”Tarvitaan monenlaista keskustelua, ja myös meidän kulttuurin tekijöiden pitää katsoa peiliin”, sanoo Helsingin kaupunginorkesterin intendentti Aleksi Malmberg

Aleksi Malmberg: ”Taidekentän jännitteitä pitää purkaa sanoin ja teoin”

Koronapandemian seurauksia puidaan vielä pitkään myös kulttuurialalla. Raskas aika paljasti taiteen kentältä monenlaisia jännitteitä. ”Pandemia osoitti, miten eriarvoisessa asemassa erilaiset taiteen tekijät ovat. Ja myös sen, miten kulttuuria arvotetaan suhteessa moniin muihin yhteiskunnan aloihin. Tarvitaan monenlaista keskustelua, ja myös meidän kulttuurin tekijöiden pitää katsoa peiliin”, sanoo Helsingin kaupunginorkesterin intendentti Aleksi Malmberg.

Teksti: Leeni Peltonen
Kuvat: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

Olet Helsingin kaupunginorkesterin intendentti. Millainen tehtävä se on?

”Olen palvelutehtävässä: vastaan kokonaisuuden johtamisesta niin, että jokainen HKO:ssa voi antaa parastaan yleisöillemme. Olemme nimenomaan kaupungin orkesteri – olemme olemassa helsinkiläisiä varten. Samaan aikaan orkesterimme on myös kansainvälinen taidelaitos, joka tekee yhteistyötä vastaavien, ympäri maailman sijaitsevien orkestereiden kanssa. Aivan kuten Kansallisgalleria (Ateneum. Kiasma ja Sinebrychoffin museo), esittelemme ja pidämme yllä taiteen kaikkia historiallisia kerroksia. 1800-luvun sinfoninen perintö hohkaa keskuudessamme täydellä liekillä, kun teokset soivat konserteissamme. Nyt alkavassa HUOM – Historian unohtuneet orkesterimusiikit -hankkeessa syvennymme niihin helmiin, jotka aiemmilta vuosisadoilta ovat jääneet huomaamatta. Samalla nykyaika on vahvasti läsnä, sillä tilaamme ja esitämme nykysäveltäjien kantaesityksiä. Musiikki on olemassa vasta silloin, kun sitä esitetään!”

Taiteen kerrostumat kiehtovat Aleksi Malmbergia, ja Hannu Väisäsen Mansikkatyttö-variaatiot toteuttavat musiikista tuttua muunnelmakonseptia. Taustalla Väisäsen teokset Mappamundo I, Lainattu maisema ja Piippuasetelma I, (kaikki 2020).
Mikä on kulttuurialan suurin huoli juuri nyt?

”Suurin huoli on edelleen se, mistä freelancerit ja kaikki vapaan kentän taiteilijat saavat rahaa elämiseen koronatilanteen ollessa päällä. On suuri joukko ammattilaisia, joiden ei vieläkään ole mahdollista tehdä työtään. Jos voisin yksinvaltaisesti tehdä yhden asian, varmistaisin työskentelymahdollisuudet kaikkein heikoimmassa asemassa oleville taiteilijoille.

Myös se huolestuttaa, että pandemian aikana paljastui valtava epäsuhta siinä, miten yhteiskunnan eri alojen merkitys ymmärretään ja nähdään. Kulttuuri ja taide jäivät monin tavoin nurkkaan. Se kertoo minun mielestäni siitä, että vuorovaikutus taidealan ja poliittisten päättäjien välillä ei ole toiminut. ”

Voimmeko jo alkaa puhua paluusta normaaliin koronapandemian jälkeen?

”Jos ei ole toivoa, ei ole mitään! On ollut pakko oppia ottamaan tilanteet sellaisina kuin ne tulevat, ja niin teemme edelleen: toimimme rajoitusten mukaan terveysturvallisuus edellä. Kaupunginorkesterin syksyn ohjelma on suunniteltu ajatuksella, että pystymme syksyllä esiintymään täydellä orkesterilla elävälle yleisölle. Ja esitettävää on: mikä määrä sävellyksiä onkaan odottamassa vuoroaan päästä esille! Olen kiitollinen siitä, että olemme kuitenkin koko ajan voineet esittää musiikkia striimausten kautta. Joka viikko tuhannet rakkaat kuulijamme ovat kerääntyneet verkkolähetyksen äärelle nauttimaan HKO:n konserteista, ja se on tuntunut tosi merkitykselliseltä.”

Aleksi Malmberg uskoo ja toivoo, että keskustelu koronapandemian kokemuksista jatkuu. ”Vuorovaikutus päättäjien ja taiteen ammattilaisten kesken ei ole toiminut kuten pitäisi”, Malmberg sanoo. Taustalla Hannu Väisäsen teos Konterfeijari (2020).
Mitä pandemia meille opetti, ja millaista jälkihoitoa sille tarvitaan?

”Yleisökyselymme kertovat, että nälkä elävän taiteen kokemiseen on suuri. Sama kokemus on itsellänikin kulttuurin kokijana: tällaista puutostilaa ei ole ennen koettu. Uskon, että moni on syvällisesti oivaltanut, miten tärkeää kulttuuri elämässä on.

Mutta pandemia on jättänyt myös syviä arpia. Ihmiset ympäri maailman ovat kokeneet kovia, ja näitä tuntemuksia käsitellään varmasti vuosien ajan myös taiteen keinoin. Uskon, että myös keskustelu epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista tulee jatkumaan pitkään. Eriarvoisuutta on koettu niin yhteiskunnan eri toimintojen kohtelussa kuin taiteentekijöiden erilaisissa tilanteissa. Kriisi on kuitenkin aina myös mahdollisuus: mielestäni meidän ei pidä pelätä keskustelua, vaikka ilmassa olisikin jännitteitä – esimerkiksi isojen taidelaitosten ja vapaan kentän välillä. On parempi purkaa tuntoja avoimesti ja etsiä arvostava ja toisia kuunteleva tapa puhua, mistä onkin jo merkkejä ilmassa.

Myös meidän taiteen alan toimijoiden on mielestäni syytä katsoa peiliin. Miksi meitä ei ole kuultu? Olemmeko itsekin sokeutuneet, ovatko asiat olleet liian hyvin? Maailma muuttuu hurjaa vauhtia, ja myös taidealan on oltava mukana aktiivisesti muokkaamassa sitä. Pandemian aiheuttamat järkytykset ovat yksi asia, mutta esimerkiksi veikkausvoittovarojen tilanne on toinen iso lähiaikoina meitä koskettava mullistus. Isoilla instituutioilla, kuten Helsingin kaupunginorkesterilla tai Ateneumilla, on mielestäni omaa taidetoimintaansa laajempi vastuu olla osa ympäröivää yhteisöä.

Hyvä esimerkki positiivisesta kehityksestä on Kulttuurin kummilapset -projekti, jota Helsinki on lähtenyt toteuttamaan laajan yhteistyöverkoston kanssa. Jokin taidelaitos, esimerkiksi Ateneum ja HKO, kutsuu aina kunkin ikäluokan omiksi kummilapsikseen: näin aivan kaikki helsinkiläiset lapset pääsevät pienestä asti kokemaan kulttuuria perheidensä kanssa. Kulttuurin tulevaisuuden keskeinen kysymys on, miten taataan pääsy kulttuurin pariin ihan kaikille.”

”Taideteos on aina myös viesti, ja on tärkeää, että kokemuksia sanoitetaan ja jaetaan. Keskustelua tarvitaan, ja sille on oltava aikaa”, Helsingin kaupunginorkesterin intendentti Aleksi Malmberg sanoo.
Millainen kuvataide sinua puhuttelee?

”Huomaan usein kääntyväni nykytaiteen puoleen, vaikka tietenkin sen taustalla on vuosisatojen perinne ja kerrostumat. Minua kiinnostavat eri taidelajien väliset rajapinnat, kuten esimerkiksi säveltäjä Kaija Saariahon ja kuvataiteilija Raija Malkan moniaistinen teos Blick (Amos Rexissä 22.8. saakka). Tai Jenni Toikan Preludi Op. 28 nro 2, joka saa ensiesityksensä Musiikkitalon mediaseinällä 10.9. Se on osa Visuaalinen alkusoitto -videotaideprojektimme, joka nimenomaan ylittää taiteenlajien rajoja.”

Kuka

Aleksi Malmberg

Työ: Helsingin kaupunginorkesterin intendentti
Koti: Helsingissä
Perhe: Puoliso Katariina Malmberg, 9- ja 11-vuotiaat lapset
Harrastukset: Paljasjalkajuoksu, intohimoinen saunominen, palstaviljely, retkeily ja melonta

Kolme suosikkia

1) Meidän festivaali Tuusulanjärven rannalla 25.–31.7.2021
2) Helsinki Biennaali Vallisaaressa 26.9.2021 saakka
3) Aurinkoinen jäätelöhetki hyvien ystävien kanssa jossain meren äärellä