Rikoskirjailija Harri Nykänen ja taidemuseon pimeät nurkat

Rikostoimittaja ja dekkarikirjailija Harri Nykänen palaa rikos-… ei vaan vartiointipaikalleen yli 40 vuoden tauon jälkeen. Yövartijan työ Ateneumissa oli omiaan kiihottamaan mielikuvitusta, vaikka Nykäsen ura niin todellisten kuin fiktiivisten rikollisten parissa alkoi vasta vuosia myöhemmin.

Kuka

Harri Nykänen, 64

Työ: entinen rikostoimittaja, nykyään dekkarikirjailija ja kustantaja
Perhe: vaimo ja kaksi tytärtä
Koti: Helsingissä
Harrastukset: Vanhan mersun (280 SE vm. 1971) raplailu. Auton entiset omistajat komisario Jansson ja Cisse Häkkinen.

3 suosikkia

1) Sulho Sipilän maalaus Luistinrata (1932) kuuluu Ateneumin kokoelmiin. ”Se tuo mieleen lapsuuden luistelut.”

2) Matti Kassilan Radio tekee murron -elokuva vuodelta 1951. ”Murtokeikka taidemuseoon. Suomi-Filmin klassikko.”

3) Louis Nitka, ranskalainen taiteilija, ”jonka pilapiirrokset ovat huippuja. Yksi on omalla seinälläni.”

Kuva: ”Vartijan tehtävä oli kiertää museota koko yö”, kertoo dekkarikirjailija Harri Nykänen. 

”Lattioiden narinat ja pimeiden nurkkien varjot saivat mielikuvituksen laukkaamaan”, Harri Nykänen kertoo.

Kylmien sormien pitelemä avain ei heti osu lukkoon. Toisessa kädessään Rautatieaseman grillikioskilta ostettu hodari ja toisessa avainnippu vartija taiteilee itsensä sisään Ateneumin pääovesta. Vettynyt villakangastakki höyryää, kun hätäpoistumistien ovivalo osuu hahmoon.

Pitkät portaat johtavat ensimmäiseen saliin. Hiljaisuudessa jokainen ääni kajahtaa kuin moukarin isku: lattiat narahtelevat, ja ilmastointilaitteen humina suorastaan huutaa. Sydämen syke hakkaa rintakehää, ovien saranat parkuvat.

Taskulampun valokiila osuu tauluun, josta irvistää itse kuolema. Harri Nykänen hätkähtää ja melkein pudottaa lamppunsa ja puoliksi syödyn hot dogin. Hugo Simbergin piruparat ne siellä irvistelevät nuorelle miehelle, joka on ensimmäistä yötään Ateneumin yövartijana.

Mutta kierros on kuljettava loppuun: ensin näyttelysalit, sitten kirjasto, takaoven kautta ulos ja takaisin sisään… Ja sama reitti on toistettava vielä monta kertaa yön aikana. Yövartijan ei ole lupa poistua pimeästä taidemuseosta ennen aamua. Siihen on vielä monta pitkää tuntia. Museossa haisee pöly ja ajan patinoimat puu- ja maalipinnat.

”Taitavat olla arvokkaita, nämä maalaukset”, Nykänen miettii. Entä jos nyt olisi taitava väärennös, jonka vaihtaisin tuon Gallen-Kallelan maalauksen tilalle? Huomaisiko kukaan ennen kuin ehtisin kauas?

Entä jos joku yrittäisi murtautua taidemuseoon? Kuten Matti Kassilan elokuvassa Radio tekee murron. Mitä minä tekisin, Nykänen miettii. Vartijalla ei ole asetta, mutta henkilökunnan oven lähellä olevassa kopissa on pamppu. Se pitäisi oikeastaan olla mukana kierroksella. Ei tarvita kuin ripaus mielikuvitusta: taskulampun valossa patsaat näyttävät eläviltä ihmishahmoilta. Liikahtiko tuo yksi juuri äsken?

Nykänen pysähtyy kirjastoon ja lehteilee taidekirjoja. Kello käy kuin hidastettuna. Hän ei istu paikallaan kauan, sillä silmäluomet alkavat nopeasti painaa. Mutta se ei käy, siis takaisin kierrokselle: vuoro ei ole ohi ennen kuin kello lyö kahdeksan.

Vuonna 1975 Harri Nykänen oli 22-vuotias, juuri armeijan käynyt nuori mies, joka ei vielä tiennyt, että rikoksista kirjoittaminen tulisi olemaan hänen uransa.

Nykänen on hyvä arkistoimaan dokumentteja, mistä on ollut hyötyä kirjailijantyössä. Vanha vartijakorttikin vuodelta 1975 löytyi kuvausta varten.

20 vuotta rötöskopissa

Harri Nykänen istuu Ateneumin kahvilassa ja muistelee tuota vartiointitehtävää 42 vuoden takaa. Hän oli töissä vartiointiliikkeessä, ja Ateneumin-keikka kesti vain viikon syksyllä 1975, mutta se jäi lähtemättömästi mieleen.

”Olin vanhanaikainen yövartija. Joka yö, illasta aamuun, yksin taidemuseossa. En oikeasti tiedä, mitä olisin tehnyt, jos olisin törmännyt taidevarkaisiin.”

Nykyisin taidemuseoiden turvajärjestelyt ovat äärimmäiset tiukat. Arvokkaat taideteokset eivät ole yksittäisen vartijan vastuulla, eikä museoon mennä Abloy-avaimella. Mutta 1970-luvulla maailma oli vielä toisenlainen.

Muutamaa vuotta myöhemmin, 1981, Harri Nykänen pestattiin kesätoimittajaksi Helsingin Sanomiin, ja sillä uralla hän jatkoi pitkään: tie vei ensin vakituiseksi uutistoimittajaksi ja sitten rikostoimittajaksi, jonka aiheisiin kuuluivat niin isot talousrikokset kuin alamaailman keskinäiset välienselvittelyt. Isot ja pienemmät roistot ja toisaalta poliisit ja oikeuslaitos tulivat siis tutuiksi. Rötöskoppi, tai rikos ja rangaistus, kuten rikostoimittajien työpistettä kutsuttiin, oli hänen työpaikkansa yli 20 vuotta.

”Vartijantyö oli 1970-luvulla monin tavoin erilaista kuin nykyään.”

Taidevarkaudet työllistävät poliisia

Taiteeseen liittyy paljon rikoksia – maailmanlaajuisesti miljardien eurojen arvosta joka vuosi. Varkaudet ja väärennökset työllistävät poliisia ja jäävät silti usein selvittämättä. Niistä myös kirjoitetaan paljon, sillä röyhkeydessään ne ovat usein omaa luokkaansa.

Ehkä maailman kuuluisin taidevarkaus tapahtui vuonna 1911, kun Mona Lisa varastettiin Louvresta. Taulu löytyi pari vuotta myöhemmin museon entisen työntekijän hallusta. Edvard Munchin Huuto on varastettu peräti kahdesti, vuosina 1994 ja 2004. Jälkimmäisen, asemiesten tekemän varkauden selvittämiseen kului kaksi vuotta.

Harri Nykäselle jäi rikostoimittajanuraltaan parhaiten mieleen Aro-Yhtymän pääjohtajan Simo Aron museomaiseen kotiin Kuusisaaressa tehty murto vuonna 1983.

”Asunnosta varastettiin pakettiautollinen taidetta: Repinin, Edelfeltin ja Magnus von Wrightin tauluja sekä valtavasti antiikkihopeaa. Minulle soitti jonkin ajan kuluttua eräs tuttu rosvo, joka tiedusteli, paljonko vakuutusyhtiö olisi valmis maksamaan, jos hän järjestäisi saaliin takaisin. Summasta sovittiin, ja rosvo kertoi paikan, josta pakettiautollinen tavaraa löytyisi. Osa saaliista löytyi autosta, osa epäillyn asunnosta, mutta osa jäi kateisiin”, Nykänen kertoo. Koko tarina löytyy hänen vuonna 2015 ilmestyneestä muistelmateoksestaan Likainen Harri – 20 vuotta Erkon renkinä (Crime Time ja Docendo).

Toinen Nykäsen taiderikostarina kertoo, miten Satakuntalaisen osakunnan tiloista vietiin arvokas Eero Järnefeltin maalaus Maila ja J.J. Mikkolasta. Varkaat olivat yksinkertaisesti hakeneet taulun keskellä päivää ja kuljettaneet metrolla kotiinsa. Nykäsen tuntema rosvo sai tietää keikasta ja pyysi tätä ottamaan selvää, paljonko teoksen palauttamisesta maksettaisiin. Nykänen neuvotteli tietolähteelleen 5 000 markan palkkion, ja poliisi haki maalauksen toisen tauluvarkaan komerosta ja palautti oikealle paikalleen.

Irtisanouduttuaan Helsingin Sanomista Harri Nykänen ryhtyi päätoimiseksi kirjankustantajaksi ja kirjailijaksi.

Dekkarikirjailija elää ajassa

Yhteydet alamaailmaan ovat poikineet Harri Nykäselle paljon vihjeitä jutunaiheiksi ja tarinoita rikosromaaneihin.

Nykäsen ura Helsingin Sanomissa päättyi dramaattisesti, kun hän, vastoin esimiestensä kantaa, paljasti seksuaalisesta ahdistelusta epäillyn toimitusjohtajan – Matti Ahteen — nimen. Nykänen sai lähteä Helsingin Sanomista ja Matti Ahde Veikkauksesta. Tuolloin selvitystehtävässä toiminut eduskunnan entinen apulaisoikeusasiamies Pirkko K. Koskinen kutsui tapahtunutta käpälöinniksi.

”Juuri nyt on kiinnostavaa lukea ahdistelukohuista. Kun paljastin Ahteen, aika ei selvästikään ollut vielä silloin kypsä laajemmalle keskustelulle seksuaalisesta häirinnästä. Tuolloin syyllistettiin enemmän uhreja ja minua kuin ahdistelijaa. Se #metoo-keskustelu oli aikaansa edellä”, Nykänen pohtii. ”Nyt sen aikaiset hyssyttelijät vaativat keskustelua.”

Hesarista lähdettyään Nykänen ryhtyi täyspäiväiseksi dekkarikirjailijaksi, mitä hän oli tehnyt sivutoimisesti jo vuodesta 1986 alkaen – tuolloin ilmestyi hänen ensimmäinen dekkarinsa Kuusi katkeraa miljoonaa. Hän perusti kollegansa Jouni Tervon kanssa Pulitzer-nimisen kustantamon ja on myöhemmin ollut mukana perustamassa osuuskuntamuotoista Crime Time -kustantamoa. Omia teoksia on näihin päiviin mennessä ilmestynyt jo 30: suurin osa dekkareita, mutta myös tietokirjoja ja yksi nuortenkirja.

Tunnetuimpia Nykäsen luomia hahmoja ovat väkivallan ammattilainen Raid sekä juutalainen rikoskomisario Ariel Kafka. Hänen romaanihenkilönsä ovat usein pikkurikollisia ja elämän murjomia taviksia. ”Raid tappaa talossa ja puutarhassa, erityisen raa’asti tai miten vain asiakas ikinä tahtoo ja kunhan maksusta sovitaan”, kuuluu tunnettu luonnehdinta. Nykäsen tyypeillä ja tarinoilla on usein viitteitä todellisuudessa, sillä tarinan aineksia kävelee jatkuvasti vastaan.

Nykänen kirjoittaa parhaillaan yhdettätoista Raid-romaania, jonka on tarkoitus ilmestyä syksyllä 2018. Tarina alkaa olla koossa Nykäsen päässä, mutta siitä on vielä matkaa paperille. Ateneumissa Raid ei kuitenkaan seikkaile, ei ainakaan vielä.

Teksti: Leeni Peltonen
Kuvat: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

Uuden Raid-romaanin idea on jo kirjailijan päässä, ja syksyllä sen saavat tietää myös lukijat.

Kuukauden vieras / helmikuu 2018

Adel Abidin ja historian kipupisteet

Tänä vuonna Suomessa muistellaan paljon sadan vuoden takaisia tapahtumia. Mutta kenen muistoja oikeastaan kertaamme? Mistä on rakentunut se totuus, jota toistelemme? Irakilaissyntyinen, nykyisin Suomessa ja Jordaniassa asuva taiteilija Adel Abidin ravistelee käsityksiämme totuudesta ja muistoista ja kommentoi myös suomalaisten historiaa.

Kuukauden vieras / tammikuu 2018

Terhi Amberla sytyttää maalaukset eloon

Terhi Amberla on saamassa valmiiksi suurtyön: 13 lyhytelokuvaa Ateneumin rakastetuista klassikkomaalauksista. Hänen elokuvissaan maalaukset heräävät uudella tavalla henkiin, kun kamera sukeltaa teokseen ja löytää pienimmätkin yksityiskohdat, siveltimenvedot ja krakeloituneen maalipinnan.

Kuukauden vieras Sanna Hellström

Kuukauden vieras / marraskuu 2017

Korkeasaaren johtaja Sanna Hellström: Eläinten puolella

Eläinrakkaassa ihmisessä von Wrightin veljesten näyttely voi herättää sekä ihastuksen että ihmetyksen väreitä. Tieteellisen tarkasti kuvatut, äärettömän kauniit siipisulat kuuluvat linnulle, joka roikkuu saaliina seinällä haulikon vieressä. ”Näillä metodeilla ei maalattaisi enää”, toteaa Korkeasaaren johtaja Sanna Hellström, jonka työnä on pelastaa eläinlajeja. Mutta mitä opittavaa hänenlaisellaan eläinten tuntijalla voi olla Ateneumin näyttelystä?

Adel Abidin ja historian kipupisteet

Tänä vuonna Suomessa muistellaan paljon sadan vuoden takaisia tapahtumia. Mutta kenen muistoja oikeastaan kertaamme? Mistä on rakentunut se totuus, jota toistelemme? Irakilaissyntyinen, nykyisin Suomessa ja Jordaniassa asuva taiteilija Adel Abidin ravistelee käsityksiämme totuudesta ja muistoista ja kommentoi myös suomalaisten historiaa.

Tilaa Ateneumin blogit

Lisää alla olevaan laatikkoon sähköpostiosoitteesi ja saat Ateneumin kuukausittaisen Kuukauden vieraan ja Museonjohtajan blogin suoraan sähköpostiisi.

Aukioloajat

ti, pe 10–18
ke, to 10–20
la, su 10–17
ma suljettu

Lipunmyynti päättyy puoli tuntia ennen museon sulkemisaikaa.

POIKKEAVAT AUKIOLOAJAT

Pääsymaksut

Normaali pääsymaksu 15 €
Alennettu pääsymaksu 13 €
Alle 18-vuotiaat maksutta
S-Etukortilla 14 €

Lipunmyynti päättyy puoli tuntia ennen museon sulkemisaikaa.

Alennukset ja maksutavat
Yhteystiedot

Kaivokatu 2, 00100 Helsinki 0294 500 401 ainfo@ateneum.fi

Saavutettavuus

Liikkumisesteetön sisäänkäynti museoon Ateneuminkujalta.

Lue lisää saavutettavuudesta
Opasvaraukset

(ma-pe 9-15) 0294 500 500

Opastustiedustelu
Museokauppa

Ateneumin museokauppa sijaitsee sisäpihalla ja palvelee museon aukioloaikoina.
Kaupan puhelinnumero 0294 500 434.

Kansallisgallerian verkkokauppa
ATENEUM BISTRO

Ateneum Bistro tarjoaa klassista suomalaista bistroruokaa modernilla twistillä. Lounasta on tarjolla tiistaista perjantaihin klo 11-14. Lisäksi tarjolla on kahvilatuotteita.

Lisää Ateneum Bistrosta