Ella Kanninen ja Italian ihana valo

Meille hän on Italian Ella, mutta Firenzen lähellä sijaitsevassa kotikylässään Fianossa ikuisesti ”la finlandese” tai ”la bionda” – se vaalea suomalainen. ”Ei haittaa, että olen vieläkin vähän ulkopuolinen. Toscanalainen maisema onnistuu edelleen saamaan minulle palan kurkkuun. Siinä valossa kaikki näyttää kauniimmalta”, Ella Kanninen sanoo.

Kuka?

Ella Kanninen

Ikä: 43
Ammatti: toimittaja, tietokirjailija, juontaja
Perhe: Aviomies ja 7- ja 10-vuotiaat pojat
Harrastus: ratsastaminen omalla Jack-hevosella Toscanan maisemissa

Kolme suosikkia Toscanassa

  • Firenzessä suosittelen kapuamaan Brunelleschin suunnitteleman Duomon kupoliin, jossa kupolin kattofreskot tuntuvat tippuvan niskaan. Niska puutuu, mutta kokemus on vaikuttava.
  • Volterran pikkukaupunkiin vie upea, mutkitteleva tie, jonka ajaminen jo itsessään on elämys. Volterrassa on mielenkiintoista historiaa jo etruskien ajalta. Siellä on myös ollut alabasterituotantoa.
  • Suosittelen myös Arezzon antiikkimarkkinoita, jotka järjestetään joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai. Aukoille ja kaduille levittäytyy satoja myyjiä, joilla on aarteita jopa satojen vuosien takaa. Löytöjä voi tehdä.

Kädenpuristus on riuska, askel sandaalinkepeä ja hymy herkässä. Puhe on nopeaa ja iloista, eikä siinä kuulu jälkeäkään suomalaisesta juroudesta. Ella Kanninen asuu sujuvasti kahdessa kotimaassaan ja tunnistaa molemmat puolet itsestään – riippuen siitä, kummin silmin haluaa katsoa.

”Varmaankin minuun on tarttunut jotain italialaista. Vuodet siellä ovat keventäneet suhtautumistani elämään. Ja ainakin ne ovat opettaneet diplomatiaa: olen kasvattanut siellä lehmän hermot! Toisaalta Italiassa tunnistan itsessäni suomalaisen melankolian, käytännöllisyyden ja järkevyyden.”

Ella Kanninen on käymässä täällä toisessa kotikaupungissaan Helsingissä työasioiden merkeissä.

Suomalaiset tv:n katsojat ovat juuri kevään mittaan kulkeneet hänen kanssaan nojatuolimatkalla Etelä-Italiassa, jossa Ella kulki normannien jalanjäljissä. Sen tuotantoprosessi oli Kanniselle erityinen, sillä hän toimi ohjelmassa myös toisena käsikirjoittajana (toinen oli normannien historian hyvin tunteva Ilkka Saari). Ja toimittajana, juontajana, kuvausjärjestelijänä, omana meikkaajanaan ja puvustajanaan…

”Se oli aikamoinen puristus, ja kieltämättä kaipasin välillä auttavia käsiä. Mutta siitäkin selvittiin!”

Ja taas on uutta luvassa: syksyllä aletaan kuvata uutta jälleen Italiaan sijoittuvaa matkaohjelmaa, jossa Ella matkustaa ja jossa kerrotaan tarinoita – ja joka taatusti herättää katsojissa kaukokaipuuta. Aiheena on Rooman valtakunta, valtava antiikin imperiumi, joka kattoi koko Välimeren alueen. Ohjelma on tulossa YLEn ohjelmistoon 2019 syksyllä.

Kuvausten välissä Ella Kanninen ehtii piipahtaa myös Ateneumin Fantastico!-näyttelyssä, joka johdattaa katsojat maagisen realismin taidesuuntaukseen. Sotien välisen ajan taiteilijoiden taianomainen, epätodellinen tyyli vie kokonaan toiseen maailmaan, kuin pysäytettyyn elokuvaan. Teokset on kerätty kokoelmista eri puolilta Italiaa ja muuta Eurooppaa, ja lisäksi näyttelyssä esitellään teoksia Ateneumin omista kokoelmista 1920- ja 1930-luvuilta.

”Ihmeellistä, epätodellista! Näitä teoksia en ole ennen nähnyt”, Ella Kanninen sanoo.

Gian Emilio Malerban maalaus Naamiaisasuja (1922) tavoittaa täydellisesti maagisen realismin tunnelman.

Tarinoiden perässä

”Olen tavallisten tarinoiden tyttö. Niiden perässä jaksan kulkea vaikka maailman ääriin.” Ella viittaa toimittajan ominaisuuteen olla utelias ja kiinnostunut vähän kaikesta.

Nummelassa kasvanut ja ylioppilaaksi kirjoittanut Ella Kanninen vietti välivuoden ”hummailemalla”, ensin kielikurssilla Grenoblessa ja sitten Monacossa, rantaravintolan tarjoilijana. Kun pääsykokeiden aika keväällä koitti, Ella tajusi auttamatta liian myöhään, että niihin pitäisi myös lukea. Viron juuri vapauduttua myös suomalaiset opiskelijat löysivät tiensä sinne. Tarton yliopistoon pääsikin tuolloin opiskelemaan papereiden ja hakukirjeen avulla.

”Oikeastaan olisin halunnut eläinlääkäriksi, mutta lyhyellä matematiikalla siihen ei ollut mahdollisuutta. Mielessäni oli kansainvälinen ura, ehkä tulkki tai diplomaatti. Tartossa pyrin kuitenkin toimittajalinjalle, mikä osoittautui minulle oikein sopivaksi valinnaksi.”

Joten ennen kuin Ella Kannisesta tuli matkaoppaamme italialaiseen kulttuuriin, hän oli Yleisradion aamu-tv:n ja uutisten toimittaja. Sittemmin hän on ehtinyt toimittaa myös tiedeohjelmaa ja juontaa Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa. Kameran edessä hän oli kuin kotonaan.

Mutta siinä välissä, kesällä 2001,  tapahtui jotakin, joka muutti elämän suunnan.

”Italiassa on niin upeita taidekokoelmia, että niissähän voisi käydä vaikka joka päivä”, sanoo Ella Kanninen.

Kieli ja rakkaus

Kaipuu maailmalle poltteli, ja Ella päätti opiskella italian kielen. Sen vuoksi hän lähti Bolognaan kielikurssille. Hänen ystävänsä tuli sinne vierailuille, mutta piti kesähelteistä ja puolityhjää kaupunkia aivan kuolettavan tylsänä. Ystävä kehotti Ellaa etsimään iloisempaa menoa ja soittamaan italialaiselle miehelle, jonka kanssa Ella oli kokenut Suomessa lyhyen kesäromanssin pari vuotta aikaisemmin.

Kahdeksi päiväksi suunniteltu vierailu Livornoon Valerio Chincan luo venähti viikoksi. Ja tuo jatkettu kesäromanssi on venähtänyt avioliitoksi.

”Tulin kyllä vielä takaisin töihin Suomeen, mutta eihän siinä mikään auttanut. Irtisanouduin Yleisradiosta vuonna 2004. Ensin Italiaan vei kieli, sitten rakkaus”, Ella Kanninen toteaa tyynesti.

Hän on asunut Milanossa, Pisan lähellä sekä Firenzessä, ja nyt Fianossa.

Kahden pojan, Leonardon ja Raffaelen, synnyttyä perhe on asettunut asumaan Firenzen ja Sienan puoliväliin pieneen maalaiskylään. 600 asukkaan Fianossa yhden ainoan kylänraitin varrelle mahtuvat kaikki tärkeät asiat: ala-asteen koulu, apteekki, lihakauppa, posti, pankkiautomaatti, sekatavarakauppa ja piazza, jonka laidalla on baari.

Kirjoissaan Ellan Toscana (2016) ja Kotona Italiassa (2017) hän kuvailee paikallista ruokakulttuuria ja kylän elämää herkullisilla anekdooteilla höystettynä.

”Välillä ihmettelen itsekin, miten olen päätynyt tänne keskelle ei mitään. Ei minulla ole tänne vuosisatojen siteitä kuten monilla muilla kylän asukkailla. Olen muualta ja vasta tullut, mutta silti valtavan onnellinen”, Ella sanoo.

Kodin ympärillä leviää tyypillinen toscanalainen maisema: oliivipuita, viiniviljelmiä, laaksoja ja vuoria. Sen katselemiseen Ella Kanninen ei kyllästy.

”Jo yksin maisema ruokkii sielua.”

”Kannattaa olla avoin sille, mitä ei opaskirjasta löydy. Niihin voi kätkeytyä helmiä”, sanoo Ella Kanninen. Millaisia vinkkejä hän antaa Toscanan matkalle?

Valo ja värit

Toscanassa valo on erityinen ja luonto antelias. Yksi Italian rikkaimmista alueista on aina ravinnut myös taide-elämää, mikä näkyy yhä: pienestäkin kirkkopahasesta voi löytää upeita freskoja ja alttaritauluja, jotka ovat vähintäänkin suurten renessanssimestareiden innoittamia.

Myös suomalaiset taiteilijat ovat etsineet Italian valoa ja ilmapiiriä kaikkina aikoina. Ella Kannisen suosikkitaiteilija on Elin Danielson-Gambogi (1861–1919), joka vietti elämässään pitkiä aikoja juuri Toscanassa ja meni naimisiin italialaisen taidemaalarin Raffaello Gambogin (1874–1943) kanssa. Italiassa hän myös kuoli, ja hänet on haudattu Livornoon, lähelle Ella Kannisen kotiseutua.

Toscanassa on ollut aina vaurautta ja halua viljellä hengen kulttuuria. Museot ovat väärällään mestariteoksia, ja turistia uhkaa helposti jopa taideähky, ellei osaa säännöstellä taidenautintojaan.

”On uskomatonta asua sellaisessa taidehistorian kehdossa. Kaikkialla näkee jotain hyvin vanhaa ja hyvin kaunista.”

Yksi Ellan suosikkikohteista on San Gimignano, pieni kaupunki vuoren rinteellä Fianosta 30 kilometriä Sienaan päin. Kuvauksellisen kaunis, torneistaan kuuluisa kaupunki on nimetty myös Unescon maailmanperintökohteeksi. Erityisen upea on Collegiata di Santa Maria Assunta -kirkko, jonka seinillä on renessanssimaalareiden freskoja.

Italian kaupunkien ja kylien näkymiä ihaillessaan tulee usein miettineeksi, mistä talojen julkisivujen väriharmonia on peräisin. Kuka määrää värit Italian talojen seinissä, vai perivätkö italialaiset pettämättömän värisilmän jo geeneissään?

”Värien harmonia on tosiaan uskomaton – ihailen päivittäin vaikkapa oman kylämme talorivistöä. Mutta ei se sattumaa ole: kulttuurikohteiden entisöintiä ja siis myös värejä valvotaan tarkasti Beni culturali -ministeriössä. Ja kyllä sitä geeniperintöäkin on varmasti olemassa. Tuntuu, että jokainen ojankaivajakin tuntee Michelangelot ja Donatellot.”

Ella Kannisella on omakohtaistakin kokemusta siitä, miten taloyhtiössä valvotaan yhteistä julkisivua. Sooloilua ei sallita! Esimerkiksi talon ulkoseinien väriä ei voi itse päättää.

”Puutarhat ovat valtavan hyvin hoidettuja ja suunniteltuja. Myös kodit ovat kyllä todella siistejä, mutta myös melko tylsiä, jopa askeettisia verrattuna suomalaisiin koteihin. Ehkä meillä tarve sisustaa on suurempi, koska Suomessa ollaan ilmaston vuoksi niin paljon enemmän sisällä”, Ella Kanninen pohtii.

Suomen taiteen tarina -näyttelyssä esillä oleva Äiti (1893) kuuluu Elin Danielson-Gambogin rakastetuimpiin maalauksiin.

Se on patologista

Ella Kanninen reissaa vähintään kerran kuussa Italiasta Suomeen, sillä suurin osa hänen töistään toimittajana ja juontajana sijoittuu kuitenkin vanhaan kotimaahan. Italiassa Ella avustaa usein toimittajien taustatöissä ja vetää räätälöityjä ruoka-, viini- ja kulttuurimatkoja Toscanan ja Marchen alueilla. Neljä vuotta hän teki myös Italian televisiolle matkailuohjelmaa ja tuli sen myötä reissanneeksi yli 40 maassa.

”Matkageeni? Toden totta, se minulla on, pahinta lajia!”, Ella sanoo ja purskahtaa iloiseen nauruun. Hän teki ensimmäiset matkanjohtajan hommansa oman äitinsä kanssa nuorena tyttönä.

Etelä-Eurooppaa hän on kolunnut moneen kertaan ristiin rastiin, mutta vielä riittää kiinnostavia paikkoja. Syksyllä suomalaiset tv-katsojat saavat nauttia jälleen yhdestä matkaohjelmasta, jossa puhutaan symboleista ja niihin liittyvistä tarinoista. Merkkien salat -sarjassa Ella kiertää Suomessa, Ranskassa ja Espanjassa symbolitutkija Liisa Väisäsen kanssa.

”On ollut mahtavaa työskennellä sellaisen suvereenin tietäjän kanssa kuin Liisa. Hänellä on taiteen ja kaiken muunkin historia päässään! Sarjassa käsitellään muun muassa hiuksia, ruokaa ja käsimerkkejä. Oli äärettömän kiinnostavaa matkustaa hänen kanssaan”, Ella kertoo.

Ja jos kotioloissa tulee kysymistä esimerkiksi kahdesta hyvin tärkeästä asiasta, hän tietää kenelle soittaa: Teresa-anopille. Anoppi nimittäin hallitsee sekä Italian taidehistorian että paikallisen ruokaperinteen pienetkin nyanssit.

Ja hänelle Ella soittaakin heti Ateneumista lähdettyään. Käy ilmi, että – tietysti – Teresa tuntee kaikki Fantastico!-näyttelyn teokset ja tietää, mistä ne on lainattu Helsinkiin. Anoppi ja miniä alkoivat heti suunnitella reissua Rooman museoihin, sitten kun teokset ovat palanneet ”kotiin”.

”Toscana on oma pieni helmensä: siellä kaikilla tuntuu olevan tarve luoda kaunista”, kertoo Ella Kanninen.

Teksti: Leeni Peltonen
Kuvat: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen
Video: Joonas Villanen

Kuukauden vieras / syyskuu 2018

Skissi tuli taloon

Ateneumin saleissa liikuskelee toisinaan myös oranssinpunainen Skissi-kissa. Se toivottaa tervetulleiksi erityisesti pienet museovieraat. Skissi opettaa katsomaan taidetta keskustellen ja kaikilla aisteilla nauttien.

Kuukauden vieras / elokuu 2018

Pekka Terävä loihtii suun ja silmän ruokaa

Museoiden ravintoloissa häärää yhä useammin huippukokki. Keittiömestari Pekka Terävään henkilöityy iso viipale suomalaista gourmet-osaamista, ja elokuussa hänen Food & Art -festivaalinsa houkuttelee Mänttään alan kansainvälistä eliittiä kokkaamaan yhdessä. Ateneumissa piipahtanut Terävä uskoo kokonaiselämykseen, joka voidaan saavuttaa vain pyrkimällä parhauteen.

Kuukauden vieras / heinäkuu 2018

Matti Rönkä on kirjallisuuden kirvesmies

Yleisradion uutisankkuri Matti Rönkä on kaikille tuttu kasvo, joka on toimittajan työnsä rinnalle rakentanut toisen ammatin kirjailijana. ”Jos suuret romaanikirjailijat ovat arkkitehtejä, minä olen heidän rinnallaan käsityötaitoinen kirvesmies”, Rönkä sanoo. Hän tunnistaa itsessään taatamaisia mielipiteitä: ”Hiihdän aina perinteisellä tyylillä, enkä käy rock-festivaaleilla.”

Skissi tuli taloon

Ateneumin saleissa liikuskelee toisinaan myös oranssinpunainen Skissi-kissa. Se toivottaa tervetulleiksi erityisesti pienet museovieraat. Skissi opettaa katsomaan taidetta keskustellen ja kaikilla aisteilla nauttien.