Samuli Putro ja arjen pyhät asiat

”Pyhä ei ole sama kuin juhla tai arjen vastakohta. Pyhyyttä on maanantaissa, ja rukoukset ovat ilmassa leijuvia toiveita.” Samuli Putro tekee tammikuussa Ateneumiin Pienet rukoukset -konserttisarjan, jossa myös yleisön hänelle lähettämät arjen huokaukset pääsevät kuuluville. ”Kolme ja puoli minuuttia on hyvä mitta biisille ja rukoukselle.”

KUKA?

Samuli Putro

Ikä: 48
Työ: muusikko, lauluntekijä
Koti: puutalo Helsingin Käpylässä
Perhe: ”Rakkautta on, ihmisiä on, mutta ei perinteistä yhdessä asumista.”
Harrastukset: uiminen

Kolme suosikkia

  1. Elga Sesemann. Aika lailla unohtunut taiteilija on hienosti esillä Kohtaamisia kaupungissa -näyttelyssä.
  2. Esko Tirrosen Aamu (1971) Kohtaamisia kaupungissa -näyttelyssä.
  3. Ernst Mether-Borgström kuului lapsuudenperheen sukulaispiiriin. ”Hänen kohtaamisensa näytti koulupojalle, että taiteilijuus voi olla ammatti.”

Ernst Mether-Borgström: Akvaario (1975). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen.

Kaikki muu on vaatteissa mustaa, mutta villasukissa on violetin ja syklaamin värisiä raitoja.

Muusikko, laulaja ja lauluntekijä Samuli Putro istuu Ateneumin Bistron nurkkapöydässä niin kuin on istunut monta kertaa ennenkin. Kahvila on sopivalla etäisyydellä rautatieasemasta, josta Samuli pian hyppää junaan kohti lapsuudenkaupunkiaan Raahea.

Ateneumista on tulossa myös pian ilmestyvien Putron uusien laulujen areena. Taidemuseo tuntuu juuri sopivalta paikalta esitykselle, jossa sekoittuvat elämän monet ulottuvuudet.

”Käsitteenä pienet rukoukset on ollut minulle olemassa jo pitkään. Ajatus ei jättänyt rauhaan: että rukoukset ikään kuin leijuvat ilmassa. Ne voivat olla luonteeltaan uskonnollisia, mutta yhtä hyvin arkisia pyyntöjä tai toiveita, ja myös onnen tai tyytyväisyyden ajatuksia”, Samuli Putro sanoo.

Kun konserttisarjan idea julkistettiin, ilmaistiin samalla pyyntö yleisölle: lähettäkää omia rukouksianne muutaman minuutin mittaisina äänitteinä. Putro aikoo käyttää niitä esityksessä, mutta miten, se jää vielä salaisuudeksi. Musiikin lisäksi esitykseen tulee kuulumaan visuaalisia elementtejä. Suuri osa konserteista on jo myyty loppuun, mutta 19. marraskuuta ovat tulleet myyntiin lisäkonserttien liput.

Samuli Putro on tehnyt ennenkin yhteistyötä Ateneumin yleisötyön tuottajan Mika Väyrysen kanssa. Vuonna 2010 Väyrynen pyysi Putroa kuratoimaan Keskeneräistä-nimisen konserttisarjan. Siinä tunnetut muusikot esittivät ennen julkaisematonta musiikkia.

Pienet rukoukset ilmestyy myös albumina alkuvuodesta 2019. Se on Samuli Putron kuudes sooloalbumi.

Elämällämme on tarkoitus
Ja joka hetkessä kauneutta

Hänelle hyvä arki on tasaista ja työntäyteistä. Näin se menee: Herätys kotona Käpylässä. Ensin kahvia ja aamiaista, sitten aamu-uinti Mäkelänrinteen uimahallissa, lopuksi sauna. Kävelyä työhuoneelle Vallilaan. Biisien kirjoitusta, tekstien kirjoitusta. Kunnes on aika palata kotiin.

Rutiinit pitävät elämän järjestyksessä. Järjestys tuottaa tasapainoa. Turha sälä ruokkii epävarmuutta, kun taas kirjoittaminen vaatii paljon sisäänpäin kääntymistä. Työhuoneella vietetty aika on vuosien mittaan kasvanut kasvamistaan.

”Saavutukset ja toisaalta myös epäonnistumisen kokemukset haihtuvat nopeasti. Silloin tällöin vieraileva tasapainotila on voimallinen kokemus. Sen etsintä riittää hyvin elämän tarkoitukseksi”, Samuli Putro sanoo.

Putro kuvailee, miten oma olo tuntuu vahvalta, kun saa tehdä musiikkia. Tosin laulut usein kertovat siitä minästä, joka on kaikkea muuta kuin vahva.

Esko Tirrosen Aamu (1971) on yksi Putron suosikeista Ateneumissa esillä olevassa Kohtaamisia kaupungissa -näyttelyssä.

Kuinka joka solulla
voi kannatella kipua
elämä on juhla

Aina ei muusikko Putro ole viettänyt näin kurinalaista elämää. Nyt tämä 48-vuotias mies pyörittää päätään nuorelle itselleen, suosion huumaa maistaneelle laulaja-kitaristille.

”Olin tosi hyvä viettämään kolmikymppisen elämää. Sellaista kuin kaupungissa eletään: oli ihmisiä ja keikkoja ja paukkuvia taksinovia.”

Sitten nelikymppisenä tuli pysähdys. Kuin olisi kadottanut jotain, muttei vielä ollut löytänyt mitään sen tilalle. Kriisi kesti neljä vuotta.

”Se oli kuin pahin krapula potenssiin kolmesataa, ja sitä jatkui ja jatkui. Ajattelin kuolemaa joka päivä. Mietin, että tätäkö tämä on elämän loppuun saakka.”

Mutta ei se ollut. Kriisi meni ohi, hälveni ilman sen kummempia tapahtumia. Jäljelle jäi kuitenkin entistä kirkkaampi taju siitä, miten haluaa aikansa tästä eteenpäin käyttää.

”Olen onnekas, kun työni on näin omavaraista. Jos on kynä ja paperia ja muutama soitin, olen tyytyväinen. Sen jälkeen on kysymys vain siitä, onko sanottavaa. Keskittymiskyvyn menettäminen on suurin pelko, ja itsekritiikki suurin este tekemiselle.”

Intensiivisimmät musiikinkirjoitussessiot tapahtuvat yleensä muualla kuin Helsingissä. Usein Itä-Suomessa, esimerkiksi Liperissä tai Viinijärvellä, jotka tuntuvat länsirannikolla kasvaneesta Putrosta kuin ulkomaalta – positiivisessa mielessä.

”Itäsuomalainen maisema järvineen ja vaaroineen on jotenkin tarkovskilainen kokemus. Pisimmillään kirjoitusmatka sinne on kestänyt puoli vuotta.”

Kohtaamisia kaupungissa -näyttelyssä on 17 Elga Sesemannin teosta. Kuvassa maalaus Pullot (1940-luku).

Me emme ole automaatteja
virhelyöntejä ruudulla 

Mutta juna pohjoiseen kutsuu kohta. Samuli palaa viikonlopuksi lapsuutensa kotikaupunkiin, koska media haluaa hänestä sellaisen tarinan. Muistot Raahesta ovat väkeviä, ja jälkiä sen ”mopolähtöisestä nuorisokulttuurista” voi yhä vilahdella Putron lauluissa.

Sieltä juontavat juurensa myös pyhyyden pohdinnot, sillä jos omaa perhettä ei lasketa, nuori Samuli löysi ensimmäisen tärkeän viiteryhmänsä evankelis-luterilaisen seurakunnan nuorista. Siellä sai puhua vakavista asioista, myös hengellisyydestä, ja varsinkin musiikista.

”Vakavat keskustelut itseäni vanhempien tyttöjen kanssa olivat silta aikuisten maailmaan. Kun sitten herännäisyyden vahvasti leimaaman rippikouluvaiheen jälkeen aloin elää kuten muutkin nuoret, syntyi iso ristiriita. Seksi ja alkoholi oli leimattu synniksi: silloin piti opetella hyväksymään itsensä ihmisenä, joka voi tehdä väärin. Se oli tärkeä minäkokemus.”

Hänellä on edelleen tarve ajatella, että on olemassa jokin itseä suurempi voima.

”Ajatus, että olisin itse vastuussa kaikesta, tuntuu epätodennäköiseltä. Kuljettaako ihmistä hetkittäin sattuma, perimä vai jokin sellainen voima, jota ei tässä nimetä? Se on jännittävä ajatus, eikä se silti tarkoita, että olisi ihan sama mitä itse tekee.”

Hengellinen kokemus voi syntyä yhtä hyvin taiteen äärellä. Teatteri, musiikki, maalaus – moni kokee niiden äärellä yhtä voimakkaita pyhyyden elämyksiä kuin kirkossa.

Mutta vaikka pyhyys kuuluu arkeen, se ei ole Putron mielestä käyttötavaraa, ei arkista siinä mielessä kuin kahvimaito. Sitä ei voi pitää itsestäänselvyytenä – vaikka se olisi kuin ilma jota hengitetään, ”mutta eihän ilmakaan ole itsestäänselvyys, enää. Eikä rakkaus.”

Hän siteeraa toista lauluntekijää, Dave Lindholmia, jonka Pieni ja hento ote taipuu tulkitsemaan tätä kaikkea. ”Se ei vaadi mahtavia tekoja.”

”Pyhyys on sitä että kurotetaan kuitenkin arjen yläpuolelle. Kokemus on voimallinen, kuten rakkaudessa tai vihassa. Sen koettuasi et ole enää sama ihminen kuin äsken.”

Sitaatit Samuli Putron laulunsanoista.

 

Teksti: Leeni Peltonen
Kuvat: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

Kuukauden vieras / lokakuu 2018

Tarja Halonen ja ikuinen rakkaus

Kansakoulusta hän sai ensimmäiset värikynänsä, ja Kallion yhteiskoulussa syttyi elinikäinen rakkaus kuvataiteeseen. Ateneumin 130-vuotisjuhlan kunniaksi Kansallisgallerian hallituksen puheenjohtaja, presidentti Tarja Halonen pohtii, mihin ja miksi taidetta tarvitaan. Taiteen katsojana hän altistaa itsensä jatkuvasti uusille kokemuksille, mutta yksi taiteilija on silti hänelle aina ylitse muiden.

Kuukauden vieras / syyskuu 2018

Skissi tuli taloon

Ateneumin saleissa liikuskelee toisinaan myös oranssinpunainen Skissi-kissa. Se toivottaa tervetulleiksi erityisesti pienet museovieraat. Skissi opettaa katsomaan taidetta keskustellen ja kaikilla aisteilla nauttien.

Kuukauden vieras / elokuu 2018

Pekka Terävä loihtii suun ja silmän ruokaa

Museoiden ravintoloissa häärää yhä useammin huippukokki. Keittiömestari Pekka Terävään henkilöityy iso viipale suomalaista gourmet-osaamista, ja elokuussa hänen Food & Art -festivaalinsa houkuttelee Mänttään alan kansainvälistä eliittiä kokkaamaan yhdessä. Ateneumissa piipahtanut Terävä uskoo kokonaiselämykseen, joka voidaan saavuttaa vain pyrkimällä parhauteen.

Samuli Putro ja arjen pyhät asiat

”Pyhä ei ole sama kuin juhla tai arjen vastakohta. Pyhyyttä on maanantaissa, ja rukoukset ovat ilmassa leijuvia toiveita.” Samuli Putro tekee tammikuussa Ateneumiin Pienet rukoukset -konserttisarjan, jossa myös yleisön hänelle lähettämät arjen huokaukset pääsevät kuuluville. ”Kolme ja puoli minuuttia on hyvä mitta biisille ja rukoukselle.”