Lapsuuden kirjojen peikot ja eläintarinat. Pimeän pelko, Kalevalan uroteot ja norjalaiset sadut, kuten Valkoinen karhukuningas Valemon. Näiden kertomusten ja myyttien pohjalta syntyneet teokset loihtivat kesäkuun puolivälistä lähtien Ateneumin saleihin tarujen valtakuntia, uljaita korpimaisemia ja kuvia kansanuskomusten olioista, jotka olivat yhtä aikaa kiehtovia ja pelottavia.
1800-1900 -lukujen vaihteen keskeiset norjalaiset ja suomalaiset taiteilijat, kuten Akseli Gallen-Kallela, Gerhard Munthe, Theodor Kittelsen ja Hugo Simberg halusivat ottaa askeleen irti korkeakulttuurista ja taidesalongeista. He tekivät pitkiä matkoja maaseudulle ja tutkivat alkuperäistä kansanelämää ja -tarustoa, joissa eläimillä ja luonnonilmiöillä oli inhimillisiä piirteitä. Tarinoissa peikot ja haltiat saattoivat olla mukana arjen töissä, niitä kunnioitettiin ja niiden voimia pelättiin.
Taiteilijat antoivat mielikuvitukselle siivet ja loivat maidensa myyteille ja tarinoille fantastisen kuvamaailman. Oma lukunsa oli norjalainen maalari Edvard Munch, jonka taiteessa näkyy miehen haavoittuvuus sekä naisen elämän ja luonnon kiertokulun myyttinen rinnastaminen.
Tarujen kansat -näyttely on kuvaus Suomen ja Norjan taiteen erityispiirteistä, mutta samalla se osoittaa, kuinka uudenaikaista ja kansainvälisesti kiinnostavaa taidetta täällä Pohjolan perukoilla tuolloin tehtiin.
Norjan Nasjonalmuseetin ja Ateneumin yhteisnäyttelyn ovat kuratoineet Vibeke Waallann Hansen ja Timo Huusko.
Näyttelyn teemat
Tarinatila
Tarinatilassa voi sukeltaa Norjan kansansatujen kuvamaailmaan.
Tutustu tarinatilaan