fbpx

Marja Aarnipuro: ”Taide auttaa, kun elämä koettelee”

Apu-lehti muistuttaa Ateneumissa kuvatuissa videoissa, että taiteen äärellä emme ole koskaan yksin. Taide yllätti myös päätoimittaja Marja Aarnipuron, kun hän vakavasta sairaudesta toipuessaan tunsi vastustamatonta halua mennä taidenäyttelyyn. Alaston nainen selkäpuolelta kuvattuna oli näky, joka osoittautui enteelliseksi.

Kuka?

Marja Aarnipuro

Työ: Päätoimittaja (Apu, Apu Juniori, Mondo), A-lehtien ajankohtaismediatiimin vetäjä sekä kirjailija (tietokirjoja ja dekkareita, joista viimeisin Ottopojan kohtalo ilmestyi huhtikuussa 2020).
Perhe: puoliso ja kaksi aikuista lasta
Koti: Helsingissä
Harrastukset: koirakävelyt, kirjoittaminen ja lukeminen

Kolme suosikkia

  1. Miles Davisin musiikki
  2. Gabriel García Márquezin romaani Sadan vuoden yksinäisyys
  3. Peligraafikkopoikani Ari-Matti Toivosen teokset

 

Apu-lehden tiimi kuvasi Ateneumissa yhdentoista videon sarjan, jonka teemana on ”taiteen kanssa et ole yksin”. Yksinäisyydentunnetta ja syrjäytymistä vastaan kampanjoiva videosarja on puhutteleva muistutus siitä, miten moni yksinäisyydestä kärsii. Miksi Apu-lehti halusi nostaa esiin juuri tämän teeman?

Olemme jo pitkään monin tavoin muistuttaneet, miten moni suomalainen kärsii yksinäisyydestä, ja yksinäisyyden karkottaminen on Avun tämän vuoden kantava teema. Yhteistyö Ateneumin kanssa poiki tämän idean, jonka yhdessä toteutimme: valitsimme taidekokoelmista 11 puhuttelevaa teosta, joita katsomme yhdessä haastateltavien kanssa. Tutuista klassikoista löytyi näin aivan uusia puolia.

Esimerkiksi koulukiusaamisesta ja yksinäisyydestä pitkään kärsinyt Erhan Daler samastuu Taistelevien metsojen syrjästä katselevaan koppeloon. Hän tavoitti maalauksesta sen tunteen, miten toiset ovat elämän keskipisteessä, mutta itse jää varjoon.

Videot on kuvattu ennen kuin museot jouduttiin sulkemaan koronaepidemian vuoksi, mutta nyt kun tilanne on mikä on, tällainen virtuaalikävely museossa on meille kaikille kuin matka toiseen maailmaan. Haastateltavat kertovat kukin oman kiinnostavan näkökulmansa yksinäisyyteen, yksin olemiseen ja valittuihin teoksiin.

Video: Erhan Daler kertoo suhteestaan Ferdinand von Wrightin Taisteleviin metsoihin (1886).

Virtuaalikävelyn isäntä on toimittaja ja luontokuvaaja Kimmo Ohtonen, jonka moni tuntee Ylen luonto-ohjelmista ja Apu-lehden kolumneista. Miten juuri nämä haastateltavat valikoituivat mukaan sarjaan?

Erhan Daler oli keskeinen henkilö kirjailija ja toimittaja Eve Hietamiehen tekemässä syrjäytymiseen liittyneessä juttukokonaisuudessa, joten he molemmat olivat itseoikeutetusti mukana projektissa. Näyttelijä Kati Outinen on tulkinnut muun muassa Kaurismäki-elokuvien elämän kolhimia naishahmoja ja myös taiteilija Helene Schjerfbeckiä.

Halusimme mukaan myös Kansallisgallerian Liisa Mustakallion, joka museovalvojana seuraa työkseen yleisön ja taiteen kohtaamisia. Haastatteluista ja Kimmo Ohtosen näkemyksellisistä tulkinnoista syntyi kiehtova kokoelma erilaisia lähestymistapoja. Tuttuakin tutummista teoksista oivaltaa jotain aivan uutta tätä videosarjaa katsoessaan!

Video: Albert Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla (1884) nostaa museovalvoja Liisa Mustakallion mieleen hyviä muistoja.

Miten tämä poikkeuksellinen tilanne koronaepidemian järkyttämässä maailmassa näkyy Apu-lehden sisällössä ja lukijoiden yhteydenotoissa?

Valitettavasti yksinäisyys ja syrjäytymisen uhka lisääntyvät poikkeusoloissa. Me kaikki kohtaamme nyt tarinoita ihmisistä, jotka ovat yksinäisiä ja hädissään, kun kotoa ei voi liikkua mihinkään ja kukaan ei voi tulla käymään. Apu-lehdellä on aina ollut vahva sosiaalinen omatunto, ja joka viikko kerromme tarinoita, jotka auttavat ihmisiä jaksamaan ja selviytymään. Myös lehden lukeminen lievittää yksinäisyyttä.

Mitä kuvataide merkitsee sinulle? Millaisia kohtaamisia siitä on jäänyt mieleen?

En aiemmin ollut mikään gallerioissa kävijä. Mutta kun sairastuin rintasyöpään kymmenen vuotta sitten, sain vastustamattoman halun mennä erääseen galleriaan. Minulla oli näky teoksesta, jossa alaston nainen on kuvattu selkäpuolelta – halusin ostaa sen miehelleni. Ja galleriassa, johon päädyin, oli juuri sellainen Marcus Collinin liitupiirros. Se päätyi kotimme seinälle, ja siitä lähtien mieheni on joka vuosi saanut jonkun Collinin teoksen syntymäpäivälahjaksi.

Sen jälkeen olen säännöllisesti ja mielelläni käynyt museoissa ja gallerioissa. Pidän Collinin lisäksi myös esimerkiksi Alpo Jaakolasta, hänen melankolisesta, primitiivisestä tyylistään. Nautin suomalaisista klassikoista Ateneumissa, mutta rakastan myös modernia, värikästä, hullua ja rajoja rikkovaa taidetta.

Työni on niin sosiaalista, että kaipaan sen vastapainoksi hiljaisuutta. Myös kirjojen kirjoittaminen vaatii rauhaa. Ja nyt, kun olen monien muiden tavoin eristettynä kotiin, huomaan, että uusi kirja on taas jo tulollaan.

Katso kaikki Taiteen kanssa et ole yksin -videot Apu-lehden sivuilla

Alpo Jaakola: Pelurit, 1960. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Sakari Viika

”Alpo Jaakolan Pelurit-maalauksessa (1960) on hänelle tyypillistä naivismia, huumoria ja upeaa värien käyttöä”, sanoo Marja Aarnipuro. Kuva: Kansallisgalleria / Sakari Viika.

Teksti: Leeni Peltonen
Marja Aarnipuron kuva: A-lehdet / Hannes Paananen

Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

Kuukauden vieras / toukokuu 2020

Mika Myllyaho: ”Tästä ajasta syntyy vielä paljon taidetta”

Vaikka Ateneumin ovet avautuvat kesäkuun alussa, Rautatientorin toisella puolella sijaitseva Kansallisteatteri pysyy vielä toistaiseksi yleisöltä suljettuna. Yleisön kulttuurinnälkä on kasvanut eristyksen aikana, kun poikkeusolojen vuoksi ei ole päässyt näyttelyihin tai teatteriin. ”Näitä hyvin erikoisen ajan tuntoja käsitellään teatterissa vielä vuosien kuluttua”, Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho ennustaa.

Kuukauden vieras / maaliskuu 2020

Rosa Liksom: ”Votkaturismi vei minut taiteen luo”

Kirjailija ja kuvataiteilija Rosa Liksomin lapsuuden maailmassa ei tunnettu käsitettä taidemuseo. Mutta kun hän lähti 14-vuotiaana muiden tavoin bussilla lähimpään suurkaupunkiin Murmanskiin, myös votkaturistit pakotettiin taidemuseoon. Sieltä alkuperäiskansojen taiteesta jäi muistijälki, joka yhä tunkee hänen omiin teoksiinsa. Natalia Goncharovan näyttelyssä Rosa huudahtelee vähän väliä ah ja voi, sillä on ilmiselvää, mikä näitä avantgardisteja yhdistää.

Vuokko Hovatta

Kuukauden vieras / helmikuu 2020

Vuokko Hovatta puhuu ihmisten välisestä ystävyydestä

Ystävyys näyttäytyy Vuokko Hovatan elämässä ylipitkinä puheluina ja arkisena vaihtotaloutena samassa talossa asuvien ystävien kanssa. ”Ystävyys on elintärkeää. Ystävyyden ydintä on se, että tulee oikeasti kuulluksi ja nähdyksi”, Hovatta sanoo. Pian hän nousee Ateneumin lavalle esittämään Tietysti olemme siskokset -monologin ystävyydestä, joka kukoisti Pariisin venäläisten emigranttien yhteisössä. Kuvataiteilija Natalia Goncharova ja runoilija Marina Tsvetajeva olivat kumpikin oman taiteenlajinsa virtuooseja.

Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

Mika Myllyaho: ”Tästä ajasta syntyy vielä paljon taidetta”

Vaikka Ateneumin ovet avautuvat kesäkuun alussa, Rautatientorin toisella puolella sijaitseva Kansallisteatteri pysyy vielä toistaiseksi yleisöltä suljettuna. Yleisön kulttuurinnälkä on kasvanut eristyksen aikana, kun poikkeusolojen vuoksi ei ole päässyt näyttelyihin tai teatteriin. ”Näitä hyvin erikoisen ajan tuntoja käsitellään teatterissa vielä vuosien kuluttua”, Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho ennustaa.