanssa. Seela Sella on 83-vuotias, ja nuorimmat työkaverini ovat juuri Teatterikorkeakoulusta valmistuneita.

Hoidan ystävyyksiäni olemalla rakkaisiini tiiviisti yhteydessä. Koska teatterissa työajat ovat mitä ovat, hoidan usein ihmissuhteitani puhumalla yömyöhään tolkuttoman pitkiä puheluita. Käyn myös ystävieni kanssa vesijuoksemassa – siinähän voi hyvin samalla puhua! Joogassa ei voi.

Teksti: Leeni Peltonen
Kuvat Vuokko Hovatasta: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

Natalia Goncharova: Sadonkorjuu-polyptyykki: Feeniks, yksityiskohta (1911)

Natalia Goncharova: Sadonkorjuu-polyptyykki: Feeniks, yksityiskohta (1911). Tretjakovin galleria. © Tretjakovin galleria

Natalia Goncharovan näyttely on esillä Ateneumissa 27.2.–17.5.2020. Siirry näyttelyn sivuille

Tietysti olemme siskokset

Vuokko Hovatan monologi Natalia Goncharovan ja runoilija Marina Tsvetajevan ystävyydestä Ateneum-salissa.

Esitykset
Pe 6.3. klo 19 (kantaesitys)
La 7.3. klo 14
To 19.3. klo 14
To 19.3. klo 17
Pe 20.3. klo 14

Lue lisää ja osta liput

Tapahtuma Facebookissa

Kuukauden vieras Anna Valtonen

Kuukauden vieras / kesäkuu 2020

Anna Valtonen: ”Design on jokapäiväistä iloa”

”Suomalainen design on yhteiskunnan peilikuva: se kuvastaa tasa-arvoa ja luonnonläheisyyttä ja jopa tapaamme ajatella”, Anna Valtonen sanoo. Designmuseon hallituksen puheenjohtajana hän edistää uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon rakentamista Helsinkiin. ”Uusi museo on nyt yhtä tärkeä hanke kuin Ateneum oli aikoinaan, kun rakennettiin kansallista identiteettiä. Nyt katse on tulevaisuudessa”, Valtonen sanoo.

Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

Kuukauden vieras / toukokuu 2020

Mika Myllyaho: ”Tästä ajasta syntyy vielä paljon taidetta”

Vaikka Ateneumin ovet avautuvat kesäkuun alussa, Rautatientorin toisella puolella sijaitseva Kansallisteatteri pysyy vielä toistaiseksi yleisöltä suljettuna. Yleisön kulttuurinnälkä on kasvanut eristyksen aikana, kun poikkeusolojen vuoksi ei ole päässyt näyttelyihin tai teatteriin. ”Näitä hyvin erikoisen ajan tuntoja käsitellään teatterissa vielä vuosien kuluttua”, Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho ennustaa.

Kuukauden vieras / huhtikuu 2020

Marja Aarnipuro: ”Taide auttaa, kun elämä koettelee”

Apu-lehti muistuttaa Ateneumissa kuvatuissa videoissa, että taiteen äärellä emme ole koskaan yksin. Taide yllätti myös päätoimittaja Marja Aarnipuron, kun hän vakavasta sairaudesta toipuessaan tunsi vastustamatonta halua mennä taidenäyttelyyn. Alaston nainen selkäpuolelta kuvattuna oli näky, joka osoittautui enteelliseksi.

Kuukauden vieras Anna Valtonen

Anna Valtonen: "Design on jokapäiväistä iloa"

”Suomalainen design on yhteiskunnan peilikuva: se kuvastaa tasa-arvoa ja luonnonläheisyyttä ja jopa tapaamme ajatella”, Anna Valtonen sanoo. Designmuseon hallituksen puheenjohtajana hän edistää uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon rakentamista Helsinkiin. ”Uusi museo on nyt yhtä tärkeä hanke kuin Ateneum oli aikoinaan, kun rakennettiin kansallista identiteettiä. Nyt katse on tulevaisuudessa”, Valtonen sanoo.