fbpx

Mika Myllyaho: ”Tästä ajasta syntyy vielä paljon taidetta”

Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

Vaikka Ateneumin ovet avautuvat kesäkuun alussa, Rautatientorin toisella puolella sijaitseva Kansallisteatteri pysyy vielä toistaiseksi yleisöltä suljettuna. Yleisön kulttuurinnälkä on kasvanut eristyksen aikana, kun poikkeusolojen vuoksi ei ole päässyt näyttelyihin tai teatteriin. ”Näitä hyvin erikoisen ajan tuntoja käsitellään teatterissa vielä vuosien kuluttua”, Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho ennustaa.

Kuka?

Mika Myllyaho

Työ: Kansallisteatterin pääjohtaja
Koti: Helsingissä
Perhe: vaimo ja 8-vuotias poika

Kolme suosikkia

  1. Elisabeth Stubbin teos Leo Mechelinistä on äärettömän kiinnostava elämäkerta senaattorista ja ajankuva Suomen itsenäistymisestä. Ajankohta kiinnostaa myös siksi, että Esa Leskinen on kirjoittamassa meille näytelmää presidentti Ståhlbergista.
  2. Pidän kovasti Katja Tukiaisen taiteesta, ja sitä on omankin kodin seinillä.
  3. Pirkko Kosken kirjoittama historiateos Suomen Kansallisteatteri ristipaineissa kertoo Kai Savolan pääjohtajakaudesta 1970–80-luvuilla – se oli kiinnostava murrosvaihe oman talon historiassa.

Miten korona-aika on sujunut teatterissa ja omassa elämässäsi?

Sen jälkeen, kun Kansallisteatteri suljettiin maaliskuussa, olemme harjoitelleet näytelmiä etäyhteyksien avulla. Teemme esitykset niin valmiiksi kuin mahdollista ja toivomme, että voisimme syksyllä esittää niitä yleisölle. Millä tavalla ja millaisin varotoimin, siitä juuri keskustellaan. Niin yleisön kuin työntekijöiden pitää voida tuntea olonsa turvalliseksi teatterissa. Museot ovat tässä suhteessa helpompia kohteita, koska yleisön määrää voidaan säädellä ja heidän kulkuaan ohjailla, kun taas teatterissa istutaan pitkään paikallaan.

Nälkä päästä taiteen äärelle kasvaa koko ajan. Se näkyy esimerkiksi siinä, että syksyn esityksiin on jo myyty paljon lippuja.

Kuluneiden kuukausien aikana olemme tyhjentäneet puolet teatteritalosta remontin tieltä. Uudet näyttämötilat sekä katutason kahvila ovat valmiit keväällä 2023. Remontin ajaksi Pienen näyttämön puolen esitykset siirtyvät Vallilan Kansallisteatteriin, mutta Suuren näyttämön esitykset jatkuvat omalla paikallaan. Malmin Tattariharjuun puolestaan valmistuu pian uusi näyttämöverstas, jonne muuttavat maalaamo, hitsaamo, puusepänverstas, tarpeistonvalmistus ja teatterin varasto. On kiva fiilis rakentaa uutta varsinkin juuri nyt!

Itse olen tehnyt etätöitä osaksi kotoa käsin, mutta käyn usein myös teatterin eri osoitteissa. Olen keskustellut paljon virkamiesten ja päättäjien kanssa rajoitusten purkamisesta ja laatinut skenaarioita syksyn varalle.

Kaiken keskellä olen paneutunut myös omaan taiteelliseen työhön: kirjoitan näytelmää, joka sijoittuu kampaamoon, ja se jatkaa jo Korjaamo-näytelmästäni tuttua työympäristöteemaa. Kampaajan kautta kuvaan yksinyrittäjän elämää, millaista taistelua on pitää kiinni leivän syrjästä. Hitaasti se tosin etenee, mutta etenee kuitenkin!

Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

“Onneksi museot päästään avaamaan. Teatteri on hankalampi tapaus”, Myllyaho sanoo.

Miten arvelet tämän ajan meihin vaikuttavan?

Tämä aika on saanut meidät tietyllä tavalla palaamaan perusasioiden äärelle. On selvää, että huoli terveydestä on ensisijainen. Mutta heti kun perusturva on kunnossa, taide alkaa taas kiinnostaa. Yleisöltä tulee paljon viestiä siitä, että taiteen äärelle kaivataan.

Teatterissa tätä aikaa tullaan käsittelemään joskus parin kolmen vuoden kuluttua. Usein vaaditaan vähän etäisyyttä ennen kuin näin ison asian pystyy tuomaan näyttämölle: ensin se pitää kirjoittaa, ja sitten työryhmä pääsee sen kimppuun. Sanotaan, että kokemastaan avioerosta pitäisi kirjoittaa näytelmä aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua. Teatteri on hidas taidemuoto.

Uskon, että näitä kysymyksiä käsitellään taiteessa pitkään. Esimerkiksi sitä, miten nyt palaudumme tavallaan lähemmäs luontoa. Ihminen on hallinnut maailmaa ylivoimallaan, mutta nyt meitä potkitaan takaisin paikoillemme, kun eläimistä levinnyt virus on saanut koko maailman raiteiltaan. Tarvitsemme taidetta tämän kaiken käsittelyyn, eräänlaiseksi terapiaksi ja pohdinnan välineeksi.

Ja toisaalta: ei koko ajan voi pohtia koronaa. Näiden ajatusten rinnalle tarvitaan myös jotain ihan muuta.

Ateneumissa avautuu pian Inspiraatio-näyttely, jossa esitellään maailmantaiteen klassikoita tulkitsevaa nykytaidetta. Miten suhtaudut klassikoihin?

Klassikot ovat myös teatterissa yksi ohjelmiston kivijaloista. Kuuluu asiaan, että jokainen sukupolvi etsii niihin oman tulkintansa, joskus enemmän ja joskus vähemmän uudistaen. On kiinnostavaa nähdä, miten nykytaiteilijat käsittelevät Inspiraatio-näyttelyssä noita ikonisia kuvia, joita olemme tottuneet näkemään kaikkialla.

Odotan kovasti myös sitä, millaista kuvataidetta tästä ajasta syntyy. Teatterissa kokonaisuus on aina ryhmätyötä, mutta kuvataiteilija voi oman luoda yksilöllisen tulkintansa, tarvittaessa nopeastikin. Siitä olen vähän kateellinen!

Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

“On pakko odottaa, mitä kesä tuo tullessaan. Syksyä varten teemme monenlaisia skenaarioita siitä, milloin teatterit voidaan avata.”

Mitä kuvataide sinulle merkitsee?

Kuvataide on aina tuottanut minulle paljon iloa. Erityisesti asuessani Berliinissä ja Lontoossa kävin paljon museoissa, ja nykyään seuraan varsinkin nuoria suomalaisia taiteilijoita. Se että kotona on taidetta, ilahduttaa minua jatkuvasti. Se että pitää jostakin työstä, on minusta hyvä syy tehdä hankinta. Vaimoni seuraa taidekenttää vielä tarkemmin kuin minä, ja hän innostaa minuakin lähtemään sen äärelle.

Teatterissa visuaaliset ärsykkeet ovat koko ajan läsnä. Esimerkiksi videoiden ja valokuvien käyttö on lisääntynyt valtavasti.

Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

“Erikoinen kevät on tuonut mukanaan myös hyviä asioita. Olen ehtinyt lukea tavallista enemmän, ja pyörälenkit 8-vuotiaan poikani kanssa taltuttavat stressin kuin stressin.”

Entä yhteistyö – miten näkemykset kulkevat Rautatientorin yli Ateneumista Kansallisteatteriin ja päinvastoin?

Viime aikojen suurisuuntaisin yhteistyö on ollut Vanhat mestarit -näytelmä, joka sopi hienosti Ateneumiin. Sitä esitettiin ensin HAMissa syksyllä 2017, sitten Ateneumissa keväällä 2018, ja ensi syksyksi sitä on suunniteltu EMMAan.

Parhaiten tällainen museon ja teatterin yhteistyö toimii silloin, kun se lähtee aidosti sisällöstä. Vanhat mestarit on aivan täydellinen teos esitettäväksi taidemuseossa, koska se on tekstin aito ympäristö.

Joskus teatterin ja taidemuseon teemat kohtaavat ihan saumattomasti, kuten Ateneumissakin esitetty Kati Outisen Schjerfbeck-näytelmä. Tällainen kummankin taidemuodon ytimestä lähtevä yhteistyö on luontevaa ja molempia osapuolia rikastuttavaa.

Meidän molempien yleisöissä on paljon samanhenkisiä ihmisiä. Olemme pyrkineet tekemään kulttuurivierailut heille mahdollisimman helpoksi, esimerkiksi liittämällä kaksi kulttuurikohdetta ja yöpymisen samaan pakettiin. Kulttuurisilta Rautatientorin yli toimii!

 

Teksti: Leeni Peltonen
Kuvat: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

Kuukauden vieras Anna Valtonen

Kuukauden vieras / kesäkuu 2020

Anna Valtonen: ”Design on jokapäiväistä iloa”

”Suomalainen design on yhteiskunnan peilikuva: se kuvastaa tasa-arvoa ja luonnonläheisyyttä ja jopa tapaamme ajatella”, Anna Valtonen sanoo. Designmuseon hallituksen puheenjohtajana hän edistää uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon rakentamista Helsinkiin. ”Uusi museo on nyt yhtä tärkeä hanke kuin Ateneum oli aikoinaan, kun rakennettiin kansallista identiteettiä. Nyt katse on tulevaisuudessa”, Valtonen sanoo.

Kuukauden vieras / huhtikuu 2020

Marja Aarnipuro: ”Taide auttaa, kun elämä koettelee”

Apu-lehti muistuttaa Ateneumissa kuvatuissa videoissa, että taiteen äärellä emme ole koskaan yksin. Taide yllätti myös päätoimittaja Marja Aarnipuron, kun hän vakavasta sairaudesta toipuessaan tunsi vastustamatonta halua mennä taidenäyttelyyn. Alaston nainen selkäpuolelta kuvattuna oli näky, joka osoittautui enteelliseksi.

Kuukauden vieras / maaliskuu 2020

Rosa Liksom: ”Votkaturismi vei minut taiteen luo”

Kirjailija ja kuvataiteilija Rosa Liksomin lapsuuden maailmassa ei tunnettu käsitettä taidemuseo. Mutta kun hän lähti 14-vuotiaana muiden tavoin bussilla lähimpään suurkaupunkiin Murmanskiin, myös votkaturistit pakotettiin taidemuseoon. Sieltä alkuperäiskansojen taiteesta jäi muistijälki, joka yhä tunkee hänen omiin teoksiinsa. Natalia Goncharovan näyttelyssä Rosa huudahtelee vähän väliä ah ja voi, sillä on ilmiselvää, mikä näitä avantgardisteja yhdistää.

Kuukauden vieras Anna Valtonen

Anna Valtonen: "Design on jokapäiväistä iloa"

”Suomalainen design on yhteiskunnan peilikuva: se kuvastaa tasa-arvoa ja luonnonläheisyyttä ja jopa tapaamme ajatella”, Anna Valtonen sanoo. Designmuseon hallituksen puheenjohtajana hän edistää uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon rakentamista Helsinkiin. ”Uusi museo on nyt yhtä tärkeä hanke kuin Ateneum oli aikoinaan, kun rakennettiin kansallista identiteettiä. Nyt katse on tulevaisuudessa”, Valtonen sanoo.