Minna Erwe ja registraattorin näkymättömät kädet

Kuukauden vieras Minna Erwe

Festivaalijärjestäjä. Kiertuemanageri. Listojen kuningatar. Ateneumin registraattori Minna Erwe on kaikkea tätä ja vielä paljon muutakin. Hänen työnsä näyttelyn parissa on alkanut jo ainakin vuotta ennen sen avautumista yleisölle. Ja kun näyttelyyn lainatut teokset viimein saapuvat ja niitä auotaan laatikoista puuvillahansikkaat kädessä, on registraattorilla joulu.

KUKA?

Minna Erwe, 49

Työ: näyttelyregistraattori Ateneumin taidemuseossa
Koti: Helsingissä
Perhe: puoliso ja teini-ikäinen poika
Harrastukset: kirjat, elokuvat, tv-sarjat, roolipelaaminen, juoksukerho Kansallisgallerian Kiito

Kolme suosikkia Ateneumin näyttelyistä

František Kupka 22.2.–19.5.2019
En tiennyt taiteilijasta mitään ennen kuin tätä näyttelyä ruvettiin suunnittelemaan. Nyt Kupka on yksi ehdottomista lempitaiteilijoistani ja näyttely kaikkien aikojen suosikkini.

Amedeo Modigliani 28.10.2016–5.2.2017
Modigliani on aina kuulunut suosikkeihini, ja oli ihana olla mukana tekemässä tätä näyttelyä.

Helene Schjerfbeck 1.6.–14.10.2012
Näyttelyyn lainattiin valtava määrä teoksia paitsi museoista niin myös yksityishenkilöiltä. Lainasopimuksia on kaksi isoa mapillista, mikä on ainakin oma ennätykseni.

Lainapyyntökirjeet – check. Sopimukset – check. Vakuutukset – check. Oman museon järjestelyt – check. Kuljetusjärjestelyt – check. Kuriirien aikataulu – check. Ja niin edelleen. Registraattorin eli näyttelyjärjestäjän työlista on pitkä ja yksityiskohtainen.

Registraattori on taidenäyttelyn taustavoima, jota ilman teokset eivät liikkuisi oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Yhdessä muiden muassa kuraattorin, näyttelymestareiden ja monen muun taidemuseon kulisseissa työskentelevän huippuammattilaisen kanssa hän rakentaa meille elämyksen. Näyttelyvieras ei näe tästä taustatyöstä vilaustakaan.

”Listoista on tykättävä, sillä niitä riittää. Ensimmäinen lista syntyy silloin, kun näyttelyn kuraattori alkaa hahmotella teoksia, jotka hän näyttelyn teeman mukaisesti haluaisi esille. Sitten aletaan selvittää, mistä teokset löytyvät ja milloin ja miten niitä saisi lainata”, Ateneumissa 10 vuotta registraattorina työskennellyt Minna Erwe sanoo.

Teoslista on näyttelyn siemen, josta lähtee rakentumaan kaikki. Uusia listoja laaditaan eri vaiheissa prosessia, ja mitä kaikkea niihin sisältyykään: isoja ja pieniä asioita kuljetuslaatikon muodoista teoksen vaatimiin kosteus- ja lämpötilalukemiin, merkintöjä tietyn teoksen tarvitsemasta ripustuslangasta tai kehyksen korjauksesta. Teokset saleittain. Teokset tekijän mukaan. Teokset lainaajien mukaan.

Registraattori on todellinen listojen kuningatar ja viestinnän solmukohta.

”Aika monta sähköpostia ja jopa perinteistä paperikirjettä vaihdetaan, ennen kuin näyttely on esillä Ateneumissa. Taidamme olla yksi harvoista tahoista, joka edelleen allekirjoittaa paperisia sopimuksia”, Minna Erwe sanoo.

Kuukauden vieras Minna Erwe

”Oman näyttelyn kokoaminen on iso palapeli. Jokainen laina sovitaan erikseen”, registraattori Minna Erwe sanoo.

”Toivomme myönteistä päätöstä…”

”Haluamme esitellä Pohjoismaiden ja Itä-Aasian taiteellista vuorovaikutusta mahdollisimman kattavasti, ja siksi pyydämmekin teiltä näyttelyä varten lainaksi oheisessa lainasopimuksessa mainittuja esineitä ja toivomme teiltä myönteistä päätöstä lainapyyntöömme…”

Näin kertoi museonjohtajan allekirjoittama kirje, jonka ansiosta saamme lumoutua Hiljainen kauneus -näyttelyssä esillä olevista japanilaisista keramiikkaruukuista ja kimonoista. Ja monista muista japanilaisten ja pohjoismaisten taidemuseoiden teoksista, joita näyttelyyn kuuluu.

”Oman näyttelyn kokoaminen on iso palapeli. Jokainen laina sovitaan erikseen, ja olemme yhteydessä kuhunkin museoon ja kunkin yksityiseen teoksen omistajaan”, Minna Erwe kertoo.

Registraattori, omien kesken ”regu”, käy museon edustajana kirjeenvaihtoa kaikkien osapuolien kanssa, neuvottelee ja muotoilee sopimukset, joissa sovitaan teoksen lainaamisesta, vakuuttamisesta ja kuljettamisesta.

Kuukauden vieras Minna Erwe

6. lokakuuta asti esillä olevassa Hiljainen kauneus -näyttelyssä on myös kaksi Helene Schjerfbeckin teosta. Vuodenvaihteessa niistä saadaan nauttia kokonaisen näyttelyn verran.

Sitkeys palkitaan Schjerfbeck-näyttelyssä

Kun teoksia pyydetään lainaksi, siihenkin on varauduttava, että vastaus on joskus ei.  Tästä Minna Erwe kertoo tarinan, joka liittyy Ateneumin ensi talven suurtapaukseen, Helene Schjerfbeckin töitä laajasti esittelevään Maailmalta löysin itseni -näyttelyyn (15.11.2019 – 26.1.2020).

Helene Schjerfbeck: Kanat heinäsuovien edessä, St Ives (n. 1887)

Helene Schjerfbeck: Kanat heinäsuovien edessä, St Ives (n. 1887). Penlee House Gallery & Museum. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Karjalainen.

”Yritimme jo vuonna 2012 saada Ateneumin näyttelyyn lainaksi Schjerfbeckin teosta Kanat heinäsuovien edessä, St. Ives (n. 1887) Penlee House Gallery & Museumilta Iso-Britanniasta, mutta silloin vastaus oli ei. Mutta kun Helenen töistä koottiin tämä uusi näyttely, joka avautuikin ensin Lontoossa, museon mieli muuttui. Joten nyt saamme näyttää suomalaiselle yleisölle teoksen, joka ei ole koskaan ennen ollut täällä esillä”, Minna Erwe kertoo iloisena.

Joskus myös huutokaupoissa vilahtaa näkyvillä teoksia, joiden ostajiin ei kerta kaikkiaan saada yhteyttä. ”Ja sitten kun yhteystiedot jotenkin onnistutaan hankkimaan, päästään ainakin keskusteluun siitä, voisiko teosta lainata näyttelyyn. Keskustelut vaativat hienotunteista diplomatiaa. Usein onneksi päästään sopimukseen.”

Omistajilla voi olla – ja usein onkin – omat toiveensa tai ehtonsa siitä, milloin ja mihin teos voi matkustaa. Teoksilla on omat ”raiderinsa” eli sopimuksen liitteisiin kuuluvat vaatimuslistat, aivan kuten esiintyvillä taiteilijoilla.  Suurimmat kustannukset syntyvät kuljetuksista, ja niistä vastaa aina lainaksi saava museo.

Kuukauden vieras Minna Erwe

”Teosten koko pääsee usein yllättämään, kun niitä on tuijottanut vain listojen pienistä kuvista. Rune Janssonin teos Meri ja tyhjä aukko (1962) olisi voinut kuvan perusteella hyvin olla tussipiirustus.”

Kuriiri matkustaa teoksen kanssa

Kuljetusliikkeiden kanssa hiotaan aikataulut niin, että jokainen teos saapuu juuri oikeaan aikaan museoon, jossa näyttely ripustetaan paikalleen.

”Teosten liikuttelu on niin herkkää ja tarkkaa puuhaa, että usein niiden mukana matkustaa kuriiri. Modigliani-näyttelyyn toi töitä peräti 17 kuriiria eri paikoista. Teoksen omistavan museon edustaja saattaa teoksen omasta museostaan lainaavaan museoon ja valvoo sen matkaa kirjaimellisesti seinältä seinälle. Heidän joukossaan on joskus, hm, suuriakin egoja”, Minna Erwe sanoo.

Hiukan helpompaa on sopia kokonaisen näyttelyn siirtymisestä, mutta silloin taas sovitellaan aikatauluja ja siirtoja isompina kokonaisuuksina. Tällaisia isoja kansainvälisiä näyttelyitä nähdään Ateneumissakin, kuten vaikkapa Amedeo Modiglianin tai František Kupkan näyttelyt viime vuosilta.

Toisaalta Ateneumin kokoama näyttely voi puolestaan jatkaa muualle, ja näin tapahtuu esimerkiksi Hiljaiselle kauneudelle, joka matkustaa seuraavaksi Helsingistä Tukholmaan Prins Eugens Waldemarsuddeen. Pohjoismainen yhteistyö onkin näissä kuvioissa vilkasta ja luottamus syvää – ”olemme vähän kuin yhtä perhettä”, Minna Erwe sanoo.

Kaikki näyttelyiden teokset tietenkin vakuutetaan, ja arvokkaista teoksista kun on kyse, myös vakuutussummat ovat suuria. Yksittäisellä museolla ei useinkaan olisi vakuutusmaksuihin varaa, mutta onneksi Suomessa apuun tulee valtio. Laki taidenäyttelyiden valtiontakuujärjestelmästä antaa tukea taiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien julkisten näyttelyiden vahinkovakuutuksiin. Avustuksen myöntää opetus- ja kulttuuriministeriö.

Teoksia kuljetetaan maitse ja ilmateitse. Kun huolitsijan rekka kurvaa Ateneumin ovelle, se on huolella pakattu seinästä seinään. Laatikoita saavat avata vain siihen koulutetut taiteenkäsittelijät, kuten näyttelymestarit.

Kuukauden vieras Minna Erwe

Ateneum-rakennuksen kauniit yksityiskohdat ilahduttavat päivästä ja vuodesta toiseen. 

Paketeista paljastuu aarteita

”Kun teokset puretaan kuljetuslaatikoista, ne onnistuvat aina yllättämään. Niin käy silti, vaikka olen vuoden tai jopa kaksi tuijottanut niitä listojen pienistä kuvista. Silloin minulla on vähän kuin joulu”, Minna Erwe sanoo.

Hetki on niin tärkeä ja herkkä, että sitä ei saa häiritä edes kiireen poikanen. Jokaisen teoksen saapumiselle ja ripustamiselle on aikataulu, ja kaikki vaiheet dokumentoidaan tarkasti. Kuraattori päättää, mihin teokset ripustetaan.

”Se on minun lempivaiheeni! Ripustus viimeistelee näyttelyn, jopa niin, että täysin samakin näyttely on eri museossa erilainen.”

Registraattorin työssä oppii uutta koko ajan. Eikä siihen varsinaista ammattikoulutusta Suomessa olekaan, maailmalla kyllä, esimerkiksi Saksassa Berliinin yliopistossa ja Britanniassa oppisopimuskoulutuksena. Minna Erwe opiskeli yliopistossa englantilaista filologiaa ja taidehistoriaa, ja tuli ”taloon” töihin Ateneumin Ystäviin. Johtaessaan yhdistystä hän kasvoi Ateneumin kulttuuriin, joten hyppy registraattoriksi oli mahdollisimman luonteva.

Työroolia ei voi jättää kuin takkia naulakkoon, joten ammattilaisen silmä poimii vapaa-aikanakin nähtävien taidenäyttelyiden teostiedoista aina enemmän kuin meidän muiden. ”Katson aina nimilapusta, kenelle teos kuuluu ja mistä se on lainattu. Usein mielessäni käväisee, että mitähän kaikkea on vaadittu, jotta teos on saatu juuri siihen näyttelyyn. Ja tiedän, että ainakin paljon työtä, ja listoja!”

Kuukauden vieras Minna Erwe

Ateneumin ystävien kokoelman helmiä on parhaillaan esillä Ateneumissa. Jokaiseen niistä liittyy tarina, ja Minna Erwellä on ollut monen hankintaan liittyen sormensa pelissä.

 

Teksti: Leeni Peltonen
Kuvat: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

Tutustu Ateneumin Hiljainen kauneus -näyttelyyn (esillä 6.10.2019 asti)

Tutustu Ateneumin Sata vuotta ystävyyttä -näyttelyyn (esillä 6.10.2019 asti)

Tutustu Ateneumin Maailmalta löysin itseni – Helene Schjerbeck -näyttelyyn (15.11.2019–26.1.2020)

Kuukauden vieras / marraskuu 2019

Carolina Forss: ”Schjerfbeck pukeutui Pariisin trendien mukaan”

”Muoti voi olla yllättävä näkökulma Schjerfbeckin tuotantoon, mutta sille on vankat historialliset perusteensa”, sanoo vaatesuunnittelija Carolina Forss. Itsenäisyyspäivänä Ateneumin portaikossa esitellään hänen mallistoaan, joka on saanut innoituksensa muun muassa Schjerfbeckin teoksista.

Kuukauden vieras Laura Birn

Kuukauden vieras / lokakuu 2019

Laura Birn löysi intohimoisen Helenen

Ennen Laura Birn ei tarttunut siveltimeen tai värikyniin edes lapsensa kanssa, mutta puoli vuotta maalaamista opiskeltuaan hän rohkeni tehdä sen filmikameran edessä. Antti J. Jokisen ohjaamassa elokuvassa hän on Helene Schjerfbeck, joka käy läpi elämänsä merkittävän murrosvaiheen. Ei hauraana vaan täynnä vimmaa.

Kuukauden vieras / elokuu 2019

Mia Kankimäki ja Japanin loputon lumo

Kiotosta on tullut kirjailija Mia Kankimäelle kuin toinen koti. Siellä perinteinen japanilainen estetiikka ja nykypäivä kohtaavat tavalla, joka saa sydämen pakahtumaan. Se on kuin Stendhalin-syndrooma: kauneudesta melkein sairastuu, mutta sitä on pakko saada lisää.

Carolina Forss: ”Schjerfbeck pukeutui Pariisin trendien mukaan”

”Muoti voi olla yllättävä näkökulma Schjerfbeckin tuotantoon, mutta sille on vankat historialliset perusteensa”, sanoo vaatesuunnittelija Carolina Forss. Itsenäisyyspäivänä Ateneumin portaikossa esitellään hänen mallistoaan, joka on saanut innoituksensa muun muassa Schjerfbeckin teoksista.