Kuukauden vieras Anna Valtonen
Kuukauden vieras Anna Valtonen. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen.

Anna Valtonen: ”Design on jokapäiväistä iloa”

”Suomalainen design on yhteiskunnan peilikuva: se kuvastaa tasa-arvoa ja luonnonläheisyyttä ja jopa tapaamme ajatella”, Anna Valtonen sanoo. Designmuseon hallituksen puheenjohtajana hän edistää uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon rakentamista Helsinkiin. ”Uusi museo on nyt yhtä tärkeä hanke kuin Ateneum oli aikoinaan, kun rakennettiin kansallista identiteettiä. Nyt katse on tulevaisuudessa”, Valtonen sanoo.

Olet Designmuseon säätiön hallituksen puheenjohtaja. Miltä designin tulevaisuus Suomessa näyttää juuri nyt?

Designin merkitys on pandemian ravistelemassa maailmassa tavallistakin suurempi. Design on minulle synonyymi luovalle ajattelulle, jonka avulla keksitään uusia ratkaisuja – ja tällaisessa murrosvaiheessa niitä todella tarvitaan. Pandemia lisäsi epävarmuutta ja muutoksen nopeutta, ja nyt ihmiset tarvitsevat välineitä muutokseen.

Design pitää ymmärtää riittävän laajasti. Se voi olla verbi, palvelu, tuote, ajattelutapa tai lähestymiskeino. Se voi olla jopa kehyskertomus ihmisenä olemisesta: voi ajatella, että ihmiskunta syntyi, kun ihminen alkoi muokata ympäristöään.

Arkkitehtuurin ja designin uuden museon hanke nytkähti eteenpäin valtion lisäbudjetin myöntämän määrärahan turvin. Optimistinen arvio museon valmistumisvuodesta voisi olla 2025. Olen ollut mukana isoissa rakennushankkeissa kuten Aalto-yliopisto Väreessä, ja olen oppinut niistä paljon. Hankkeissa on monta vaihetta, ja sekä seinien että toiminnan rakentaminen on prosessi.

Haluaisin kaupunkilaiset mukaan pohtimaan, millainen on tulevaisuuden museo. Siksi on hyvä, että fyysinen rakentaminen vie aikaa. Itse museo rakentuu sen aikana sisältö edellä.

Jos miettii designin historiaa, ymmärtää sen merkityksen. Ensimmäiset autot muistuttivat hevoskärryjä ilman hevosta. Mikä on nyt se ’hevonen’, joka pitää korvata jollain aivan uudella sen sijaan, että kopioidaan vanhaa?

Kuukauden vieras Anna Valtonen
”Design pitää ymmärtää riittävän laajasti. Se voi olla verbi, palvelu, tuote, ajattelutapa tai lähestymiskeino”, Anna Valtonen sanoo.

Miksi arkkitehtuurille ja designille tarvitaan uusi museo?

Tarvitsemme alustan ja ympäristön, joka ruokkii uutta ajattelua. Arkkitehtuuri ja design ovat pitkään olleet Suomen vahvuuksia, mutta niillä ei ole asianmukaisia tiloja. Vaikka museoita toki Suomessa riittää, tämä vahva alue tarvitsee omansa. Oodia ei jätetty rakentamatta siksi, että meillä oli jo ennestään hienoja kirjastoja – Oodi oli ja on ikonisen tärkeä hanke sekä yhteiskunnallisesti että paikallisesti. Se näyttää suuntaa siitä, millainen on tulevaisuuden kirjasto.

Helsingillä on nyt herkullinen tilaisuus ottaa johtajuus designin saralla. Design-ajattelun kyky on ollut meillä aina –  maailmalla moni katsoo Suomea oppiakseen.

Kuukauden vieras Anna Valtonen
”Kun Ateneum perustettiin, se oli esimerkki uudesta ajattelusta: taideteollisuus, kuvataide ja oppilaitokset samassa rakennuksessa. Uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo edustaa tätä aikaa, omanlaistaan nivelkohtaa”, Anna Valtonen sanoo. Hän johtaa Designmuseon säätiön hallitusta.

Mitä design merkitsee suomalaisille? Oletko havainnut siitä jotain tärkeää, kun olet asunut vuosia ulkomailla, esimerkiksi Ranskassa ja Ruotsissa?

Olen havainnut muualla asumisesta kiinnostavan piirteen: mitä kauempana asut, sitä suomalaisemmaksi tulet. Muotoilu ja arkkitehtuuri nivoutuvat suomalaiseen yhteiskuntaan erottamattomasti, sillä design on yhteiskunnan peilikuva. Meille olennaisia asioita ovat tasa-arvon tavoite sekä tilan tarve ja läheinen suhde luontoon, ja ne näkyvät meillä omaksutuista tavoista toimia ja muokata palveluita. Meillä on hyvin toimiva verotoimisto; palveluiden muotoilu on onnistunut, kun se tuottaa ihmisille parempaa arkea. Se on hyvin suomalaista: sen sijaan että rakentaisimme mausoleumeja ja monumentteja, design tuottaa ihmisille jokapäiväistä iloa.

Arkkitehtuuri on aina oman aikansa kuva. Nykysuunnittelu ottaa huomioon globaalit haasteet kuten ilmastokysymyksen. Esimerkiksi Aallon Väre-rakennuksessa tavoitteena olivat energiatehokkuus, kestävä kehitys ja tilojen uudenlaiset käyttötarpeet.

Pandemia-ajan rajoitukset osoittivat kirkkaasti, miten tärkeää on kyetä muuntamaan tiloja tarpeiden mukaan. Se osoitti myös, että tarvitsemme toisiamme. Väre on suunniteltu kuin pieneksi kyläksi, jossa on paitsi toreja myös pienempiä tiloja erilaisille kohtaamisille. Hyvä suunnittelu kestää aikaa ja muovautuu niin, että se toimii täysillä myös sadan vuoden kuluttua.

Kuukauden vieras Anna Valtonen. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen.
”Parhaimmillaan museo paitsi kantaa menneisyyttä myös peilaa nykyhetkeä ja katsoo eteenpäin, kuten Ateneumin Inspiraatio-näyttely”, Anna Valtonen sanoo. Jeff Koonsin Peilipallo (da Vinci Mona Lisa) on esillä Ateneumissa.

Kun Ateneum rakennettiin 1880-luvulla, saman katon alle muuttivat Suomen Taideyhdistys sekä Suomen Taideteollisuusyhdistys kouluineen ja kokoelmineen. Mikä merkitys sillä oli?

Minun maailmassani nämä asiat ovat aina nivoutuneet yhteen saumattomasti. Ateneum oli aikanaan loistava esimerkki uudenlaisesta ajattelusta! Teollistuminen oli vauhdissa ja uudenlainen taidenäkemys alkoi jo vallata alaa. Oma oivaltaminen alkoi lisääntyä myös taidekoulutuksessa, vaikka myös kopioitiin vanhoja mestareita.

Ateneumilla oli olennainen merkitys suomalaisen identiteetin luomisessa. Kun moni yhteiskunnan toimija löysi toisensa, syntyi jotain aivan uutta, ja niin toivon käyvän myös uuden museohankkeemme kanssa. Myös nyt olemme nivelkohdassa.

Näkemys museoista jää helposti liian kapeaksi. Ateneum on hienosti pitänyt asemansa uuden ajan airueena – esimerkkinä vaikkapa juuri nyt avautunut Inspiraatio-näyttely, joka esittelee ikonisista mestaritöistä innoituksensa saanutta nykytaidetta. Museon kuuluu sisältää uuden oppimista!

Millainen olisi unelmanäyttelysi?

Jos voisin toivoa mitä vain, rakentaisin näyttelyn kuvaamaan tulevaisuuden maailmoja. Parhaimmillaan museo paitsi kantaa menneisyyttä myös peilaa nykyhetkeä ja katsoo eteenpäin, aivan kuten Ateneumissa parhaillaan esillä oleva näyttely. Minua kiinnostaa muutos, ja haluaisin antaa ihmisille mahdollisuuden luoda skenaarioita.

Viime vuonna Google teki Milanon huonekalumessuille ympäristön, jossa erilaisten tilojen vaikutusta ihmisiin tutkittiin myös neurotieteiden menetelmin. Juuri nyt minua kiinnostaisi juuri sen tyyppinen lähestymistapa, jossa psykologia, arkkitehtuuri ja luonnontieteet yhdistyvät.

Mitkä esineet kotona ovat sinulle tärkeintä designia?

Rakkaimpiin esineisiin liittyy tarina, jokin muisto tai tunnetila. Juuri nyt arkeni on sen kokeilualusta, mikä tavara on oikeasti tärkeää, sillä elämme putkiremontin vuoksi evakossa. Mitkä tavarat sitä ottaa mukaansa tilapäiseksi ajattelemaansa asuntoon? Siitä tulee väistämättä kuratoitu kokonaisuus, joka kuvastaa jokaista yksilöä. Mitä minä otan mukaani, entä perheen teini? Kokoelmamme ovat hyvin eri näköiset.

Astioista valitsin mukaan ne, jotka sopivat niin arkeen kuin juhlaan. Tärkeimmät taide-esineet, kuten isovanhemmiltani peritty Rut Brykin teos, lähtivät evakkoon mukaan siksi, että ne ovat varmasti turvassa remontin tieltä. Huonekaluista mukaan valitsin ne, jotka ovat kevyitä kantaa. Näin muodostui oma ’kokoelmani’, eräänlainen minimi, jolla koen pärjääväni.

Teksti: Leeni Peltonen
Kuvat: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Siirry lukemaan lisää Ateneumin historiasta

Tutustu näyttelyyn Inspiraatio – nykytaide & klassikot (esillä 20.9.2020 asti)